Totuus turvetuotannosta

20

Lukija antanee anteeksi paavoväyrysmäisen otsikon, mutta tämä kirjoitus kuitenkin perustuu tärkeiltä luvuiltaan Suomen Ympäristökeskuksen raporttiin 35 / 2015.

Suomen ympäristökeskus vesistöjen kuormitus

Tuossa selvitetään vesistöjen ravinnekuormituksen lähteet ja vähentämismahdollisuudet.

Itse tunnen aihepiiriä luottamustehtävieni ansiosta. Ja minua on kummastuttanut tähän liittyvä vähäinen ja virheellinen tietämys. Esimerkiksi jos satunnaiselta valistuneeltakin ihmiseltä kysyy, että paljonko tämä arvelee Suomen turvemaan pinta-alasta olevan turvetuotannossa, niin vastaus on helposti suuruusluokaltaan vähintään kymmenen kertaa liian suuri. Tiedotusvälineillä on suuri rooli harhaanjohtavien uskomusten levittämisessä.

Hieman yksinkertaistaen Suomessa on turvetuotannossa 0,065 miljoonaa hehtaaria, tämä on 650 neliökilometriä. Siis 0,19 prosenttia Suomen pinta-alasta ja samalla 0.64 prosenttia maamme turvemaan pinta-alasta. Turvemaata on keskimäärin 30 prosenttia maa-alastamme, mutta esimerkiksi meillä Pohjois-Pohjanmaalla osuus on jopa 50 prosenttia. Etelä-Suomessa puolestaan monin paikoin suhteellisen vähän. Turveteollisuus ei tarvitse avosoita, vaan käytännössä epäonnistuneita soiden kuivausalueita, jotka maallikon silmissä eivät ole suota, vaan heikosti kasvavaa metsää.

Boreaalisen havumetsävyöhykkeen lammet ja järvet vähitellen soistuvat, samalla niiden turvealueet paksuuden lisäksi laajenevat pinta-alallisesti. Vähitellen ne siis syrjäyttävät vesistöt ja metsät, vallaten yhä enemmän maapinta-alaa itselleen. Prosessi on alkanut viime jääkauden jälkeen, ja se siis jatkuu ajasta ikuisuuteen, jos ihminen ei siihen puutu. Mielestäni siihen nimenomaan pitää puuttua.

Aiheesta on paljon virheellistä tietoa ja väittämiä. Seuraavassa lainaus asiaa tuntevan Jaakko Silpolan kirjoituksesta Suomen kuvalehdessä 17.10.2010 suomenkuvalehti energiaturve. Tässä lainauksessa Silpola puhuu juuri Ylen virheellisestä uutisoinnista: ” Turvetuotannon vesistökuormituksesta puhutaan paljon. Esimerkiksi 5.10.2010 Ylen Ajankohtainen kakkonen uutisoi, että turvetuotanto on ollut vaikuttamassa Alavudella sijaitsevan Mulkkujärven tilaan. Mulkkujärven suunnassa on turvetuotantosoita, mutta niistä yksikään ei laske kuivatusvesiään Mulkkujärveen. Kuormituksen on siis johduttava muista tekijöistä.” Kuulemani mukaan Yleltä on pyydetty oikaisua, mutta siihen ei suostuttu.

Käytännössä turvepohjaisilla alueilla kaikkien järvien pohjaan on kerääntynyt jääkauden jälkeen mutakerrosta, joka on usein jo metrien paksuinen. Tämä siis riippumatta siitä onko viime vuosina ja vuosikymmeninä alueella ollut turvetuotantoa. Tätä asiaa on ollut helppo tutkia esimerkiksi Tsernobylin onnettomuuden aiheuttaman laskeuman tekemällä markkerilla noihin järvien kerrostumiin eli sedimentteihin; kerääntyminen on yleensä ollut sekä ennen, että tuon jälkeen saman suuruista.

Kiintoainesta, joka siis juuri aiheuttaa sitä liettymistä, tulee yleisesti hulevesistä kuusikymmentä kertaa enemmän kuin turvetuotannosta. Metsätalous puolestaan päästää kiintoainesta noin kaksikymmentä kertaa enemmän (siis noin 2 000 % enemmän) ja suurimpana tekijänä maatalous päästää vesiin lähes 400 kertaa enemmän kuin turvetuotanto. Muissa päästölajeissa kuten fosforissa ja typessä lukemat ovat samansuuntaisia. Lukujen perusteella ei voi ymmärtää viranomaisten toimintaa.

