Keskustakampus on ainutlaatuinen mahdollisuus

4

Oulun yliopiston hallitus on tehnyt rohkean päätöksen yliopiston tulevaisuuden sijainnista. Yliopisto on tehnyt päätöksensä omista lähtökohdistaan, mutta yliopiston ja Oulun kaupungin välillä on kohtalonyhteys: jos yliopisto ei menesty tulevaisuuden kiristyvässä kilpailussa pienenevistä opiskelijaikäluokista, heijastuu se myös kaupunkiin – monin ikävin tavoin.

Jos Oulun yliopisto ei ole riittävän houkutteleva opiskelupaikka, hakeutuvat opiskelijat muihin yliopistoihin ja Oulun yliopisto joutuu supistumisen tielle. Yliopisto on minun mielestäni onnistunut perustelemaan hyvin, että opiskelija- ja kampuskokemus on osa-alue, jossa Oulun yliopistolla on vielä paljon parannettavaa opiskelijarekrytoinnin näkökulmasta.

Lisäksi yliopiston muutolla keskustaan olisi paljon hyödyllisiä alueellisia vaikutuksia. Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan Oulun väestö kääntyy laskuun viimeistään 2040-luvun alussa, jos nykyinen kehitys jatkuu – jos siis mitään ei muuteta. Jos Oulu taantuu muuttotappiopaikkakunnaksi, paluu kasvun tielle on erittäin vaikeaa, ellei jopa täysin mahdotonta – ja muuttotappiopaikkakunnat ovat ennemmin tai myöhemmin aika ankeita paikkoja.

Näen yliopiston päätöksen hyvin lupaavana keinona välttää Tilastokeskuksen ennusteen esittämä kaupungin näivettyminen luomalla keskusta-alueesta aidosti vetovoimaisempi ja houkuttelevampi. Muuttotappiokunnan statuksen välttäminen edellyttää rohkeita ratkaisuja ja suuria muutoksia.

Yhä useampi opiskelija haluaa joka tapauksessa asua keskustassa tai sen läheisyydessä. Kaikkien ei toki tarvitsisi: yliopiston saavutettavuus paranisi eri kaupunginosista, koska liikenneyhteydet keskustaan ovat hyvät joka puolelta kaupunkia – tai ainakin merkittävästi paremmat kuin mitä poikittaisyhteydet tällä hetkellä ovat.

Uuden kampuksen suunnittelussa ja kaavoituksessa tulee käydä toimeen viipymättä, jotta rakentaminen voi alkaa mahdollisimman pian.

JAA

4 KOMMENTTIA

  1. Joskus kävi mielessä siirtyä vihreiden kannattajaksi, mutta näitä sammakoita tulee pikkasen liikaa.
    Miten vihreään aatteeseen kuuluu ylimääräinen rakentaminen? Yliopistolla on tilat Linnanmaalla, jossa on toimittu vuosia ja tilat riittävät hyvin seuraavan 50 vuoden toimintaan.
    Nyt lähtään ’kehittämään’ toimintaa niin, että opiskelijat (ja henkilökuntaa) laitetaan pendelöimään Linnanmaan ja Raksilan väliä. Yliopiston vahvuus on monitieteisyys. Opiskelijat haluavat opiskella eri aloja ja ne siis teidän politikkojen päätöksellä ovat sitten eri kampuksilla. Kontinkangas-Linnanmaa -akseli on jo riittävän haastava. Nyt haluat siihen vielä kolmanne lisää.
    Melko tyhmää!

    • Kiitos kommentistasi! Minusta vihreään aatteeseen sopii mainiosti kaikki sellainen rakentaminen, jonka takaisinmaksuaika hiilidioksidiekvivalenttitonneissa laskettuna on mielekäs. Uusi rakennus olisi nykyistä merkittävästi energiatehokkaampi ja yksityisautoilun ja ylimääräisen liikenteen tarve vähenisi huomattavasti. Ensimmäinen rakennusvaiheen on tarkoitus valmistua vasta usean vuoden kuluttua, jolloin valtaosa nykyisistä Linnanmaan kampuksen opiskelijoista on ehtinyt valmistua, joten siellä nyt asuvien ei tarvitse matkustaa päivittäin keskustaan ja takaisin.

      Huomionarvoista on, että kyseessä ei ole poliitikkojen, vaan Oulun yliopiston oma aloite. Yliopisto on esittänyt varsin uskottavia kustannuslaskelmia Linnanmaan peruskorjauksen ja keskustakampuksen tarkoituksenmukaisuudesta. Monitieteisyyden tulevaisuus on helpompi turvata vetovoimaisemmalla kampuksella ja edullisemmalla vuokralla.

  2. Onpa uskomatonta, että vihreä kannattaa Oulun yliopiston siirtoa Raksilaan. Enää huonompaa paikkaa yliopiston siirrolle ei voi keksiä. Liikenteen määrä tulee lisääntymään ja tuskinpa ne vuokrat laskevat keskustassa. Opiskelijat ovat köyhiä eikä heillä ole ostovoimaa. Oulun yliopiston rehtori, Niinimäki, joka katselee maailmaa epärealistisin silmin norsunluutornistaan, on manipuloinut opiskelijaparat.

    • Miksi on uskomatonta, että vihreä kannattaa hanketta?

      Mitä tulee arvioihin vuokraennusteista ja liikenteen määrän kehityksestä, valitsen mieluummin uskoa yliopiston tekemiin selvityksiin ja arvioihin kuin mutu-oletuksiin. Jos tulevassa selvitystyössä aiempien selvitysten tulokset asettuvat kyseenalaiseen valoon, olen tietysti valmis muuttamaan näkemyksiäni.

      Minulla on ilo saada työskennellä joka arkipäivä yliopisto-opiskelijoiden kanssa. Pidän heidän arviointikykyään varsin hyvänä.