Avoimet oppimisympäristöt, onko parannus?

1

Ouluunkin on uusissa kouluissa tullut perinteellisen luokkajärjestelmään pohjautuvan koululaitoksen tilalle uudenlaisia oppimisympäristöjä. Tätä on tapahtunut ainakin kymmenen vuoden aikana ja näitä käytössä olevia kouluja on useita esimerkiksi Metsokankaalla, Talvikankaalla, Hiukkavaarassa ja Pitkäkankaalla. Vanhojen koulujen peruskorjauksissa on myös siirrytty näihin uusiin oppimisympäristöihin.

Itse en tunne aihepiiriä kovinkaan hyvin, mutta julkisuudessa käytävän keskustelun myötä asia on noussut esille. Tiedän, että myös monet opetusalan ammattilaiset arvostelevat tätä.

Viime syksynä meillä oli Oulun kaupunginvaltuustossa peruskoulutukseen liittyvä esitys. Kysyin jonkin verran ihmettelevästi ryhmäkokoasiasta. Nimittäin luokkakoot ovat monesti olleet jonkinlaisena kädenvääntönä. Näitä on haluttu kustannussyistä isontaa. Kysyinkin, että kuinka suuriksi tosiasialliset luokkakoot tulevat, kun oppilaat työskentelevät isoissa yhteistiloissa. En saanut vastausta. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta opetukseen liittyvissä kysymyksissäni.

Avoimet oppimisympäristöt tarkoittavat siis oppimistiloja, jotka eivät ole pulpetti – luokkahuoneperiaatteella, vaan erilaisilla avoimilla ja keveillä seinillä tai verhoilla kokonaan tai osittain erotettuja tiloja. Myöskään pulpetteja ei ole käytössä.

Suureksi ongelmaksi on muodostunut tilojen häiriöllisyys. Monilla oppilailla olisi tarve häiriöttömään opiskeluun ja kaikilla ei muutenkaan sosiaalinen luonne sovi etupäässä keskustelemalla tapahtuvaan oppimiseen.

Ainakin omalta kohdaltani voin sanoa, että ilman suhteellisen häiriötöntä oppimisympäristöä ja mahdollisuutta rauhassa tehdä annettuja tehtäviä jne, olisin ollut kouluaikoina suurissa vaikeuksissa. En usko olevani mitenkään ainutlaatuinen.

On vaikea ymmärtää miksi maassa, jossa on ollut maailman parhaimmat oppimistulokset, on lähdetty tällaisiin kokeiluihin. Tiettävästi lopunperin nämä tilat ovat Oulun omia päätöksiä; opetusministeriön antama opetussuunnitelma ei tällaista vaadi. Siis kysymys kuuluu; miksi?

***     ***     ***     ***     ***

Entä uusi opetussuunnitelma?

Vanhempien lisäksi lapsilta vaadittavan itseohjautumisen ovat nostaneet ainakin jotkut asiantuntijat esille.  Näiden joukossa on psykologian eläkkeellä oleva professori Liisa Keltinkangas-Järvinen. Tämä johtaa eriarvoistumisen lisääntymiseen, koska ne lapset pystyvät varmemmin menestymään, joiden vanhemmat ovat enemmän mukana lastensa koulunkäynnissä, jota tällainen koulunkäynti vaatii enemmän kuin ennen.

Päinvastaista viestintää tulee opetushallituksesta: ”Viime päivien uutisoinnista saa käsityksen, että oppilaat ovat oman onnensa nojassa opetustilanteessa, ja näinhän sen ei pitäisi olla”, sanoo opetusneuvos Marjo Rissanen STT:lle. Hän on Opetushallituksen perusopetus- ja varhaiskasvatusyksikön päällikkö.

Itseohjautuvuuden taustalla on Rissasen mukaan ajatus osallistuvasta kansalaisesta. Tosin Rissanen jatkaa pohdiskelua siitä, mikä on alakoulua käyvälle pikkukansalaiselle sopiva määrä vastuuta.

Opetushallituksen opetusneuvokset vastaavat siis kritiikkiin, että vika johtuu opetussuunnitelman soveltamisesta eikä opetussuunnitelmasta. Opetussuunnitelman tavoitteet ovat kehittää osallistuvia kansalaisia.

Maallikkona tämä kuulostaa aivan hullulta. Eikö juuri opetushallituksen tehtävänä ole varmistaa, että kehitys ei ainakaan mene taaksepäin, eikä tehdä suunnitelmia, joita ei osata kentällä noudattaa.