Miksi sitten turvetuotanto on aina hampaissa ja sitä kohdellaan kuin vierasta sikaa. Eräs looginen syy liittyy lainsäädäntöömme. Jos joku aikoo perustaa turvetuotantoalueen, niin sille pitää tehdä monia selvityksiä kuten ympäristövaikutusarvioita. Tuossa pitää puolestaan selvittää kaikkien harvinaisuuksiensa vuoksi vähintään seurattavien eliöiden olemassaolo tuolla alueella. Mielestäni on päivänselvää, että jos tuon kokoinen alue tutkitaan biologien taholta riittävän tarkasti, aina löytyy joku Suomen noin parista tuhannesta seurattavasta eliöstä. Jos ei löydy, niin ei ole tutkittu riittävän tarkasti.

Jos taas joku aikoo tehdä vaikkapa päätehakkuun saman suuruisella alueella, niin tuollaisia selvityksiä ei tarvitse tehdä. Sama koskee myös maataloutta; jos joku haluaa muuttaa samankokoisen metsä- tai turvemaa-alueen maatalousmaaksi, niin myöskään silloin noita selvityksiä ei tarvitse tehdä.

Myöskään ei maatalous- eikä metsätalousmaiden (vaikkapa päätehakkuiden) vesistöpäästöjä tarvitse mitata kenenkään ao. toimijan. Turvetuotannon kuivatusvesiä puolestaan pitää tarkkailla koko ajan, ja jopa reagoida, kun virtaamat luonnonmukaisesti pyrkivät kasvamaan sateiden johdosta. Onko tässä mitään järkeä? Mielestäni ei ole. Nämä ovat mielestäni jopa perustuslain vastaisia epätasa-arvoisuudessaan.

Turpeen kohtelu on ylläolevan perusteella poliittinen, eikä ympäristötekninen kysymys. Tämän todistaa sekin, että kun päätettiin, että turve ei ole uusiutuva luonnonvara, niin se tehtiin äänestyksellä eduskunnan hallintovaliokunnassa. Ruotsissa tultiin aivan toiseen johtopäätökseen, ja turve lasketaan uusiutuvaksi luonnonvaraksi, joka saa siellä bioenergian tukia, kun taas Suomessa sitä rangaistaan haittaverolla.

Energiamäärältään turvetta Suomessa on lähes yhtä paljon kuin koko Norjassa öljyvaroja. En ole kuullut, että Norja olisi lopettamassa öljynporaustaan ympäristösyistä, vaikka käytännössä lähes kaikki öljy poltetaan kasvihuonekaasuiksi. Oma turpeen käyttömme puolestaan on pienempää, kuin sen vuotuinen kasvu maassamme. Silti alueellisesti turve- yhdessä muun bioenergian kanssa tuo myös työpaikkoja haja-asutusalueille, joita ei muutoin juurikaan olisi. Näin myös Pohjois-Pohjanmaalla.

Tällä hetkellä Suomen turvetuotantoa ollaan ajamassa alas käytännön toimilla valtiovallan taholta. Toimenpiteinä on estää ja vaikeuttaa uusien lupien myöntämistä. Koko ajan keksitään uusia vaikeutuksia, jotka eivät perustu mihinkään todettuun ongelmaan, vaan enemmän kuvitelmiin. Esimerkkinä maannousema-alueilla yleiset happamat maapohjat, joihin nyt pitää jättää runsaat marginaalit ja siis tehdä toiminta taloudellisesti kannattamattomaksi, vaikka ongelmia ei ole käytännössä ollut tähänkään asti.

Vaikka Suomen energiankulutuksesta Wikipedian mukaan jopa 39 prosenttia perustuu fossiiliseen tuontienergiaan, niin silti ajetaan alas työpaikkoja tuovaa omaa hitaasti uusiutuvaa energialähdettä. Näiden asioiden kanssa menettää uskonsa yhteiskuntamme rationaaliseen toimintaan.

JAA

20 KOMMENTTIA

  1. Kun kuulen sanan totuus odotan yksipuolista propagandaa.

    Odotuksiin nähden ihan asiallinen kirjoitus, vaikka otsikon vuoksi en uskokaan.

    Olisin kuitenkin kuullut myös turvetuotannon muista päästöistä ja turpeenpolton hiilidioksidipäästöistä sekä hiukkaspäästöistä ja muista haitoista koko ketju mukaan lukien.

    Itse ottaisin takapihalleni mieluummin ydinvoimalan kuin turvevoimalan.

