Jos se ei ole oikeassa, se on silti parempi arvaus kuin sinun arvauksesi

4

Olen uskovainen, tiedeuskovainen. Tiede on sikäli mielenkiintoinen tapa jäsennellä tietoja, että se korjaa itseään alati ja samalla vimmalla kuin koira jahtaa häntäänsä.

Olen myös periaatteessa sitä mieltä, että jokainen valitkoon uskonsa tieteeseen vapaan harkintansa mukaan ja uskokoon enkeleihin tai hopeaveden parantavaan vaikutukseen suun kautta nautittuna. Mutta vain, jos sen tekee niin, ettei siitä ole haittaa muille.

Kun kyse on aikuisen ihmisen (varsinkin pienistä) lapsista, homma menee heti kerralla vaikeammaksi. En ensinnäkään usko, että miltei kukaan vanhemmista toivoisi lapsilleen minkäänlaista pahaa. Käytännössä jokainen vanhempi tekee kaikkensa pilttinsä paremman huomisen eteen.

Siitä huolimatta saamme lukea mediasta tapauksista, joissa joku neropatti on saanut päähänsä esimerkiksi, että hopeavedellä voi korvata antibiootit.

Yksimieliset tutkijat

Tunnetuin esimerkki lasten asettamisesta vaaraan on lasten rokottamattomuus. Jos asiaa kysytään lääketieteen asiantuntijoilta ympäri maailmaa, he ovat käytännössä lähes täydellisen yksimielisiä siitä, että rokotteet tarjoavat rotavirusripulin, aivokalvontulehduksen, polion ja hinkuyskän kaltaisilta taudeilta suojan, jota ei voi yksinkertaisesti saada muulla kuin rokotuksella.

Rokottamisen vastustajat tai hopeaveden voimaan uskovat tuntuvat usein selvittäneen asioita. He ovat tulleet johtopäätöksiin, jotka korostavat ihmisen omaa vastustuskykyä ja luonnollisuutta. Motiiviksi salaliittoteorioille kelpaa useimmiten lääketeollisuus.

Tiede ennenkin väärässä?

“Tiede on ennenkin ollut väärässä!” Tällaisen väitteen olen kuullut monesti, kun olen levittänyt ilosanomaan tieteen oikeellisuudesta kahvipöydästä toiseen.

Tiede toimii mutkia suoristaen ja yksinkertaistaen näin: Tutkijat keräävät enemmän tai vähemmän yhdessä sovittujen pelisääntöjen mukaisen ja laatuisen määrän aineistoa, muodostavat hypoteesin eli olettamuksen, ja testaavat hypoteesia jollakin yhteisten pelisääntöjen mukaisella menetelmällä.

Olennaista tieteessä on, että menetelmät ovat sellaisia, että ne voi toistaa kuka tahansa. Tieteilijän täytyy siis kuvata aukottomasti ja alusta loppuun, miten hän on tuloksiinsa päätynyt. Muut sitten voivat testata, ja testaavatkin, ovatko uudet tutkimustulokset totta.

Tieteilijöiden arvaus on aina paras arvaus

Tämä paasaus ei tietenkään tarkoita, etteivätkö tieteilijät voisi olla toisinaan jostain asioista kuutamolla. Käytetyissä menetelmissä voi olla puutteita joita ei ymmärretä tai esimerkiksi kerätty aineisto ja menetelmät eivät ole yhteensopivia syystä, jota ei ymmärretä.

Olennaista on kuitenkin se, että tiede on itse itseään korjaava prosessi. Tieteilijöille erimielisyys nyansseista ja jossain määrin isommistakin asioista on arkipäivää, ja tieteilijöiden perustyötä on haastaa olemassa olevan tiedon paikkaansapitävyyttä, ja suhtautua kaikkeen kriittisesti.

Kun ehdotuksia uusista tavoista ymmärtää maailmaa tulee, laajempi tutkijajoukko heittäytyy arvioimaan ja testaamaan, ovatko uudet tutkimustulokset uskottavampia kuin edelliset. Jos ovat, virheet korjataan.

Älä usko omaa arvaustasi

Ai niin. Tulinko siis todistaneeksi, että tiede on aina oikeassa?

En tietenkään! Enkä yrittänytkään. Tiede ei ole aina oikeassa, mutta aivan ehdottomasti se on aina paras arvaus asioiden tilasta. Se on aina huomattavasti parempi arvaus asioiden tilasta kuin yksittäisen ihmisen tai ryhmän kokemuksista johdettu arvaus.

Eli kun joku väittää minulle, että rokottaminen ei kannata, suosittelen hänelle, että ala tutkijaksi. Sinne vaan yrittämään! Jos hypoteesi osoittautuu oikeaksi, tiedemaailma kyllä takuulla korjaa tämänhetkiset väärät johtopäätökset. Mutta ennen sitä: älä altista lastasi harhaluulojesi koekaniiniksi vaan usko absoluuttisesti parasta arvausta, ja anna muksullesi rokotusohjelman mukaiset rokotteet.

 

Tämä on 50. ja (ainakin tällä erää) viimeinen Iltasatuja-kirjoitus. En sano, etten koskaan palaa vanhemmuuden ihmettelyn kimppuun takaisin, mutta tällä haavaa totean, että aikansa kutakin sanoi anoppi, kun pääsiäisen pyhät katiskassa istui. Tämä kaivo on ammennettu.

Kiitos lapsilleni hienosta muusan roolista ja vaimolleni kärsivällisyydestä. Kiitos lisäksi Anssille hyvästä ja rehellisestä palautteesta ja pallotteluseinästä hajatelmien toimivuudelle. Kiitos Kalevalle alustasta ja varsinkin kaikille tekstejä kommentoineille ajatelmien haastamisesta. Oli ilo!

 

 

JAA

4 KOMMENTTIA

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.