Talousseminaarin antia

2

Viime viikolla meille valtuutetuille oli Oulun kaupungin talousseminaari vuoden 2020 talousarviota varten.

Käyn seminaarin antia läpi, kylläkin enemmän kokonaisuuden ja lukujen kannalta kuin tarkemman keskustelun tai yksityiskohtien. Joissain asioissa tuon oman mielipiteeni esille, erityisesti jos se poikkeaa seminaarin yleisannista.

Kaupunginjohtaja

Oulun kaupunki näyttäisi olevan kärkikaartia suomen 15 suurimman kaupungin listalla, kun arvioidaan kymmenen avainmuuttujan avulla kaupunkien tilaa.

Väestönkasvu on vähenemässä, ja huolestuttavaa on syntyvyyslukujen lasku. Myös nettomaahanmuuton kasvaminen huolestuttaa. Kuten tunnettua, niin pääkaupunkiseudulla maahanmuuttotaustaiset ihmiset edustavat jo huomattavaa osaa toimeentuloluukun asiakkaista. Arvattavasti meillä Oulussakin tuo lukuarvo tulee nousemaan.

Työttömyysaste oli 3/2019 11,4 %. Elinkeinorakenne on kaupungissa palveluvaltainen. Uusia yrityksiä on perustettu viimeisen vuoden aikana runsaasti, tosin kasvu on nyt pienentynyt. Hyvä uutinen on, että Nokian kännykkätoiminnan loppumisesta huolimatta tuotekehityspanostukset ovat kasvussa ja lähes yhtä suuret kuin Nokian suuruuden aikoina. Tuotekehityspanos asukasta kohden onkin Oulussa Suomen suurin.

Oulu tavoittelee asukasmäärää 225 000 vuodelle 2026, joka on ajatellun EU-kulttuuripääkaupunkihankkeen toteutumisvuosi. Tämä edellyttäisi noin 3 000 ihmisen keskimääräistä vuosikasvua. Sopii toivoa, että kasvu on terveellä pohjalla. Mielestäni kasvun ei tule olla itsetarkoitus ja kun puhutaan maahanmuutosta niin sen tulee perustua kannattaviin työpaikkoihin eikä sosiaalitukiin. Siksi olenkin (vaaliohjelmassani) esittänyt, että kuntien tulee vastata itse maahanmuuton kustannuksistaan. Suunnitelmissa onkin myös työpaikkojen lisäkasvu, tämä onkin oleellista, mutta toteutuminen ei tule tietenkään itsekseen.

Talousjohtaja

Pyöristelen ja yksinkertaistan hieman lukuja, koska tarkoitus on tuoda yleiskuvaa aiheeseen. Toimintamenot on arvioitu 1 330 miljoonaksi. Kun puolestaan toimintatulot ovat arvossa 260 miljoonaa, niin toimintakate on pakkasen puolella noin 1 050 miljoonaa. Tämä tarkoittaa, että kunnan toiminta rahoitetaan muutoin kuin asiakasmaksuilla.

Kun lasketaan verotulot 840 miljoonaa, valtionosuudet 270 miljoonaa (rahoitustulojen ja menojen mennessä aika lailla päittäin), niin päästään 45 miljoonan euron vuosikatteeseen, jolla voidaan rahoittaa investointeja.

Tuo vuosikate on liian pieni suhteessa investointitasoon tai poistoihin. Poistot ovat noin 80 miljoonaa ja investoinnit ajateltu olevan 140 miljoonaa. Yleissääntö on, että vuosikatteen tulisi olla vähintään poistojen suuruinen.

Oulussahan on lainamäärä pysynyt neljänä vuotena (vuoden 2014 lopusta vuoden 2018 loppuun) käytännössä ennallaan. Lainanoton lisääntymistä ei siis ole pariin valtuustokauteen tapahtunut tapahtunut lukuun ottamatta vuosia 2013 ja 2014, jolloin kuntaliitoksen vuoksi rahahanat olivat kohtuuttomasti auki ja lainamäärät lisääntyivät yhteensä muistaakseni ainakin 150 miljoonaa.

Kuitenkin kaikkina neljänä lainakannan vakaanapysymisen vuosina on tässä suunnitteluvaiheessa ennustettu huomattavaa lainamäärän kasvua, kuten tapahtuu nytkin.

Tilaisuudessa tuotiin voimakkaasti esille, että Oulu on eniten velkaantunut noin kymmenestä suurimmasta kaupungista heti Lahden jälkeen. Peruskunnan velka Oulussa on asukasta kohden noin 3 100 euroa.

Tilaisuudessa unohdettiin mainita, että tämä koskee vain peruskuntaa. Kun otetaan tärkeämpi tunnusluku eli kaupungikonsernin velkaantuminen asukasta kohden, niin Oulun suurten kaupunkien vähävelkaisin. Konsernilainan määrä asukasta kohden on Oulussa noin 4 000 euroa. Monet kaupungin siirtävät tilastojen kaunistamiseksi peruskunnan velkaa konsernin ulkolaidalle. Oulussa tätä ei siis ole juurikaan harjoitettu.