  2. Suosittelen kirjoittajalle kalastusharrastuksen aloittamista vesistöissä, joihin turvetuotantoalueet laskevat vetensä. Veden humuspitoisuus on kasvanut kyseisissä vesisöissä valtavasti, johtanut jokien ja sitä myötä koskien liettymiseen, tuhonnut kutusoraikot ja lisännyt särkikalakantaa ja sitä kautta nostanut myös hauen lukumääriä. Vesistöissä, joissa turvetuotannosta johtuvaa kuormitusta ei ole, ei kyseisiä ongelmia ole. On täysin absurdia pitää kyseisiä tietoja faktoina ja luottaa tuohon tietoon pyhänä totuutena, koska ne ovat kuurikin sen tahon antamia lukuja jonka etuja ajetaan, eli Vapo ja turvetuotannon. Suomessa on isojen altaiden (Lokka ja Porttipahta) alapuolinen Suomi kaivettu täyteen ojia, joten sieltä saatavat luvut eivät kuvaa totuutta. Totuus löytyy kun verrataan luonnontilaisia vesistöjä, suoalueita ja ekologisia systeemejä ihmisen muokkaamiin. Ihminen, ja niin myös turvetuotanto, pilaa vesistöt, se selviää ilman prosenttilukuja, laskelmia ja pitkiä tutkimuksia kiintoaineskuormista vertaamalla luonnontilaisessa ympäristössä olevia vesistöjä ihmisen muokaamien alueiden vesistöihin.

  3. Hyvä artikkeli. Olen ihmetellyt samaa. Olen jutellut ulkomaalaisten toimijoiden kanssa, ja hekin ihmettelevät samaa. Ulkomailla on energiaosaajien tiedossa Suomen turveomaisuus. He hämmästelevät, kuinka Suomi ostaa fossiilisia polttoaineita ulkomailta mm. kivihiiltä n 8 miljardilla vuosittain, vaikka meillä on uusiutuva polttoaine omassa maassamme. Tämä on jo kauppataseenkin kannalta erittäin merkittävä asia.
    Me suomalaiset olemme aidosti sellaisessa tilanteessa, että meidän on pystyttävä huolehtimaan itsestämme. Turpeen käytön lisääminen vähentää energiariippuvuuttamme ulkomaille, tuo työpaikkoja, jättää verotuloja Suomeen.
    Ihme maa, tämä Suomi, Me emme osaa toimia omaksi hyväksemme.

  4. Olisi ehkä vielä hienompaa kehittää prosesseja, joilla turpeesta saataisiin vielä enemmän irti. Jo nykyään on olemassa kaasutus tekniikoita joilla tämäkin biomassa olisi tehokkaammin käytettävissä. Vaikka pelkästään haihtuvat hiilivedyt kaasuttamalla. Lopun hiilestä voisi jalostaa vaikka grafeiinksi tai polttaa.

    Turvetuotantoa pitäisi myös kehittää lähtöpäässä. Nykyään toiminta on aivan liikaa säistä riippuvaista.

    Mutta kukapa kehittäisi jos valtiovalta potkii jatkuvasti kulkusille. Parempi on rahdata kivihiiltä Kiinasta.

  5. Harvinaisen asiapitoinen kirjoitus. Toisaalta turvetuotannon vaikutusten mittakaavan hahmottamisessa ja toisaalta nykyaikaisten vesienkäsittelymenetelmien tietämyksessä on suurin ongelma medialla ja sitä kautta suurella yleisöllä. Tässä esimerkki: Kalevan pääkirjoitussivulla on puhuttu nimenomaan vesivoiman ja turvetuotannon aiheuttavan ongelmia Oulujoen kalastolle samaan aikaan kun vain 0,6 % Oulujärven alapuolisesta Oulujoen valuma-alueesta on turvetuotannossa. Joen ravinnekuormituksesta 0,5 % ja kiintoainekuormituksesta 0,2 % aiheutuu turvetuotannosta. Ja kuitenkin turvetuotanto nähdään aiheelliseksi nostaa esiin joen kuormittajana, se on minusta mielenkiintoista.

  6. Kirjoittajan faktat ja kritiikki ovat toki ihan kohdallaan. Siinä mielessä hyvä ja oikein onnistunut juttu.

    Tosiasia on että turvetuotanto on kannattamatonta liiketoimintaa kaikesta huolimatta. Ainoa syy miksi se on kannattanut ja miksi sitä yhä on se että sitä on vuosikausia tuettu epäreilusti muihin energiamuotoihin nähden. Aivan kuten tuulivoimaa takavuosina. Turveteollisuus oli pitkään alennettun valmisteveron piirissä ja se oli ainoa syy miksi turvetta kannatti louhia. Nimenomaan louhia. Turvetuotanto on oikeasti kaivosteollisuutta ja sitä pitäisi avohakkuiden siasta verrata esim. Talvivaaraan.

    Toki ojitus ja lietelannan levitys pelloille on kokonaisuutena mittasuhteiltaan paljon suurempi ongelma vesistöjen ravinnekuormituksen suhteen kuin turvesuot. Kuitenkin jokainen joka on vaikkapa kalastanut vesistössä turvetuotantoalueen alapuolella on huomannut että vesistön tila on havaittavasti heikentynyt turvesuon avaamisen jälkeen. Ongelma turvesoiden ympäristövaikutusten arvioinnissa on se että käytetyt mittaustavat eivät saa kaikesta kiinni.

