Onni olla suomalainen. Vai onko?

0

Täältä Suomesta on menty pakoon köyhyyttä, epätoivoa, kurjuutta. On lähdetty hakemaan parempaa arkea ja elämää hyvin moniin muihin maihin. Miehet etunenässä jo 1800-luvun lopulla kun maa ei ollut vielä itsenäinenkään ja myöhemmin. Jenkkeihin, Ruotsiin, Kanadaan, Australiaan. 1960 ja 1970 luvuilla oli oikein muutto aalto. Eikö sanonta ollutkin jossakin vaiheessa, että suomi-pojat tekevät autot ruotsalaisille…

Usein mies meni ensin ja muu perhe tuli perässä. 1800 -luvun lopulla ja 1900- luvun alkupuolella isännällä oli reppu mukana ja ehkä pieni matkalaukku, ei muuta. Harvat lähtijöistä osasivat puhua muuta kieltä kuin suomea. Suurin ammattiryhmä taisi olla käsityöläiset ja muutakaan koulutusta ei liene ollut, jos ehkä jokin kiertokoulu ja opit isältä ja äidiltä. Rohkeasti lähtivät kun muutakaan ei ollut tarjolla. Mies kun sai asiansa järjestettyä, seurasi muu perhe perässä. Oli myös kyse rahasta. Ei iso perhe voinut lähteä yhdessä maailman ääriin yhtä aikaa.

Ihmiset ovat liikkuneet maailmassa aina erilaisista syistä. Joko työn perässä hakemassa toimeentuloa tai sitten pakemassa sotia, epätoivoa, alistamista, kidutusta, vankeutta, nälänhätää, syrjimistä jne. Tänä päivänä pakoon joutuvat lähtemään myös erittäin korkeasti koulutetut ihmiset. Niin opettajat, lääkärit, tutkijat, toimittajat, kirjailijat, poliitikot…Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Syksyllä 2015 sanottiin, että silloin oli toisen maailmansodan jälkeen suurin pakolaisvirta mitä koettu. Se oli todella suuri, todella suuri. Eurooppa ei pystynyt sitä pysäyttämään. Suuret ihmisjoukot, jotka hädissään lähtevät liikkeelle hakemaan parempaa elämää liikkuvat juuri sinne minne he menevät. Minusta tuntuu, että tuo pakolaisvirta jatkuu edelleen. Siitä on vaan tullut niin arkipäiväinen asia, että suomalaiset mediat ovat siihen jo tottuneet.

Suomi kohtelee turvapaikanhakijoita kovalla ja kylmällä kädellä. Irakiin ja Afganistaniin on lähetetty kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita ihmisiä, mutta samalla viranomaiset varottavat Suomen kansalaisia näihin maihin menosta, koska turvallisuustilanne näissä maissa on olematon. Kaikkea turhaa matkustamista tulee välttää. Suomen hallitukselle on aivan sama miten turvapaikanhakijoille käy.

Uutiset Suomessa eivät jaksa enää päivittäin tai edes viikoittain kertoa pakolaisten hädästä. Välimereen edelleen hukkuu ihmisiä. Ei ylitä uutiskynnystä.

Eurooppa ei välitä Turkkiin jumiin jääneistä pakolaisista lainkaan. Turkissa on ainakin kolme miljoonaa pakolaista eri maista. Vain pienelle osalle heistä Turkki valtiona kykenee antamaan jotakin perusturvaa. Pakolaisleireillekään kaikki eivät mahdu, vaan pakolaiset ovat täysin heitteillä. Kattoa ei ole pään päällä. Ei edes sitä telttaa ja ruoka pitää kerjätä. Yösijaksi on Istanbulissa ehkä metroasema, ellei poliisi häädä ulos. Kenties puistossa annetaan penkillä maata, mutta siellä on omat uhat vaarana. Se vähäinenkin vaatimaton omaisuus voi kiinnostaa varkaita. Pakolaiset ovat jääneet jumiin Turkin sisälle ja heillä ei ole juurikaan mitään tulevaisuutta paremmasta.

Eri kansainväliset avustusjärjestöt yrittävät viestittää nälänhädästäkin. Etelä-Sudanissa, maailman nuorimmassa valtiossa yli 680 000 lasta näkee nälkää. He ovat alle 5-vuotiaita. Ei ole ruokaa. Lapsista yli 230 000 kärsii vakavasta aliravitsemuksesta. Ja sielläkin on käyty jonkin sortin sotaa kaiken päälle.

Onhan näitä ongelmia maailmassa ollut aina, mutta olen alkanut pohtimaan onko rikkailla länsimailla oikeaa halua sittenkään auttaa ja ratkaista ongelmia omalta osaltaan ja omalla avullaan tukea köyhiä maita ja ihmisiä, joilla ei ole mitään? Jokainen nälkään kuoleva lapsi on osoitus meidän rikkaiden epäonnistumisesta. Olemme tehneet jotakin väärin tai sitten emme ole tehneet riittävästi.

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.