Kyllä herra ministeri

10

Olen monesti pohtinut sitä, kuinka demokraattista asioiden päättäminen Suomessa on tai ei ole. Aivan alkuun pohjustuksena lainaus ”Kyllä herra ministeri” -sarjasta.

Kuvitteellinen Britannian hallintoministeriön johtava virkamies sir Humphrey Appleby lausui opettavaisessa saarnassaan ministerinsä yksityissihteerille Bernard Wooleylle:

”Väite, että virkamiesten on tehtävä kaikki, mitä ministeri vaatii, koska ministeri on ’demokraattisesti’ valittu, ei kestä lähempää tarkastelua. Kansanedustajat eivät ole kansan edustajia, heidät on valinnut oman vaalipiirin puoluejärjestö eli 35 miestä nuhruisissa sadetakeissa tai 35 naista naurettavissa hatuissa.

Sitä seuraava valinta on yhtä lailla pötyä. Kansanedustajia on 630 ja vain vähän yli 300 kansanedustajan puolue voi muodostaa hallituksen. Näistä sata on liian vanhoja ja höperöitä, sata liian nuoria ja kokemattomia. Jäljelle jää vain sata kansanedustajaa, joilla hallinnon noin sata paikkaa täytetään. Itse asiassa valinnanvaraa ei jää ollenkaan.”

Edelliseen sellainen huomio, että anglosaksisessa perinteessä eduskuntavaalien vaalipiirit ovat yhden valittavan edustajan kokoisia. Siksi sir Humphreyn mielestä kansanedustajaa ei valitse kansa vaan puoluejärjestöt. Ja tuolla ei siis nähdä ongelmaksi 50 prosentin piilevää äänikynnystä. Meillähän yhdestä vaalipiiristä valitaan Ahvenanmaata lukuun ottamatta aina useita kansanedustajia.

Mutta menkäämme Suomeen, pikainen läpikäynti Kekkosen jälkeisen ajan järjestelyistä:
– Suomen eduskunnassa on 200 kansanedustajaa
– joista hallituspuolueilla on hieman yli sata
– hallitukseen valitaan heistä vajaa kaksikymmentä; valinnanvaraa siis jää meillä
– toki ministereille valitaan lähes sata poliittista avustajaa
– puoluemäärä hallituksissa on ollut aina 3 – 6 kappaletta
– hallituksissa on ollut yleensä käytännössä kaksi päähallituspuoluetta
– Suomessa hallituskoalitiot vaihtelevat satunnaisen näköisesti

Näistä seuraa helposti se, että varsin usein hallituspuolueiden puheenjohtaja-ministerit sopivat hallituksen linjauksista, ja luonnollisesti loput hallituksesta ovat sitten neuvottelujen takana, samoin eduskunnassa asialle saadaan yksinkertainen enemmistö, kun enemmistöhallituksistahan nyt puhutaan.

Siis 3 – 6 henkeä tekee päätökset, vaikka meillä on 200 kansanedustajaa. Pidän lisäksi selvänä, että niinkin voi käydä, että kahden päähallituspuolueen johtajat sopivat jotkin asiat, ja muut hallituspuolueet sitten myötäilevät, jolloin päätöksen tekee vain kaksi ihmistä.

En väitä, että minulla olisi parempaa järjestystä asioiden hoitoon tarjolla, mutta olen siis tullut siihen johtopäätökseen, että tosiasiassa päätökset tekee yleensä vain muutama henkilö. Ei ainakaan kannattaisi kuvitella muuta. Toki 200 kansanedustajaa ovat valvomassa asioita, mutta puoluekurin myötä tuo on usein näennäistä.

Vielä yksi analyysi liittyen nykyiseen (2019 aloittaneeseen) hallitukseen: hallituspuolueilla on eduskunnassa 117 ja oppositiolla siis 83 kansanedustajaa.

Katsantokannasta riippuen puolueita voi tietenkin ryhmitellä erilaisilla tavoilla. Jos niputamme perinteellisen vasemmiston ja vihreät yhdeksi kokonaisuudeksi, sai tämä kokonaisuus 76 kansanedustajaa. Hallituksen sisällä tuo edustaa 65 prosentin kannatusta. Keskustan ja RKP:n muodostamalla kokonaisuudella on siis loput 35 prosenttia.

Eli niputus Sdp+Vas+Vih edustaa siis hallituksen enemmistöä ja voi hallituksen sisällä jyrätä loput hallitusta 12 ministerillään. Myös hallituksen sisällä puoluepuheenjohtajilla on tuolla ryhmittymällä 3 – 2 enemmistö.

Voi siis ajatella, että Suomessa 38 prosentin eduskuntaosuudella pystyy hallitsemaan jos vain rintamat pitävät.

***     ***     ***     ***     ***

Tuo alun lainaus ”Kyllä herra ministeri” -sarjasta on Björn Wahlroosin kirjasta ”Markkinat ja demokratia”.

