Sanavalinnat ovat pilkun paikkaa tärkeämpiä

0

Ennen olivat laivat puuta ja miehet rautaa, ja kaikki lapset osasivat kirjoittaa suomen kieltä tyylipuhtaasti – tai eivät ainakaan sekoittaneet puhekieltä jäljittelevää tapaa kirjoittaa pikaviestejä kirjakieleen. Tällaisen kuvan saa välillä julkisesta keskustelusta, jossa ääneen pääsee usein yksittäinen huolestunut äidinkielen opettaja.

No eivät varmaan sekoittaneet, kun mitään sosiaalista mediaa ei edes ollut!

Media, tutkijat ja äidinkielen opettajat sortuvat toisinaan aihe- ja haastateltavavalintojensa valossa tässä voivottelussa vähän samaan, mitä arvostellaan populististen puolueiden tavassa harjoittaa politiikkaa: haikaillaan johonkin menneeseen maailmaan, jossa asiat eivät oikeasti olleet ratkaisevasti paremmin.

Nykyajan lapset eivät leiki käpylehmillä eivätkä laita pikaviestien alkuun isoa kirjainta vaan räpläävät mobiililaitteita ja aloittavat lauseensa reteesti pienellä kirjaimilla, ja sekoittavat joukkoon jopa hymiöitä! Niin olisimme tehneet mekin, 80-luvulla ja aiemmin syntyneet, jos meillä olisi ollut siihen mahdollisuudet. Meillä ei vain ollut WhatsAppia tai edes Meseä!

Maailman paras lukutaito

Kun vertaa nykypäivän ekaluokkalaista 80-luvulla syntyneeseen meikäläiseen, ero erikielisten ärsykkeiden määrässä on valtava. Meillä oli Music Television ja Formula ykkösten lehdistötilaisuudet. 2010-luvulla syntyneillä kulkee ihmiselämän mittapuulla rajaton määrä pelejä ja videoita taskussa – ja kieli on usein englanti. Ei kai tuo ole kummakaan, että Mika Häkkissen puheenparresta tuttu sä-passiivi saattaa toisinaan alkaa kummitella!

Ei se silti tarkoita, että lastemme lukutaito olisi millään tapaa heikko. Esimerkiksi viime vuonna julkaistiin tutkimus (linkki itse tutkimukseen), jossa maailman maat laitettiin järjestykseen lukutaidon ja lukutaitoon vaikuttavien tekijöiden mukaan. Ketä arvaa – anteeksi, kuka arvaa – monenneksiko Suomi tuossa tutkimuksessa sijoittui? No ensimmäiseksi tietenkin.

Ennen olivat henkilöt rautaa!

Entä ne miehet, jotka olivat ennen rautaa? Nyt ovat henkilöt rautaa ja teot rautaisia, eivät miehekkäitä. Niin kuin pitää ollakin! Aamulehti päätti viime kuussa, ettei se enää käytä mies- tai naisloppuisia termejä! Hyvä Aamulehti! Päätös on raikas, ja vie takuulla koko yhteiskuntaa tasa-arvossa oikeaan suuntaan!

Kieltä ei ole tarkoitettu välineeksi, jolla sen taitajat voivat paukutella henkseleitään, mutta se on todellakin väline, joka itsestään muokkaa ihmisten tapaa ajatella asioita. Kun lapsi kuulee puhuttavan palomiehestä, poliisimiehestä ja terveyssisaresta, se muokkaa mielikuvaa siitä, mikä ammatti on hänelle sopiva. Jotkut ovat hirttäytyneet kritiikissään Aamulehteä kohtaan puhemies-sanaan, jonka korvaamista termillä ”eduskunnan puheenjohtaja” pidetään asioita sekoittavana. Ymmärrän hyvin, ettei Aamulehdessä haluttu antaa poikkeuksille sijaa. Tarkoitus on oikeasti muokata kieltä. Silloin ei pidä periaatteen vuoksi antaa siimaa poikkeuksille!

Tärkeintä on, että viesti menee perille

Entä sitten se puhekielen ja niin sanotun kirjakielen sekoittuminen? Totta kai kirjakielelle on paikkansa, ja on tärkeää, että lapset oppivat puhutun tai epämuodollisen kielenkäytön eron niin sanottuun kirjakieleen. En silti aio menettää yöuniani, jos ja kun nuoriso mahdollisesti kipuilee asian kanssa, tai ei ainakaan luonnostaan osaa erottaa eri kielenkäyttötilanteiden vaatimuksia toisistaan.

Tärkeintä viestinnässä on kuitenkin, että viestit tulevat ymmärretyksi. ja kyl sä tajuut mist tässäkin virkkeessä on kysmys vaikka, pilkut on missä sattuu, teksti kuhisee puhekieltä, ja vielä melkein loppuu öpauttiarallaa pahimpaan ja ärsyttävimpään mahdolliseen anglismiin. Kun sä seuraavan kerran mietit, millaista kieltä sä käytät lapsesi kuullen, kelaa mieluummin, voisit sä käyttää palomiehen sijasta termiä pelastaja sen sijaan, että miettisit, lipsahtiko suusta kirosana tai menikö lauserakenne justiinsa jetsulleen.

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.