Lisäksi hypoteettisia ”osallistuvia kansalaisia” paljon tärkeämpänä pitäisin sitä, että lapset oppivat lukemaan ja kirjoittamaan, laskemaan, sekä kouluasteen mukaan muita aineita, kuten luonnontieteitä, maantietoa ja yhteiskuntaoppeja. Toki vuorovaikutustaidot kuuluvat asiaan, mutta jos kaikki muu tapahtuu tuon ajatuksen ehdoilla, niin metsässä ollaan ja reilusti.

***     ***     ***     ***     ***

Tässä yhteydessä nousee mielessäni selvästi esille myös opetushallituksen päätös yhdistää poikien suosimat vapaaehtoiset teknilliset työt ehkä enemmän tyttöjen suosimiin tekstiilitöihin. Tämä päätös on saanut aikaan sen, että yhä harvempi poika ottaa heitä kiinnostavan ja heidän hyvinvointiinsa sopivan oppiaineen.

Ei voi kuin päätellä, että tämä on nyt sitä yhteiskunnassamme läpilyötyä feminismiä ja sukupuolineutraalisuutta, joka näyttää ohjaavan opetusministeriötäkin. Viis pojista.

***     ***     ***     ***     ***

En voi olla ottamatta lopuksi esille vielä muitakin koulunkäynnissä olevia epäkohtia. Me perussuomalaiset olemme Oulussa nostaneet esille ongelmana kouluissamme lapsille tuotavan ilmastoahdistuksen sekä sateenkaariaatteen. Molemmilla toimilla on nähdäkseni poliittinen tausta.

***     ***     ***     ***     ***

Lopuksi todettakoon, että tulevana maanantaina 24.2.2020 meillä on valtuustoseminaari juuri näiden oppimisympäristöjen ja vastaavien asioiden aihepiiristä. Olenkin luottavainen, että tuolla esitetään korjaavia toimenpiteitä havaittuihin epäkohtiin.

Laitan tähän kohtaan vielä linkin Ylen ohjelmaan juuri näistä peruskoulun uusista tuulista: Suomalainen koulu on sekaisin.

***     ***     ***     ***     ***

Kirjaan tähän nyt jälkikäteen havaintoja ao. seminaarista.

Seminaarissa oli kolme alustajaa; yksi yliopistolta opettajankoulutuspuolelta ja kaksi rehtoria/apulaisjohtajaa Oulun peruskouluista. Alustusten jälkeen osallistujilla oli mahdollisuus kysymyksiin, tosin kysymyksiä rajoitettiin, joten en saanut kaikkea kysyttyä, jota olisi ollut mielessä.

Alustuksissa tuli näin satunnaisen valtuutetun kannalta esille, että asiat ovat hyvin ja menevät parempaan suuntaan. Tältä se ainakin kuulosti. Jotenkin tällaisesta tuli sellainen ajatus, että onkohan nuo puheenvuorot oikein luotettavia.

Alustuksissa ei tullut esille vaikkapa se, että pojat menestyvät huonosti nykyajan koulussa, eikä sitä, että koulujen jälkeen suurehko osa nuoristamme syrjäytyy. Noita asioita toin esille kysymyksissäni, mutta vastauksia ei tullut.

Kysyin lisäksi tarkemmin, että voisiko olla mahdollista tarjota oppiaineeksi pelkkää teknillistä työtä ilman, että siinä olisi mukana tekstiilitöitä. Tämä olisi oletettavasti usein juuri pojille sopiva ja motivoiva oppiaine. Sain vastauksen, että tuo ei ole mahdollista, koska opetussuunnitelma on ministeriöstä annettu. Kuitenkin juuri alustuksissa sama henkilö oli kertonut, että opetussuunnitelmaa ei ole ylhäältä annettu, vaan siihen voi vaikuttaa ’alhaalta’ päin. Ei siis voi. Eikä oikein kuulosta luotettavalta alustukselta.

Kysyin lisäksi Pisa-tutkimuksista, että nyt kun meillä on nämä uudet oppimisympäristöt ja uudet opetussuunnitelmat, niin kääntyvätkö laskun jälkeen Pisa-tuloksemme nousuun. Sain vastauksen, että ao. alustaja uskoo näin käyvän. Aika näyttää. Itse ennustan, että lasku jatkuu.

Muut osallistujat toivat kysymyksissä usein juuri siitä, että aistiyliherkkyydestä kärsivät oppilaat ovat vaikeuksissa tuollaisissa häiriöllisissä ympäristöissä. Vastauksissa kerrottiin, että näitä otetaan huomioon niiden lapsien osalta, jotka tarvitsevat toisenlaista lähestymistä. Kaikki muutkaan kysyjät eivät olleet kaikki vakuuttuneet vastausten pätevyydestä. Näin ymmärsin.