Kuva Pixabay

JAA

10 KOMMENTTIA

  1. toivotaan et selvitään hengissä.seuraavissa vaaleissa muutosta tulee takaan sen

  2. Otettakoon huomioon myös se, että porvaripuoli voitti viime eduskuntavaalit, mutta me saimme sitten Rinteen vihervasemmistohallituksen. Marinin myötä hallitus siirtyi vielä muutaman pykälään vasemmalle. Marin ei ole demari, vaan hän on äärivasemmistolainen, joka tuli politiikkaan demarin viitta päällään.

  3. Voi herranpieksut näitä yksinkertaistajia. Tätä juttua voiaivan hyvästi pitää valeuutisena.

  4. Tinuri, sorruit lukemaan valeuutisia. Kannattaa pysyä vain oman suunnan propagandassa.

  5. Niinpä niin.Suomessa ei ole demokradiaa,ainoastaan lumedemokradiaa.Ensin äänestät edustajaa joka on samaa mieltä kanssasi,mutta ryhmäkurin vuoksi hänen on käännettävä heti takkinsa.
    Puolue on samaa mieltä kanssasi,mutta konsensuksen takia on tehtävä nahkapäätös,ja taas sinut on petetty.Kaikki puolueet ajavat suurinpiirtein samanlaista politiikkaa,suuria muutoksia ei ole luvassa.
    Suuria poliittisia kansalaisia koskevia päätöksiä voi tehdä nuo muutama henkilö,joka puolueiden on hyväksyttävä.
    Semmonen on tämä meidän demokradian irvikuva LUMEDEMOKRADIA.Pitäisi siirtyä meilläkin Sveitsin malliin,eli SUORAAN DEMOKRADIAAN,jossa suurimmat ja tärkeimmät asiat alistetaan kansanäänestykseen,mutta meidän poliittiset puolueet ovat sitä vastaan,,,,niin tiedättehän kyllä miksi.

  6. asf….ehkä on kuitenkin parempi,että Marin on ”äärivasemmistolainen”.Hyvin kyllä muistetaan oikeistodemari Lipposen ja hänen opetuslapsensa Urpolaisen kurmuutukset juurikin köyhempää kansanosaa vastaan,samoin kuin Sipilän riistohallituksen teot juuri köyhempiä vastaan.
    Sippehän ajoi vain itsensä,sukunsa,lestaveljien,ja rikkaiden etuja.

  7. Demokratiassakin on perussäännöt, joiden puitteissa demokraattista toimintaa on tarkoitus pyörittää riippumatta pyörittäjistä.

    Ainakaan tällä vuosituhannella meillä ei ollut yhtään hallitusta, joka olisi kunnioittanut demokratian tärkeintä perussääntöä, jokaiselle kuuluuvat luovuttamattomat ja jakamattomat ihmisoikedet ja jokaisen demokraattisen maan tehtävä on turvata nämä oikeudet maassa laillisesti asuville ja tlapäisesti oleskeleville. Jokainen hallitus on omalla tavallaan pyyhkäissyt tällä perussäännöllä takapuolensa.

    Ennen holtitonta maahanmuuttopolitiikkaa kaikille puolueille oli tyypillstä huitaista ihmisoikeudet sivuun bisneksiä häiritsevinä. Erityisesti vihreille oli tyypillistä hymistellä hämäåvästi ja liikuttavasti ihmisoikeuksista samanaikaisesti.
    Nyt ihmisoikeuksien loukkaaminen näkyy pääasiallsesti ihmisoikeuksien kierrätyksenä, jossa räikeimmin erottuvat edelleenkin vihreät, muta kyllä to kierrätyksen ideologia on ilmeinen kaikissa hallituspuolueissa. Piirre on siis kaikkien kuvottavaa ja kaksinaamaista valehtelua.

    Myös ihmisoikeuksien kerråtyksen vastustajilla on vielä paljon tehtävää. Kierrättäjien joukossa on nimittäin paljon paksukalloisia korkeasti koulutettuja, joiden varpaille on pakko hyppiä, jos toivoo ojennusta.

