Oys-yhteispäivystys. Ikävien kokemusten esikartano.

4

Eräänä päivänä jouduin hakeutumaan sairauteni pahentumisen takia niin kuuluisaan Oys:n yhteispäivystykseen. Menin sinne luottavaisin mielin alkuillasta noin kello kuuden aikaan. Päivystyksen tiloissa oli paljon ihmisiä. Eri ikäisiä. Lapsista vaariin ja mummuun. Ambulanssit toivat uusia potilaita tasaiseen tahtiin. Puheensorina odotusaulassa kävi vilkkaana, kuka nyt vointinsa puolesta jaksoi jotakin puhella. Parin tunnin odottamisen jälkeen hakeuduin itse makuupaikalle kun sellaisen satuin näkemään olevan vapaana. Näki ja kuuli monenlaista. Toisilla potilailla oli ystävä vaiko liene omainen mukana. Hyvä kun heillä oli se tuki omasta takaa turvanaan. Hoitajia näkyi liikkuvan käytävällä ees ja takas. Käsissään heillä oli usein tippapussi, lääkekuppi tai sellainen pyörillä varustettu verenpainemittari. Tyypillistä oli hoitajien vikkelät askeleet. Jos nopeammin olisivat kulkeneet, niin juoksuksi olisi sitä voinut sanoa.

Siinä maatessa lavetilla katselin kattoa ja yritin olla kuulematta toisten potilaiden vaivoja, diagnooseja, ikää, lääkityksiä ja mielentiloja. Salassa pidettävien tietojen ”kaiku” melkein soi korvissa kun lääkäri huonokuuloiselta mummulta hoitajan avustuksella yritti perätä tietoa siitä, miksi oli hakeutunut päivystykseen. Olisiko pitänyt pyytää korvatulpat?…Empä hoksannut, mutta jos seuraavalla kerralla muistaisi.

Ihmisiä tuli ja meni. Eräs nuorehko mies makasi aulan lattialla tiedottomana kaksin kerroin istuen. Mietin, että kauankohan hän saa siinä olla. Noh, kohta pari vartijaa ja hoitajaa nostivat hänet baareille, vai kansanomaisemmin lavetille. Samanlaiselle missä itsekin makoilin kun en jaksanut istua. Sain sentään maata eikä kukaan hätistellyt istumaan. Eipä sitä hätistelyä tapahtunut moneen tuntiin vaikka jo aloin puolen yön aikaan pohtimaan, että tulisipa joku hoitaja nyt jotakin sanomaan tai kysymään. Ei tullut. Ei kukaan. Oli mennyt kuusi tuntia ja uskaltauduin lähestyvältä hoitajalta kysymään, milloin mahtaisi päästä lääkärin juttusille? Hoitaja vastasi samaan aikaan kävelyään jatkaen, että ”meillä on öisin aina kiire”. Niinpä tietenkin, ajattelin kun katsoin sitä ihmismäärää, jotka itse kukin odottelivat vuoroaan.

Ei kait se niin voi olla, että toiset sairaat potilaat huolehtivat toisista sairaista potilaista. Siihen hoitamiseen tarvitaan kyllä ihan sairaalan omasta takaa riittävä hoitohenkilökunta. Autoin paria mummua takaisin petiin kun meinasivat huonoilla jaloilla lähteä hoipertelemaan. Yhtä pappaa ohjasin tekemään tarpeensa läheiseen vessaan käytävän seinän sijaan.

Jotakin kahdeksan tunnin odottamisen jälkeen pyysin ohi kulkevalta hoitajalta (lähes juoksi) voisiko hän tuoda jotakin syömistä kun alkoi jo heikottamaan? Näillä sanoin hän vastasi. ”kyllähän meillä on syömistä, mutta minä en ehdi sitä sinulle tuomaan”...Hölmistyin ja taisi hieman muutkin odottavat potilaat hölmistyä, kun ihan nauramaan jotkut alkoivat hoitajan toteamuksen jälkeen.

Kello oli jotakin neljä aamuyöllä kun vihdoinkin sain leivän, mehua ja mehusoppaa. Sokeritautia poteva olisi kait ollut jo tajuttomana siinä odotuksen autuaassa olotilassa pahimmassa tapauksessa. Naapuripedin potilas huomasi, että sain sitä syömistä ja hänkin kyseli muonan perään. Kuulin kun hän hoitajalta sitä pyysi. Vastaus oli lyhyt ja ytimekäs..”leivät on loppu” Ja toki hoitaja sen totesi ei pysähtyen vaan kävelyään jatkaen.

