Olemmeko sittenkään onnellisimpia vai “ainoastaan” maailman tyytyväisimpiä elämiimme?

4

“On meillä stereot, televisio, mikroaaltouuni ja videonauhuri”, Gösta Sundqvist laulaa Leevi and the Leavingsin vuonna 1981 ilmestyneellä Mies joka toi rock ’n’ rollin Suomeen -albumilla. Ironialla kuorrutetun kappaleen nimi on “Onnelliset”, ja siinä mies löytää onnen 80-luvun alun huipputeknologiasta, jota kuvastaa esimerkiksi videonauhuri, tuon ajan VR-lasit. Kappaleen minäkertojan vaimo löytää oman onnensa puolestaan kliseisesti kynttilänvalosta kotona.

Tämän kuukauden puolivälissä uutisoitiin, että Suomi on maailman onnellisin maa. Sehän oli kamalinta mitä meille saattoi tapahtua: viiime vuonna peesasimme turvallisesti monta pykälää alempana, mutta nyt kaikki näkevät, että täällä elostellaan onnesta soikeina kaiket päivät. Mehän kaikki tiedämme ja ymmärrämme, että kell`onni on, se onnen kätkeköön. Ja kell`aarre on, se aarteen peittäköön. Koitapa siinä sitten peitellä, kun YK kehtasi tehdä tällaisen skandaalipaljastuksen.

Onneksi esimerkiksi suurin kaupallinen televisiokanavamme MTV sai heti tuoreeltaan filosofian tohtori Ilona Suojaselta siteerauksen, jonka mukaan ei ole olemassa kausaalitodisteita, että ulkoisista elämän tyytyväisyyttä lisäävistä asioista seuraisi onnellisuutta. Luetuin sanomalehtemmekin suhtautui uutiseen hyvin epäillen!

Mitä mitattiin?

Vaikka ylempänä lainattu Leevi and The Leavingsin kipale suhtautuu onnellisuuden etsimisiin ja kokemiseen humoristisesti, sanoituksessa piilee myös viisaus: tyytyväisyys elämään ei ole automaattisesti tae onnellisuudelle.

Kun YK:n onnellisuusraporttia lukee kuin piru Raamattua, siinä ei sanatarkasti tai varsinaisesti kysellä ihmisten onnellisuutta vaan ihmisten arvioita omakohtaisesta hyvinvoinnista. Sanahelinää, moni varmaan ajattelee. Ehkä, ja pitkälti varmaan onkin.

Suomessa on silti luontevampaa ymmärtää tyytyväisyys elämään synonyymiksi onnellisuudelle kuin keskimäärin maailmassa.  Kirjailija Tommi Melender avaa asiaa ja onnellisuuden kokemista yleensäkin mielenkiintoisesti tässä Kalle Haatasen radio-ohjelmassa.

Onni vai tyytyväisyys?

Annan esimerkin. Vaikkapa Latinalaisessa Amerikassa, Afrikassa tai Aasiassa on lukuisia maita, joissa iso osa ihmisistä ei ole koskaan tyytyväisiä elämäntilanteeseensa, ja kokee ymmärrettävästi asemansa yhteiskunnassa epäreiluksi muihin verrattuna. Siitä huolimatta he voivat kokea elämässään suurta onnea muista syistä, esimerkiksi rakastuessaan tai saadessaan lapsia.

Toki Suomessa tilanne on monelta osin samoin, mutta elämme keskimäärin niin suuren yltäkylläisyyden keskellä, että kun meiltä kysytään äkkiarvaamatta onnellisuudesta, emme välttämättä automaattisesti tee eroa onnellisuuden ja elämään tyytyväisyyden välille.

Ehkä siinä superkliseisessä sanonnassa on jokin totuuden siemen, että raha tei tee onnelliseksi, mutta Mersun takapenkillä on helpompaa murehtia kuin Ladan takapenkillä.

Kansallisurheilua?

Eikä mediakaan ole osaton. Kun missä tahansa maailmalla uutisoidaan siitä, kuinka hyvä maa Suomi on sillä tai tällä mittarilla, meidän ensireaktio on asian kiistäminen.

“Sehän on meidän kansallisurheilua, että kaikki nämä kilpailukykytilastot jotka nostavat Suomen kärkeen, niin aina uutislähetyksiin hommataan joku elinkeinoelämän guru todistelememaan, minkä takia nämä tilastot eivät vaan voi pitää paikkaansa”, Melender kuvaa tuossa yllä mainitussa radio-ohjelmassa.

Niin todella on! Ehdotankin, että kun pesäpallo on taas muuan 20 vuotta vanhan skandaalin jäljiltä päässyt takaisin jaloilleen, voisimme vaihtaa Suomen kansallisurheilun! Uudeksi kansallisurheiluksi ehdotan onnenkätkentää. Olemme toki maailman parhaita pesäpallossakin, mutta täydellisen suvereenaja olemme onnenkätkennässä!

Ehkä se on myös osasyy onnellisuuteemme. Kun ei ole mihinkään tyytyväinen, on automaattisesti nälkäisempi ponnistelemaan suuremman onnen eteen.

JAA

4 KOMMENTTIA

  1. Missähän ne onnelliset suomalaiset on kun yhtään ei kylän raitilla näy. Aika onnettomilta vaikuttavat. Oulussa piristää muualta tulleet, siis ulkomaalaiset, heissä näkyy aitoa onnellistuutta. Suomalaiset vain tyytyy onnettmuuteen ja sietää kylmää, pimeyttä ja yksinäisyyttä. Onko se sitten onnellisuttaa, että sietää kurjuutta, ehkä jollekin.

    Voisinpa sanoa vielä, että näytä mulle yksi onnellinen suomalainen, niin lähden Espanjaan etsimään ja ehkä löydän, yhden onnetttoman. Siellä kun onnellisuus paistaa ihmisistä ulospäin niin kuin paikallinen aurinko!

    • Sitä oikeastaan koko kirjoituksella tarkoitan, että olemme taitavia kätkemään hymymme ja onnemme. Kun joku kysyy ”mitä kuuluu”, ja vastaus kuuluu ”ei kurjuutta kummempaa” tai ”paskaaks tässä”, kansainvälisesti verrannollinen suomennos lienee ”onnellista on elo”.

      Toisin sanoen en usko, että kumpikaan meistä voi kaupungilla käymällä tehdä kovin pätevää analyysiä siitä, kuinka onnellisia sen katuja tallaavat ihmiset ovat.

  2. Näissä onnellisuustutkimuksissa jätetään yksi hyvinkin tärkeä asia täysin huomiotta.
    Luonnonolot.
    Räntäsade ja pimeys vai aurinko ja leppeät tuulet? Sää ja luonnonolosuhteet vaikuttavat mitä suurimmassa määrin mielialaan ja onnellisuuden tunteeseen. Ei pelkästään taloudelliset ja muut yhteiskunnalliset kriteerit. Tuollainen porsaanreikä tutkimuksessa vie oikeastaan uskottavuuden kokonaan…

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.