  8. Kirjoittajan näkemistapa on toistunut useissa lähteissä tämän hallituskauden aikana. Sillä on oikeutuksensa. Oikeastaan se on myös paradoksaalinen, jos ajattelemme, että Vuorion mainitsemalla hallituskoalition enemmistöllä (SDP, vihr. ja vasemmistoliitto) on vähemmistö eduskunnassa. Hallituksella on hallitusohjelma, jonka hallituksen vähemmistössä olevat porvaripuolueet ovat hyväksyneet. Eri asia tietysti on, miten ”sosialistisena” ohjelmaa voidaan pitää. Eiköhän se ole aikamoinen kompromissi, jossa jokaiselle koalition jäsenelle on varattu jotakin. Hallitusasetelma kertoo sen, mitä poliittisessa kentässä on tapahtunut kautta Euroopan. Meillä eikä muualla ole enää kahden tai kolmen suuren puolueen koostetta, joilla olisi 70 prosenttia parlamenttipaikoista, vaan puoluekenttä on tasaantunut ja kannatusluvut ovat lähempänä toisiaan kuin koskaan ennen. Hallituksen muodostaminen on vaikeaa, koska selkeää kahden puolueen pohjaa ei ole enää olemassa. Tämä tekee puolueiden elämästä äärimmäisen vaikeaa, jolloin niillä on taipumus turvautua pragmatismiin ja unohtaa ideologiset opit. Tuskin Sanna Marin ryhtyy julistamaan olevansa sosialisti, koska se voi näkyä pahastikin kannatusluvuissa tai kiristää ilmapiiriä hallituksen sisällä. SDP:llä on toki yksi etu puolellaan. Sillä on selvä kytkös laajaan ay-liikkeeseen, joka takaa työrauhan.

    Vuorion ajatukset herättävät siis uusia ajatuksia ja pohdintoja. Ja tämähän on sinänsä tärkeää.

  9. ELite!

    Mietihän Marinin ”saavutuksia”. Niitä ei oikeastaan ole ollenkaan. Ollessaan Rinteen hallituksessa, hänelle tulivat tutuksi hallitusohjelman ja budjetin arvostelu, mutta silti hän otti molemmat sellaisinaan omaan halitukseensa. Väärintekijä Haavistoa Marin hyysäsi, vaikka hänen olisi pitänyt vaihtaa hänen tilalleen joku toinen. Nyt sitten koronaviruksen kohdalla Marin arpoi ja arpoi antaen viruksen levitä hiihtolomalaisten ja lentomatkustajien mukana ympäri Suomen. Marin myöhästyi raa’asti ja sen takia ihmisiä kuolee enemmän, kuin jos toimiin olisi alettu ajoissa.

    Marin on laukaissut pari kertaa, että hallitus ei aina onnistu täydellisesti. Tuo on vitsi, kuten Marin itse, koska missään hän ei ole onnistunut. Marin on vallanhimoinen opportunisti, joka alkaa toimeen vasta, kun häntä potkitaan tarpeeksi takapuoleen. Hän on saanut suosionsa sillä, että hän on kauniskasvoinen nuori pääministerinainen. Teoillaan hän ei ole sitä saanut.

  10. Vaikken vasemmistoa diggaakkaan,niin onhan Marini saanut sentään jotain aikaan,ja todellinen arvio voidaan tehdä vasta hallitustaipaleen jälkeen.Koronavirushomma on hoidettu tyydyttävästi,ja tuskinpa mikään hallitus tuossa olisi onnistunut täydellisesti.Marinin vaihto PökkelöRinteeseen oli kuitenkin hyvä homma.

    Kuitenkin kaksikolmasosaa on tyytyväisiä Marinin hallituksen toimintaan,eli 64%.Huomion arvoista tuossa kyselyssä on sekin, että perussuomalaisten ja kokoomukseen kannattajiin kuuluvista reilu 60% oli tyytymätön hallituksen toimintaan, eikä esimerkiksi 100%. Pieni osa heidänkin kannattajistaan on tyytyväisiä tämän hallituksen tekoihin.

    Tämän vuoden alusta yli 600 000 suomalaisen eläke nousi, eli lupausta vappusatasesta ruvettiin toteuttamaan. Yleinen perusturva nousee erikseen päätetyn korotuksen lisäksi myös neljä vuotta kestäneen indeksijäädytyksen poistamisen ansiosta. Koulutuksen rahoitus kasvaa kaikilla koulutusasteilla ja peruspalvelujen rahoitus vahvistuu. Yhdenvertainen oikeus kokoaikaiseen varhaiskasvatukseen palautetaan kaikille lapsille ja päivähoidon ryhmäkoot pienenevät. Hoitajamitoitus saadaan lakiin, sote-uudistus etenee ja sosiaaliturvan kokonaisuudistus on aloitettu.Paljonko näistä ihmiset hyötyvät,ja mitä jää käteen on tietenkin eri asia.

    Tämän hallituksen politiikka on kuitenkin ollut lähempänä ihmisten arkea,kuin edellisen Sipilän riistohallituksen.
    Nyt ainakin näyttää että nykyinen hallitus, niin vasemmistolainen kuin se onkin, tekee työtä kaikkien kansalaisten hyväksi.
    Jotain uskoa tulevaisuuteen on taas pitkästä aikaa näköpiirissä työttömien ja pitkäaikaistyöttömienkin elämässä.
    ”Hukkaviiva” hallituksen kannattaisi täydentää huulipunavarastojaan,kukaan ei enää puhu hallituksen kaatamisesta,tai sen elonpäivistä.