    Vesistöjen tilan suhteen suurin virhe tässä maassa on kuitenkin tehty aikoinaan kun metsä- ja pelto-ojitukset jatkettiin suoraan luonnonvesiin. Ne olisi pitänyt tajuta pitää erillään luonnonvesistä. Tilanne tulisi korjata tulevaisuudessa.

    Ilmastovaikutukseltaan turve on rinnastettavissa kivihiileen. Tämä on valitettava tosiasia ja kummastakin on siksi päästävä eroon ja pian.

  7. Nuo byrokraattiset lupaprosessit ovat yksi sääntelyn muoto joka toimii Suomen talouden kiviriippana. Ei riitä että lupaehdoista päättää joku virkamies jolla ei välttämättä ole mitään kompetenssia koko asiaan, vaan tämän jälkeen alkaa vuosikausien valitusruljanssi kaikkien oikeusasteiden läpi ammattivalittajien toimesta. Sipilän hallitus lupasi poistaa sääntelyä. Toivottavasti lupaukset lunastetaan ja lupaprosesseja saadaan tehostettua.

  8. ”Metsätalous puolestaan päästää kiintoainesta noin kaksikymmentä kertaa enemmän (siis noin 2 000 % enemmän) ja suurimpana tekijänä maatalous päästää vesiin lähes 400 kertaa enemmän kuin turvetuotanto. Muissa päästölajeissa kuten fosforissa ja typessä lukemat ovat samansuuntaisia.”

    Tästä täytyy kirjoittajan vetää johtopäätös , etttä lopetetaan Suomessa sitten maa- ja metsätalouskin ja annetaan vihreiden arvojen vallata koko Suomi puistoksi.

  9. Hienoa lukea vaihteeksi asiallista kirjoitusta turvetuontannosta kuin vihreää propagandaa, jossa heitellään kommentteja ilman totuuspohjaa tai laitellaan mausteeksi ripaus totuutta. Se on merkittävää että turvetuotanto on ainut luvanvarainen maankäyttömuoto Suomessa, jossa luonnonarvot ja päästöt ovat tiukan seurannan alla. Esimerkiksi pohjanmaalla happamilla sulfaattimailla saattaa 50 ha:n tuotantokentällä AVI:n lupaprosesseissa kiertää satasivuiset tutkimus-, näytteenotto- ja seuranta-asiakirjat
    lausuntopyyntöineen kuukausitolkulla virkamiesryhmiä työllistämässä. Mietitään tuleeko kuivatusojat jossain vaiheessa kaivettua happamaan sulfaattimaahan ja miten paljon kuivilleen jäävät ojan seinämät
    sateen jälkeen happamoittavat kuivatusvesiä. Sitä ei kukaan tietenkään mieti miten vieressä oleva 500 ha pelto vaikkuttaa alapuoliseen vesistöön. Happamoittava pinta-ala kun on vähän eri luokkaa kun peltoa
    kynnetään ja tuoretta hapettuvaa pinta-alaa saadaan taas uudestaan näkyville.
    Hölmöläisten hommaa on tietysti se että nykyaikana ei valtion taloutta murehdittaessa ajatella kuin vientipuolta. Kyllä vaihtotaseeseen vaikuttaa samalla tavalla tuontimäärä. Se on aivan omissa käsissä miten paljon
    energiaa tuomme Venäjältä ja miten paljon tuotamme itse. Onko kansantaloudelle hyödyllisempää työntekijää kuin turvetuottaja, joka tuottaa kotimaista energiaa kotimaisella Valmetilla ja jonka perässä on kotimaisesta
    teräksestä suomalaisessa pajassa rakennettu jyrsin tai imuvaunu. Ja melko ekologisesti energiaa saadaan myös tuotettua tuotantokentällä kun 20m leveää jyrsöstä käännellään 20km/h tuntinopeudella. Siinä pienellä polttoainekustannuksella syntyy runsaasti energiaturvetta. Vai onko ekologisempaa lähteä kaivinkoneella kilometri tieltä repimään
    juurakkoa ja vielä kuskaamaan sitä tien varteen haketettavaksi?

  10. Täysin samaa mieltä. Kirjoitus perustuu tosiasioihin ja tutkittuun tietoon. Syytä on myös lisätä, että turvetuotannon sijoittaminen ojitetuille soille vähentää niiden ilmastopäästöjä verrattuna tilanteeseen jossa ojitetut suot jätettäisiin nykytilaansa. Ojitettu suo aiheuttaa kuivuessaan paljon suuremmat ilmastopäästöt, kuin vaihtoehto jossa suo otetaan turvetuotantoon.

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.