Saksan sotaveteraanit

10

Nyt 7.3.2020 oli Oulussa kansallisen sotaveteraaniviikon avaus. Olin itse tuolla mukana kutsuvieraana valtuuston varapuheenjohtaja kun olen. Tämä on nyt 54. sotaveteraaniviikko, joka samalla on viimeinen. Jatkossa perinne yhdistetään valtakunnalliseen veteraanipäivään. Näin siis Suomessa, entäpä Saksassa?

Suomen Sotilaan numerossa 4/2019 oli mielenkiintonen artikkeli Saksan suhtautumisesta Saksan sotien veteraanien asemaan.

Olin aika yllättynyt, kun selvisi, että toisen maailmansodan veteraaneja ei lasketa veteraaneiksi. Ideana on, että koska nyky-Saksa ei tunnusta tuon ajan Saksan laillisuutta, se ei myöskään tunnusta sen ajan sotilaiden asemaa veteraaneina. Nämä olivat siis jonkinlaisia laittomia taistelijoita (oma ilmaisuni) Saksan nykyhallinnon kannalta.

Täytyy sanoa, että ei ole ihme, että Saksa ei pääse toisen maailmansodan aikaisista traumoistaan, kun niitä elätetään ihmisen alistamisen periaatteella. Voi vain ajatella, miten tämäkin on vaikuttanut saksalaiseen ilmapiiriin ainakin asianomaisten ihmisten ja näiden läheisten osalta. Tosin jutusta ei selvinnyt, että voiko silti näillä veteraaneilla olla jotain taloudellisia etuja vaikkapa sotavammaisuuden perusteella.

Kannattaa muistaa, että eihän näillä ihmisillä ollut muuta vaihtoehtoa kuin toteuttaa annettuja määräyksiä. Näinhän oli myös voittajavaltioiden sotilaiden osalta ja voittajavaltiotkin tekivät sotarikoksia, toki luonnollisesti näitä ei tuomittu missään.

Liittotasavallan aikaiset määrittelyt ovat olleet hakusessa; koska kun Saksa ei käy sotia, niin sillä ei tietenkään voi olla myöskään sotaveteraaneja. Nyt kuitenkin esimerkiksi Afganistanissa sotineet saksalaiset saavat veteraanistatuksen, jolloin nyky-Saksa myös käytännössä myöntää osallistuneensa sotiin.

Nämä eivät ole pelkästään Saksan sisäisiä asioita, koska Euroopan keskeisenä poliittisena ja taloudellisena mahtina se vaikuttaa toimillaan koko Eurooppaan.

Mitä enemmän tulee tällaisia asioita ilmi, niin tavallaan sitä helpompi on ymmärtää Saksan nykyistä epävakautta kohti menevää luonnetta. Esimerkkeinä vaikkapa yhteen lailliseen puolueeseen kohdistuva diskriminointi tai maahanmuuton myötä lisääntyvä juutalaisvastaisuus.

”Kaatuneiden muistopäivänä vuonna 2018 puolustusministeri Ursula von der Leyen päätti määritelmäkysymyksen päiväkäskyllä, jonka mukaan kaikki entiset Bundeswehrin sotilaat ovat veteraaneja. Kahdeksan kuukautta aiemmin hän oli antanut perinneasioita koskevan päiväkäskyn, jonka mukaisesti Kolmannen valtakunnan Wehrmacht ja itäsaksalainen Nationale Volksarmee eivät kuulu Bundeswehrin perinteeseen”.

Tällä siis päätettiin pitkäaikainen keskustelu ja määriteltiin että nykyisessä liittotasavallassa voi olla vain nykyisen Saksan sotien veteraaneja.

***     ***     ***     ***     ***

Artikkelikuva: kyseinen lehti auki kotonani, Wenn alle Bruder schweigen – kun kaikki veljet ovat vaienneet … näistä miehistä ei moni enää ole elossa ja ne jotka ovat, eivät ole saksalaisittain veteraaneja. SA-Kuvaa.

JAA

10 KOMMENTTIA

  1. Mielenkiintoista keskustelua Saksan nykyisestä tilanteesta. Asiantuntijoina valtiotieteen tohtori Heikki Koskenkylä ja filosofian tohtori Pekka Kauppala. Marko Hamilo haastattelee.

