Äiti voittaa isän 6–0, kun pitää muistaa luistimet tai lelupäivä

0

Tänään on yhdellä lapsella koulussa oman kirjan päivä, hiihtoa ja ota eväät -päivä. Toisella lapsella on päiväkodissa oman lautapelin päivä, luistelua, aikuisen ystävän päivä ja metsäretki, jonne pitää ottaa eväät. Mutta ei pillimehua, koska se on kerskakulutusta!

Onkohan sen kolmannen tutit ja kurahousut pesty, ja mistäköhän tuota muuttuisi ehjäksi kinttaaksi vielä tänään? Jos pääsen lukemaan Wilma-viestejä vielä tämän vuorokauden puolella, jokin asia on mennyt odottamattomasti kuin Strömsössä. Kun ne on luettu, lyhyeksi päässyt to do -lista voi taas pulleasti.

Sukulainen soittaa ja kysyy keskimmäisen lapsen kengännumeroa ja vaatekokoa. Miten voisin muistaa lonkalta? Muistan kyllä tasan tarkkaan, että ruotsin imperfekti taipuu te-päätteisenä, kun verbin keskellä oleva konsonantti on k, p, t, s tai x ja voisin varmaankin sanella Pulp Fiction -leffan vuorosanat ilman apuja, mutta ei minulla jää lapsen kengännumero päähän! Tarkistan heidän syntymäpäivätkin toisinaan kelakorteista.

Sivutyönä projektipäällikön pesti

Jenny Lehtinen kirjoitti Ylen kolumnissa reilut pari vuotta sitten metatöistä eli lapsiperheen näkymättömistä ekstrahommista, jotka jonkun pitää hoitaa. Eli projektipäällikkyydestä, jossa huolehditaan kaikesta: oikeankokoisista kurahousuista ja lasten kaverien syntymäpäivälahjoista. Tai luistinten teroittamisesta ja siitä, että päiväkotiin pitää viedä tällä viikolla tyhjä ananastölkki. Ei siis välttämättä itse suoritteista vaan siitä, että joku muistaa huomioida nuo asiat.

Lehtinen ei tietenkään keksinyt metatyötä. Muumilaakson tarinoiden Muumipappa kaipaa vaihtelua -jaksossa Muumipappa tiuskii Muumimammalle, että ”ajatella nyt kanelia, kun tuntematon kutsuu”, kun he ovat päättäneet keskellä yötä karata kotoaan, ja Mamma vuoraa kodin muistilapuilla, jotta lapset pärjäisivät sillä välin.

Kohtauksessa on toki ihmisten eloon verrattuna vähän absurditeettia mukana, mutta pakko myöntää, että Tove Jansson osaa pohjimmiltaan kuvata miehen ja naisen roolia perheessä osuvasti. Pappa rakastaa omaa ja vieraita lapsiaan ja luulee, että hänellä on homma hallussa, mutta ilman Mammaa perhe olisi pulassa. Sitä muuten alleviivataan ihan hauskasti ”Salainen ruokalaji” -jaksossa, jossa Muumimamma lähtee Nuuskamuikkusen eli Muumilaakson Jasper Pääkkösen kanssa pienelle ex tempore –retkelle.

Ei syytetä kaikkia isiä!

Tove Jansson siis väittää rivien välissä ja Jenny Lehtinen rivien sisällä, että naiset hoitavat perheissä kaiken tuon metatyön. Väärässähän he siinä ovat! Ei voi yleistää! 99 prosenttia miehistä pilaa kaikkien miesten maineen. Yritin tuossa pohdiskella, tuntisinko jotain perhettä, jossa yli 50 prosenttia ”metatyövastuusta” kuuluisi perheen miehelle. Aika hiljaista on.

En nyt toki tiedä kaikkien tuntemieni pariskuntien perheen sisäistä dynamiikkaa, mutta kun käytetyt välikausipuvut vaihtavat kotia, naiset ovat melko usein järjestäneet asian. Miehet toki juoksevat kameleina hakemassa tavaroita rahat kourassa, mutta eivät edes aina tiedä, mitä ovat menossa ostamaan. ”Jotain täältä piti hakea, ja kympin se piti maksaa.”

Kuten Tove Janssonkin sen kuvaa, minun on ainakin vaikea ajatella, että monikaan isä jäisi metatyöpaitsioon itsekkyyttään. Sinne vain luisuu puolivahingossa. Minulla ei ainakaan ole parempaa selitystä. Olen yrittänyt parannusta monesti ja epäonnistunut yhtä monta kertaa.

Silläkin uhalla, että teen seuraavaksi ”jäätelö lisää hukkumiskuolemia” (Heinäkuussa syödään eniten jäätelöä ja hukutaan eniten, yhteensattumaako? Kyllä.) -laatuisen kahden asian yhdistämisen: äitien korostunut metatyövastuu ja se fakta, että 98% kotihoidon tukea käyttävistä on äitejä kulkevat todennäköisesti käsi kädessä. Tähän voisi ehkä lainata erästä edesmennyttä presidenttiä: tarttis tehrä jotain.

JAA

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.