”Pukeminen kestää puoli tuntia” ja 24 muuta kantapään kautta saatua oppia vanhemmuudesta

0

Vanhemmuus opettaa kaikenlaista – ja suurimman osan kantapään kautta. Monista asioista varoitetaan, mutta eihän niitä usko. Ne pitää oppia yrityksen ja erehdyksen kautta. Näiden 25 asian kanssa oppimiskokemukset vanhemmuudesta tai isyydestä ovat olleet tähän mennessä ikimuistoisimpia.

1. Eväät. Isän pitää ottaa synnytykseen mukaan hyvät eväät. Se on tärkein ja ainoa tapa, miten mies voi tapahtumaan valmistautua. Ammattilaiset ja luonto hoitavat lopun.

2. Ei mikään aikuistumiskokemus. Lapsen saaminen ei sittenkään ole elämän suurin aikuistumiskokemus. Vaikka vastuuta tuleekin yhdessä hetkessä valtavasti lisää, oikeat aikuistumiseen liittyvät kokemukset ovat paljon arkisempia. Omalla kohdallani suurin aikuistumiskokemus on edelleen se, kun vaimoni vaihtoi Cosmopolitanin tilauksen MeNaisiin.

3. Peukalo. Miten peukalon saaminen hanskan peukalolle varattuun koloon voi olla niin vaikeaa? Ja miten siinä ei tule paremmaksi, vaikka toistoja tulee kymmeniä viikossa?

4. Sivistys 2.0. Lasten vähän kasvaessa oma yleissivistys saa uusia ulottuvuuksia. Yhtäkkiä sitä tietää, että 2010-luvun vastine turtleseille ovat spinjitzun mestarit eli Lego Ninjago -ninjat.

5. Häpeällä siitä selviää!
Jos tätä ei ole sattunut oppimaan työelämässä, tämän oppii viimeistään vanhemmuuden myötä. Helpoiten häpeämään pääsee viemällä kasan lapsia nälkäisinä peltomarkettiin.

6. Nostalgian ihana klangi. Kun aikaa ei ole, ja spontanius katoaa elämästä, sitä alkaa yhtäkkiä nostalgikoksi. Kaikki mitä sai tehdä “entisessä elämässä” saa yhtäkkiä kultareunukset.

7. Vaippamerkki on uusi automerkki.
Kun Libero pitää kerran sattumalta potentiaaliset niskapaskat kursissa, mutta Pampers vuotaa kertaalleen, sitä alkaa vannoa Liberon nimeen kuin BMW-kuski Bemarin nimeen.

8. Kyselyikä! Voi jösses että niitä kysymyksiä riittää! Ja mikäs siinä, niinhän sitä oppii. Mutta se niiden määrä.

9. Kana korma!
Unohtakaa Niksun nauravat nakit. Tai älkää pekästään unohtako niitä vaan kuittailkaa ravintoloitsijoille, jotka kehtaavat tarjota pelkkiä nakkeja ja lihapullia lasten listalla. Lapset kyllä syövät mitä tahansa, missä ei ole aivan liikaa mausteita tai tulisuutta. Esimerkiksi intilaisen kormakastike tai kiinalaisen hapanimelä kelpaa lapsille mainiosti ruuaksi, kun vähän vain totuttelee.

10. Punottavat posket. Isänä joutuu vanhemmuuden myötä yllättäen keskelle keskusteluja, jotka voivat vaivaannuttaa. Äidithän puhuvat esimerkiksi synnytyksen jälkeiseen aikaan liittyvistä vaivoistaan avoimesti kuin vuosia eläkkeellä olleet omista vaivoistaan, ja miehet saavat kuunnella korvat punaisina. Jos tämä ei vielä muuta poskien väriä paloautoksi, jossain vaiheessa joku alkaa imettää pilttiään jossain alle kahden metrin etäisyydellä. Ja laitapa siinä sitten silmät johonkin oikeaan paikkaan (pro tip: katso kattoon ja katso tämän kirjoituksen kohta 5).

11. Pikakahvi. On klisee väittää, että lasten myötä kahvi pitää juoda seisaaltaan. Ei sitä ehdi juoda seisaaltaan, se pitää hotkaista seisaaltaan!

12. Rahat tuli rahat meni.
Lasten jalat ja kroppa kasvavat niin että suhina käy. Siinä kun koittaa pysyä perässä, ja pitää huolen että aina on oikeankokoista monoa, housua, luistinta ja kuravaatetta, niin rahat saa kyllä palamaan, vaikka ei koskaan ostaisi pilteilleen sitä niin sanottua parempaa seppälää.