    Keskustelua siitä, mikä on mennyt Saksassa pieleen, ja entäpä Suomessa?

    https://www.youtube.com/watch?v=foax20XYTkM

  2. Toisessa maailmansodassa kaatui myös miljoonia saksalaisia sotilaita. Heidän muistamisensa ei kuulu kuitenkaan saksalaiseen perinteeseen. Saksalaisten suurin sotilashautausmaa sijaitsee Berliinin äärellä sijaitsevassa Halben kylässä metsän keskellä. Sodassa omaisiaan menettäneet taistelevat yleistä käsitystä vastaan, että kaikki kaatuneet olisivat olleet natseja. Useimmat Halben metsämaassa lepäävät olivat kaatuessaan vasta nuorukaisia.Jotkut arvostavat veteraaneja,jotkut eivät,aivan kuin meilläkin.
    Saksalaiset pitävät hyvää huolta sotilashautausmaistaan sekä Saksassa että ulkomailla, kuten esim.Rovaniemellä tuossa 15 km,n päässä olevalla Norvajärven saksalaisten hautamuistomerkillä jossa on punagraniittinen mauseleimi. Kaatuneiden muistoa kunnioitetaan.
    https://retkipaikka.fi/saksalaisten-sotilaiden-hautausmaa-norvajarvella-rovaniemi/

  3. Tieto on mielenkiintoinen. Se oli minulle uusi asia.

    Saksan armeijaa on jätetty kehittämättä niin paljon kuin rahaa olisi käytössä. Onko se jotain häpeää menneestä? Sotilaat noudattivat valtion johdon käskyjä, joten heidän jaottelunsa hyviin ja pahoihin on keinotekoista jälkeenpäin tehden. Politiikkaa …

    Jos omat tietoni pitävät paikkansa, niin Saksassa suomalaisessa SS-joukossa taistelleet ovat jääneet ilman Suomen rintamilla taistelleiden sotilaiden saamia etuja. Onko näin? Heille myönnettiin myöhemmin jotain avustusta, mutta eivät olleet samanarvoisia.

  4. SS-miehiä kohdeltiin samalla tavalla kuin muitakin suomalaisia sotilaita. Tietääkseni he saivat aivan samat etuudet, rintamatunnuksen ja rintamalisän, kuntoutuksen, invalidit saivat elinkoron samalla tavalla kuin muutkin ja muut invaliditeettiin liittyvät etuisuudet. 70-luvulla työmaallani oli eräs johtaja joka oli kuulunut SS-Wikingiin,ja saanut koulutuksen Lockdetissa.Ilkeämielinen vasuriporukka nimitteli häntä seläntakana osapäivänatsiksi.
    Oikealla asialla olivat, kunnon sotilaita! Saamme heidänkin ansiostaan puhua tänään Suomea!

  5. Otin hieman selvää näin nopeasti. Sain sen mielikuvan, että entisiä SS miehiä syrjittiin sodan jälkeen, vaikka he olivat mukana vapaaehtoisesti valtion mukaan kutsumana. Toiminnalla oli Mannerheimin lupa ja tuki. Mannerheimin ansiosta SS miehet määrättiin ajoissa pois Saksasta kokonaisena joukko-osastona. Sille järjestettiin paraati, pidettiin puheita ja osasto lakkautettiin. Miehet sijoitettiin eri puolille muille rintamille tavallisina asevelvollisina,

    Kuitenkin SS mies Aarne Kähärä kertoi yli 90 vuotiaana, että hän sai potkut armeijasta. Samoin saivat muutkin SS miehet sekä armeijasta että poliisista. Heitä ei kelpuutettu silloin valtion tai kuntien töihin. Invalidisoituneet SS miehet eivät saaneet lainkaan korvauksia vammoistaan yli 10 vuoteen.

    Aatteellisesti he olivat Vuoden 1918 jääkärien ihanteita seuraavia isänmaallisia nuoria.

  6. Voi voitettuja, sanoi Kaarle suuri.

  7. Tuolloin elettiin vaaran vuosia ja esim. kommunistinen Valpo ahdisteli ss-miehiä.Jatkosodan jälkeen useat ss-miehet toimivat saksalaisten maahamme järjestäneessä vastarintaliikkeessä ryssää vastaan,ja kuten tiedetään myös aseita oli kätketty joka puolelle(Asekätkentäjuttu).
    Tuo yksikkö tunnetaan nimellä Panttipataljoona.