Minulla meni koko yö päivystyksessä ja en tavannut lääkäriä lainkaan. Laskun saan varmasti perässä. Kuitenkin vaivani miksi sinne päivystykseen ylipäätään hakeuduin oli vakava. Sain avun kas kummaa avopuolelta aamulla ja minua autettiin välittömästi. Kotiuduin neljän vuorokauden osastohoidosta.

Kannattaako Oys-yhteispäivystykseen sitten hakeutua? Se onkin vaikea kysymys. Hengenhädässä kyllä kannattaa kun eihän niitä muitakaan paikkoja ole tarjolla. Siikalatvan kunta yritti vastikään perustaa Mehiläisen kanssa terveysasemaa Oulun kaupungin keskustaan. Voi kun yrittäisivät perustamista uudestaan ja jos toiveen saapi esittää, niin perustakaa sellainen keskus, että sieltä saisi päivystyspalvelua 24/7. Oys ei siihen aina kykene. Valitettavasti.

Vika ei ole Oys henkilökunnassa, vaan Oys johdossa aina sairaanhoitopiirin hallitusta ja valtuustoa myöten. Palkatkaa nyt ihmeessä päivystykseen lisää hoitajia. Parille uudelle lääkärin vakansillekin lienee tarvetta.

JAA

4 KOMMENTTIA

  1. Kuka hyötyy siitä, että julkinen terveydenhuolto on tehty tämmöiseksi kuin se on. Hyötyjä on yksityinen sektori, eikä heillä ole päivystystehtäviä. Päivystystä suorittavat laitokset ovat tarkoituksella laitettu niin vähiin, että ne ovat ylikuormitettuja. Siloin potilas, joka selviää päivystyskäynnistä hengissä kuten artikkelin kirjoittaja, he hyödyttävät yksityistä lääkäriasemaa. Tämä on tarkoitushakuista toimintaa ja siitä ovat vastuussa johtavat lääkärit ja nenästä vedettävät politiikot, eduskunnassa, hallituksessa ja kuntien hallinnossa.

  2. Olis kannattanut mennä yksityiselle. Olin isossa leikkauksessa keväällä, josta olen tainnut nyt selvitä kuin ihmeen kaupalla. Kaikesta tästä opin, että terveys on sen verran arvokas asia, että kaivan sen rahan jostakin ja menen yksityiselle vastaanotolle tarvittaessa. Kun OYS:n yhteispäivystyksessä odottaa jotain 9-tuntia niin voi päästä lääkäriopiskelijan vataanotolle joka maksaa 42€ ja taas esim. Pohjola-sairaalassa yleislääkärillä käynti on 48€. Ihmiset on jotenkin käsittänyt, että lääkärissä käynti ei saa maksaa ja toisaalta ostetaan marketeista kaikkea turhaa, joka menee sitten roskiin tai lojuu nurkissa.

  3. Minä olen erikoissairaanhoidon asiakas jo vuosien ajalta ja nyt minulla on ollut erikoisin oirein keuhkokuume. Olen käynyt nyt kolme kertaa paikkakuntani yo-keskussairaalassa asian vuoksi ja soittanut muutaman kerran, kun on ilmennyt erilaisia oireita, sekä taudin paheneminen.

    Meillä ei päivystyksessä ole ”lavereita” kuin YKSI, joten kuumeiset ja sairaat joutuvat könöttämään tuoleilla, minä parhaimmillani 5 tuntia. Hoitajat eivätkulje reippaasti, vaan kulkevat kuin kiirettä ei olisi. Osa vielä ns. naama pitkänä eli hymyä, ystävällistä sanaa on turha odottaa.

    Päästessäni lääkäri puheille, kysyin oman sairauteni erikoislääkärin konsultaatiota, lääkäri tiuskaisi, että he eivät tiedä yhtään sen enempää kuin mekään. – miksi siis erikoistua?

    Kysyessäni jotain syötävää, vastattiin, että odotusaulassa on välipala-automaatti. Yksi odottajista lähti katsomaan, mitä siellä olisi tarjolla; suklaata – no, sitä minulla oli mukanani.

    Vertaistuki oli odottaessa parasta, mutta kyllä kummallisia juttuja päivystyksestä kuuli ja niistä jutuista paistoi hoitohenkilökunnan välinpitämättömyys.

    Niin, ja minä sain porttikiellon päivystykseen, kun uskalsin soittaa kysyäkseni lääkitykseni epäillystä haittavaikutuksesta.

    Olen itse ammatiltani terveydenhoitohenkilökuntaa, ja työssäni yrittänyt kiireenkin keskellä hymyillä ja ottaa potilaan hädän huomioon.

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.