Alustuksissa särähti eniten korvaan yhden alustajan huomautus, että ”tavoitteena on ihmisten muuttaminen”. Voi hyvät hyssykät! Tuo kuulostaa joiltain 1900 luvun ikäviltä poliittisilta aatteilta. En ymmärrä miten pedagogi voi esittää tuollaisia tavoitteita koulumaailmalle. Eikö tavoitteen pitäisi olla, että ihmisille tarjotaan kehittymismahdollisuuksia jne. Jotka ovat ihan eri asia kuin ’ihmisen muuttaminen’. Valitettavasti kysymysaikani loppui, enkä päässyt kysymään ao. alustajalta asiaa.

***     ***     ***     ***     ***

Varsinaisen seminaarin jälkeen jakaannuimme kolmeen etukäteen jaettuun ryhmään ja lähdimme kukin ryhmä tutustumaan valittuun uuden oppimisympäristön kouluun Oulun lähiöissä. Koulut olivat Hiukkavaara, Metsokangas ja Aaltokangas.

Kouluissa mm. rehtorit esittelivät tiloja ja kertoivat toiminnasta. Käytännön tutustuminen oli tosiaan tarpeen ja hyvin hyödyllinen. Kiitokset esittelystä.

Itse kuitenkin tulin koko tilaisuudesta aika lailla entiseen johtopäätökseen; itse olisin ollut vaikeuksissa tuollaisissa häiriöllisissä oppimisympäristöissä ja tuollaisten opetussuunnitelmien kanssa. Onneksi kävin kouluni jo noin puoli vuosisataa sitten.

***     ***     ***     ***     ***

Lisään tähän muutaman havainnon juuri tuon Liisa Keltinkangas-Järvisen kirjasta ’Maailman paras koulu?’ Tuossa tulee esille muutamia tutkimuksiin perustuvia teesejä.

Esimerkiksi se, että lasten luonteenlaatu, eli temperamentti vaikuttaa tosiasiassa arvosanoihin pelkän osaamisen lisäksi. Tuo vaikutus on Suomessa suurempi kuin monissa muissa länsimaissa. Pidän tuota huonona asiana.

Temperamentti voidaan jakaa useampaan osaan. Nämä eivät ole itsessään hyviä tai huonoja, vaan riippuvat asiayhteydestä ja ilmenemisestä miten ne vaikuttavat ihmisen elinaikana.

Kuitenkin juuri tuo asia näyttää aikaansaavan pojille arvosanojen laskun tyttöihin verrattuna. Tuossa kirjassa esitetyn laajan Suomessa tehdyn tutkimuksen mukaan pojilla äidinkielen todellinen arvosana oli yli puoli arvosanaa ylempi kuin mitä opettajat olivat antaneet, jolloin todellinen osaaminen oli vain hieman alempi kuin työtöillä.

Matematiikassa puolestaan poikien todellinen osaaminen oli hieman parempaa kuin tytöillä, vaikka arvosanat olivat tässäkin tyttöjen arvosanoja alhaisempia.

Eräs (mielestäni) tärkeä huomio oli lisäksi se, että miesopettajat pystyivät tasapuolisempaan arvosanojen antamiseen kuin naisopettajat. Tästä seuraa mielestäni se, että pitäisi ilman muuta siirtyä opettajankoulutuksessa jonkinlaisiin sukupuolikiintiöihin. Meillä luottamushenkilöillä kiintiönä on 40 prosenttia; se olisi varmaan sopiva myös opettajakoulutukseen.

Edelleen yksi huomio on se, että usein arvioidaan, että poikien kypsyys on jäljessä tyttöjen kypsyyttä ehkä puoli vuotta. Keltinkangas-Järvinen on tuonut esille tähän korjauksena poikien koulunkäynnin ikäluokkien nostamista puolella vuodella. Tämä on mielestäni erinomainen ehdotus, joka olisi oikeasti tasapuolinen. Tytöille/naisille tarjotaan toisissa yhteyksissä konkreettisia etuja sellaisissa asioissa, joissa heillä on rajoituksia, kuten kokoon tai fysiikkaan liittyen.

Miksi ei siis voitaisi tarjota pojille myös vastaavia. Valitettavasti vain nykyisessä feminismin kyllästämässä yhteiskunnassa näin ei ilmeisesti voi tehdä.

artikkelikuva Pixabay, public domain

JAA

1 KOMMENTTI

  1. laitoin juuri muistiinpanoistani havainnot itse seminaarista (24.2.2020) ja vähän muutakin jutun loppuun, .. lopputulema ei olla ainakaan omalta kannaltani kovin rohkaiseva, ..