13. Enemmän kuin yksi ateria tilaamatta. No mutta jos haluaa jossain säästää, niin hampurilaisbaarissa on turha ostaa itselleen mitään. Lapset jättävät kuitenkin kaikesta innostuksestaan huolimatta 60% eväistä syömättä. Sehän tarkoittaa, että kahden lapsen jäljiltä jää yhteensä 1,2 lastenateriaa isälle einehdittäväksi.

14. Päreet palaa.
Pahaltahan se tuntuu, mutta samalla se on todella inhimillistä. Omaan (juuri siihen ihanaan ja lutuiseen) lapseen voi hetkittäin väsyä ja hermostua ihan tosissaan.

15. Puoli tuntia!
Siinä missä ennen pääsi kiireessä tai ex tempore ulos kotoa viidessä minuutissa, lasten kanssa hommaan voi tuhrautua helposti puoli tuntia!

16. Idoli!
Jos vanhempi ei satu olemaan Teemu Selänne tai Paula Vesala, kukaan ei ole todennäköisesti koskaan pitänyt häntä suurempana idolina kuin hänen lapsensa! Ja sekös vanhemman egoa hivelee!

17. Sairaskertomus.
T-paitaa ei tarvitse enää ikinä laittaa pyykkiin siksi, että siinä näkyy viikon ruokalista. Vanhemmuuden myötä siinä näkyy aina lasten viikon sairaskertomus, joka on siis yleensä melko räkäinen.

18. Nimimentalistit.
En tiedä miten he sen tekevät, mutta äidit muistavat jollain maagisella konstilla kaikkien päiväkodin lasten nimet ja iät. Omien lasten iät kannattaa yrittää muistaa ja pitää mielessä, niitä kysytään usein!

19. Pelolla myyminen.
Meille vanhemmille yritetään myydä ja myydään kaikkea pelolla. Enkä ihmettele. Ovathan nuo lapset meille niin rakkaita, että pelon herättäminen meissä on varmasti järkevä strategia. Pelolla myytävistä turhakkeista symboliarvoltaan huikein lienee konttauskypärä!

20. Ihanat turhakkeet.
Myydään meille toisaalta kaikenlaista ihanaa hedonismillakin! Ostakaa kaikki turhakkeet, ne kaikki tuovat elämään ihanaa luksusta. Oma suosikkini on ollut vaipparoskis, joka kätkee kusen hajun tehokkaammin kuin kuvittelet, että sitä edes voisi kätkeä!

21. Mielikuvitus.
Lapsen mielikuvitus on totaalisen uskomaton. Siinä mielenmaisemassa hammaskeijut, dinosaurukset, ihmiset, känkkäränkät, muumit, kaverit ja Kaapo elävät kaikki yhtä todellisina.

22. Tarpeellinen(ko)?
Mitään vähänkään isompaa ei kannata ostaa suorilta siksi, että olettaa sellaisen olevan tarpeellinen. Siinä missä ulkona lastaan nukuttava tai hiljaisella itkuäänellä varustetun lapsen vanhempi tarvitsee itkuhälytintä päivittäin, palosireenillä varustetun lapsen vanhempi (joka nukuttaa vauvansa sisällä) ei välttämättä tarvitse koko apparaattia mihinkään.

23. Nukuin huonosti 2.0.
Nukuin “vähän huonosti” -lause muuttaa merkityksensä. Siinä missä se aiemmin tarkoitti oman typeryyden vuoksi hankittuja 4 tunnin unia yksittäisenä tai parina peräkkäisenä yönä, nyt se saattaa tarkoittaa sumuista kuukautta, jonka aikana lapsi ei anna kummankaan vanhemman nukkua montakaan kertaa edes kahta tuntia putkeen.

24. Oma aika.
Toisaalta eiväthän ne yöt pysy lyhyinä pelkästään huutavien kersojen vuoksi vaan myös siksi, että kun sitä kuuluisaa omaa aikaa ei voi nipistää muualta, sitä voi aina nipistää vähän unista (niin “järkevää” kuin se onkin).

25. Hauskaa seuraa.
Viimeisimpänä ja vähiten vähäisimpänä. Sitä ei onneksi tajunnut ajatella, että omien lasten kanssa hengaaminen on melkein aina mukavampaa kuin oli kuvitellut. Unon pelaaminen, uimassa käyminen, ruuan tekeminen, lumityöt. Miten mukavaa lasten kanssa touhuaminen voi lopulta olla!

JAA

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.