Tosin vireillä olevat suuret investoinnit tulevat jatkossa ainakin jonkin verran kasvattamaan nimenomaan konsernivelkaa. Näitä ovat lähinnä OYS:sin uudistaminen eli Tulevaisuuden Sairaala ja Oulun Energian uusi lämpövoimalaitos Laanilassa. Molemmat investoinnit ovat tosin luonteeltaan tuotannollisia. Oulun Energian lämpövoimalaitos tuottaa kaupungille tuloja ja uusi sairaala pystyy toimimaan tehokkaammin paremman tilanhallinnan vuoksi (nyt on valtavasti käytäviä), jolloin sekin on itse asiassa tuottava investointi.

Tilaisuudessa väläytettiin myös kunnallisveron korottamista nykyisestä 20,0 prosentin lukuarvosta. Itse ajattelen, että tätä pitää välttää. Jos kuitenkin veroja voitaisiin laskea, niin kannattaisi aloittaa kiinteistöverosta; tämä auttaisi sekä yritysten toimintaa että tasaveronomaista omakotiasujien tilannetta. Kiinteistövero tulee tietenkin myös kerrostaloille maksettavaksi.

Hallintokunnat

Kaupungin menot voidaan jakaa Hyven (hyvinvointipalvelut) ja Sikun (sivistys- ja kultturipalvelut) aiheuttamiin. Yhdyskuntapalvelut rahoittavat oman toimintansa käytännössä kokonaan maanvuokrauksen ja -myynnin sekä erilaisten lupapalvelujen tuomalla rahoituksella. Ja toisaalta muut osa-alueet ovat varsin pieniä näiden rinnalla.

Näin ajateltuna kaupungin kuluista noin 60 prosenttia syntyy Hyveessä ja noin 40 prosenttia Sikussa.

Hyve (hyvinvointipalvelut)

Hyvinvointipalvelujen menot ovat budjetoitu tälle vuodelle arvoon noin 650 miljoonaa. Ensimmäisenä varmaan hyvinvointipalveluista tulee mieleen terkkarit eli hyvinvointikeskukset ja -pisteet. Lisäksi on erikoissairaanhoito eli Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin (vaikkapa OYS) osuus on noin 250 miljoonaa eli suunnilleen saman verran kuin perusterveydenhoito.

Huomattavaa on, että hyvinvointipalveluissa on mukana myös sosiaalitoimi, jonka osuus on tietenkin myös merkittävä. Tähän kuuluu vaikkapa mielenterveyspalvelut ja lastensuojelu sekä omais- ja perhehoitajat. Suurena haasteena seminaarissa tuotiin esille yli 75 vuotiaiden määrän jatkuva kasvu.

Kun menoista vähennetään tulot noin 53 miljoonaa, kuten terveyskeskusmaksut, niin asukasta kohden Hyve aiheuttaa noin 3 000 euron vuotuiset kulut. Nämä katetaan tietenkin mm. verorahoista. Hyvinvointipalvelujen kulut ovat viime vuosina pysyneet hyvin aisoissa. Tulevaisuudessa voi ennakoida juuri tuon vanhusmäärän kasvun kasvattavan myös kuluja.

Hyvinvointikuluista on laskettu, että suuruusluokkana sanottuna eniten palveluja käyttävä 10 prosenttia ihmisistä aiheuttaa 80 prosenttia kuluista. Tuon ajatellaan pätevän suuruusluokkana moniin asioihin, kyseessä on niin sanottu Pareto-periaate, eli 20/80 -sääntö. Ohessa valtiontalouden tarkastusviraston raportista vuodelta 2017:

”Oulussa 10 prosenttia asukkaista aiheutti kokonaisuudessaan 243 miljoonan euron kustannukset, kun 90 prosenttia asukkaista kulutti sosiaalija terveyspalveluihin yhteensä 57,2 miljoonaa euroa. Kalleimman ryhmän vuosikustannukset olivat keskimäärin 15 940 euroa henkeä kohden, kun muilla oululaisilla vastaava luku oli keskimäärin 417 euroa. Kalliista asiakasryhmästä eniten kustannuksia kerryttivät vanhuspalveluja käyttävät asiakkaat, jotka käyttivät samanaikaisesti sekä sosiaali- että terveyspalveluja. Tämän asiakasryhmän kustannukset henkeä kohti olivat keskimäärin 29 700 euroa vuodessa. Lastensuojelun asiakkaiden kustannukset olivat keskimäärin 26 700 euroa vuodessa, mutta tämän asiakasryhmän osuus kalleimman 10 prosentin ryhmästä oli vain 5 prosenttia.”