    Sodan jälkeen monet entiset SS-miehet joutuivat punaisen Valpon kuulusteluihin, ja monet menettivät myös työnsä esimerkiksi puolustusvoimissa. Joillekin Lapin sodan aikana saksalaisten puolella palvelleille ja Suomeen palanneille SS-miehille langetettiin maanpetostuomioita. Sen sijaan yleistä rangaistusta suomalaisille SS-miehille ei annettu, päinvastoin kuin useissa muissa maissa. Esimerkiksi Tanskassa tuomittiin vankeuteen yli 3 600 SS-miestä.

    Valpo keräsi tietoja kaikkiaan 726 suomalaisesta SS-vapaaehtoisesta. Valpon arkistosta löytyvistä 683 SS-miehen henkilökortista 308 miehen osalta ei ilmene henkilötietojen osalta mitään muuta kuin asianomaisen kuuluminen SS-pataljoonaan. Erityisen kiinnostunut Valpo oli SS-miesten maasta pakenemista koskeneista ilmoituksista, ja niinpä passien ja viisumien saaminen tehtiin SS-miehille miltei mahdottomaksi. Valpo seurasi tarkoin myös SS-miesten matkoja kotimaassa sekä tarkkaili niitä ihmisiä, jotka olivat tavalla tai toisella tekemisissä SS-miesten kanssa ja auttoivat näitä.
    Punainen Valpo luovutti myös ss-miehiä venäläisille vankileireille.

    Laajaksi organisaatioksi paisunut punainen Valpo lakkautettiin niin kutsuttujen vaaran vuosien vähitellen päättyessä vuoden 1948 lopussa ja sen seuraajaksi perustettiin henkilömäärältään huomattavasti vaatimattomampi Suojelupoliisi (Supo), joka aloitti toimintansa vuoden 1949 alussa. Supo jatkoi SS-miesten valvontaa vielä 1950-luvulla, mutta sillä ei ollut tähän enää poliittisia motiiveja kuten oli ollut Valpolla.

    Kommunistit edellyttivät tuolloin ideologista puhdistusta koko suomalaisessa yhteiskunnassa siksi he pitivät poliisia ja puolustusvoimia vakavana estenä kommunistiselle vallankumoukselle.

  8. Venäläiset murhasivat Smolenskissa Katynin metsässä lähes 22 000 Puolalaista älymystön edustajaa tiedemiehiä,professoreita,opettajia,poliiseja,valtion virkamiehiä,jne pistoolilla niskalauksella v,1940.
    Venäläisen histriantutkijan Natalia Lebedevan mukaan tuo metsä oli varattu Suomalaisille,mutta Puolalaiset ”ehtivät ensin”.
    Saksalaisten löydettyä joukkohaudat venäläiset yrittivät vuosikymmeniä vierittää syyn näiden kontolle.
    Mihail Gorbatsov tunnusti 1980 venäläisten tehneet nuo murhat.

    Jos Talvisota olisi hävitty,tai kommunistit päässeet niskan päälle vaaran vuosina meitä olisi odottanut Baltianmaiden kohtalo,ja mittavat joukkomurhat.Samoin olisi myös käynyt 1918 Punakapinassa…tai millä nimellä kukin tuota haluaa kutsua,kun SDP taisteli yhdessä venäläisten kanssa Suomen laillista hallitusta ja esivaltaa vastaan,eikä tunnustanut Suomen itsenäisyysjulistusta.

  9. Vuonna 2018 eli aika paljon myöhässä Saksan puolustusministeri ilmoitti, ketkä sotaveteraanit edustavat kunnon saksalaisia ja ketkä eivät. Päätös oli, että
    – entiset Bundeswehrin sotilaat ovat veteraaneja.

    Sen sijaan ne jotka taistelivat Hitlerin Wehrmachtissa kuten SS-joukot, eivät ole. Heitä taisteli kuitenkin myös Suomessa Neovostoliittoa vastaan. He ja suomalaiset taistelivat joissakin tilanteissa jopa rinnakkain. Siis suomalaisten sotaveteraanien kanssa ja kuulemani mukaan ihan yksimielisesti samaa vihollista vastaan.

    Kolmas kohta koski DDR:n Nationale Volksarmeeta, joka sai potkut heti Saksojen yhdistyttyä. Mihinkä nämä mielestään kunnon sotilaat joutuivat? He eivät siis ole myöskään sotaveteraaneja.

  10. Kävin keskikoulun ja lukion 70-luvulla. Historian opetus oli tuolloin vasemmiston ideologian mukaista, niin kuin muukin opetus. Totuus on valjennut vasta myöhemmin.

    Miten lienee nykykoulussa ?