Siku (sivistys- ja kulttuuripalvelut)

Sikulle budjetoitiin toimintamenoja tälle vuodelle noin 450 miljoonaa. Sikun toiminta kattaa pääosiltaan varhaiskasvatuksen eli päivähoidon, perusopetuksen (ala- ja yläkoulut) ja lukiotoiminnan sekä esimerkiksi kirjastot ja nuorisotilat. Lisäksi kulttuuritoiminnat kuten museo-tiedekeskus Luuppi ja teatteritoiminnan rahoitus kuuluvat Sikulle. Kun menoista vähennetään toimintatulot noin 30 miljoonaa (kuten päivähoitomaksut), niin asukasta kohden Siku aiheuttaa kuluja noin 2 050 euroa asukasta kohden.

Sikun kulut ovat kasvaneet viime vuosina enemmän kuin Hyven vastaavat. Tuolla tosiasialla on viime vuosina usein, kuten myös tässä seminaarissa, esitetty, että Sikun pitäisi saada palveluverkko parempaan iskuun, kuten Hyve on tehnyt vähentämällä terveysasemien määrää. Monet kaupunkilaiset eivät ehkä pidä terkkareiden määrän vähentämistä hyvänä (meiltäkin lähtee näinä aikoina lähiterkkari ”kävelemään”).

Huomattavaa on myös, että vaikkapa peruskoulutuksen käyttötarve pienillä lapsilla on erilainen kuin keskiverto terveyskeskusasiakkaan. Erot tulevat vaikkapa siitä, että kouluun mennään jokainen arkipäivä.

Mutta tosiasiassa tämän voidaan ajatella johtuvan siitä, että lasten ja nuorten määrä on kasvanut samaan aikaan enemmän kuin koko väestö. Lisäksi päiväkoti- ja perusopetustoiminta on väistämättä paljon hajautetumpaa

Nyt kun lapsimäärät näyttäisivät pikkuhiljaa vähenevän, niin kouluverkon tiivistämistä kannattaa mielestäni tehdä vain sen mukaan, kun kysyntä (eli lapsimäärät) pienenevät. Seminaarissa esitettiin kyllä näkemyksiä, että kouluverkkoa pitäisi purkaa nopeamminkin. Nykyisin lasten ikäluokan koot ovat 2 400 paikkeilla. Arvaan, että maahanmuuton myötä ainakin tulkkauspalvelut ja siis -kulut lisääntyvät.

Yhdyskuntapalvelut

Yhdyskuntapalvelut hoitavat mm. kaupungin omistamien tonttien vuokrausta ja myyntiä sekä vastaavasti maanhankintaa. Toisena suurena alueena on rakennusvalvonta ja siten rakennuslupatoiminta. Kolmantena voisi mainita kaavoituksen. Neljäntenä ympäristökysymykset. Viidentenä tiet ja teiden kunnossapidon.  Myös joukkoliikenne kuuluu yhdyskuntapalveluihin.

Henkilöstöä yhdyskuntapalveluilla on noin 190. Talouspuoli on yksinkertainen. Tuloja on reilut 70 miljoonaa samoin kuin menojakin. Nettovaikutukset ovat siis plus miinus nolla ainakin tällä hetkellä.

Liikelaitokset ja tytäryhtiöt

Nämä jätän tämän jutun ulkopuolelle, vaikka tietenkin ovat oleellisia kaupungin taloudenpidossa.

Lopuksi

Kiinnostuneiden kannattaa perehtyä mm. vuoden 2019 hyväksyttyyn talousarvioon, joka löytyy oheisesta linkistä:

https://www.ouka.fi/documents/52058/18139560/Oulun+kaupungin+talousarvio+2019.pdf/b3bb9eb2-1394-4b03-99d5-c0eb2360744a

 

JAA

2 KOMMENTTIA

  1. Kiitosta tärkeästä ja mielenkiintoisesta jutusta, jonka jatkeeksi ja täydennykseksi valtakunnan tasolta:
    ” Tilastokeskus – Hallinnolliset hinnat näkyvät inflaatiossa – ja eri tavoin kukkaroissa ”
    http://www.tilastokeskus.fi/tietotrendit/blogit/2019/hallinnolliset-hinnat-nakyvat-inflaatiossa-ja-eri-tavoin-kukkaroissa/

    kaupungin omistaman Sähkölaitoksen jatkuvasti muihin elinkustannuksiin nähden moninkertaisesti nousevan sähkönhinnan kautta keräämät ”kunnalisverot” – varsinkin pienituloisimpia eniten kurittava tasavero – perusmaksu, joka pienessä taloudessa on siirtoineen kaksi-/kolminkertainen itse sähköön verrattuna.
    _

  2. Lisään tuohon tilastokeskuksen linkkiin, että vaikka kuluttajahintaindeksit ottavat keskimäärin hintojen muutokset huomioon, niin vaikuttaa tosiaan siltä, että indeksit eivät huomioi noita tasaverojen tapaisia hintojen korotuksia. Noissa siis jäisi huomiotta se, että suhteellisesti eniten näyttäisivät nousevat juuri tasamaksu/vero -tyyppiset kustannukset.

    Noihin kuuluu myöskin vaikkapa kiinteistöverot.

    Tältä se ainakin vaikuttaisi. Tämä liittyy puolestaan vaikkapa eläkkeiden indeksikorotuksiin.

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.