Lobbaa lapsesi hyvän viihteen äärelle – näillä 10 leffalla ja 10 kirjalla pääsee alkuun

4

Lapseni valitsivat pitkään iltasatukirjat melko itsekseen kirjastosta tai kotikirjahyllystä, ja annoin heidän valita suorilta, mitä leffoja perjantai-iltaisin katsellaan. Samalla huomasin, että suoritan iltasatukirjat pois alta niin nopeasti kuin mahdollista, ja leffan katsomisen sijaan salakatselen omalta kännykältäni House of Cardsia tai Breaking Badia.

Jossain vaiheessa opettelin jopa lukemaan joitain tylsimpiä iltasatukirjoja niin, että luin vain tarinan etenemisen kannalta oleelliset lauseet, ja loput jätin lukematta. Se on sanalla sanoen ihmeellistä, kuinka heikkotasoisia lastenkirjoja julkaistaan! Lapset ovat toisaalta niin tarkkaavaisia, että he kyllä huomaavat, jos tänään lukee jonkin lauseen ja jättää saman sanajonon lukematta seuraavana päivänä.

Jossain vaiheessa hoksasin, että kun itse nauroin jollekin sattumalta hauskalle iltasadun vitsille, lapseni nauttivat tilanteesta enemmän kuin normaalisti. Silloin hoksasin sen – heureka! Kun luen lapsilleni satukirjoja, jotka kiinnostavat tai huvittavat minua itseäni, luen niitä paljon paremmalla intensiteetillä, jaksan muuttaa ääntäni tiuhempaan, ja ennen kaikkea luen mieluusti pidempiä pätkiä kirjoista. Jätin edelleen kirjojen valitsemisen viime kädessä lapsille, mutta aloin lobata hyviä kirjoja aiempaa voimakkaammin. Ja se on kyllä kannattanut! Sama pätee myös elokuviin. Väitän, että lapsetkin nauttivat elokuvien katsomisesta enemmän, jos kaikki katsovat niitä samalla intensiteetillä.

En ole niin kova elokuva- tai kirjaharrastaja, että minulla olisi kompetenssia laittaa kymmentä parasta lastenelokuvaa tai -kirjaa järjestykseen, mutta tarjoilen molemmista kategorioista lyhyiden perustelujen kera kymmenen nimikettä (tai sarjaa), joista nautin aikuisena täysin siemauksin.

 
Leffat, 2010-luku

Olen valinnut tälle listalle ainoastaan tämän vuosikymmenen (2009 julkaistut ovat tulleet Suomessa jakeluun tällä vuosikymmenellä, joten pääsivät listalle) leffoja, koska olen havainnut klassikoiden lobbaamisen vaikeammaksi. Toisaalta 90-luvun Disney-klassikot eivät olisi kyllä tälle listalle päässeetkään. Taso ei vain riitä! 2000-luvun ensimmäiseltä vuosikymmeneltä ainoana aivan ehdottomana pätkänä listalle menisi Rottatouille (2007).

1. Inside Out – mielen sopukoissa (Inside Out, 2015)
Maailman paras animaatio. Piste. Kertoo ihmisen tunteista niin oivaltavasti ja ihanasti, että pistää karskimmankin katsojan märisemään valtoimenaan.  Ei ole lastenelokuva aikuisten makuun vaan aikuisten elokuva myös lasten makuun.

2. Lego elokuva (The Lego Movie, 2014)
Kuulostaa lelumainokselta, mutta onkin yksi vuosituhannen parhaista lastenelokuvista. Kertoo mahtavan tarinan leikkimisen tärkeydestä.

3. Toy Story 3 (Toy Story 3, 2010)
Hauska ja syvällinen seikkailu. Kertoo kauniisti siitä, miten kaikki on ohikiitävää, mutta se fakta ei ole maailmanloppu.

4. Fantastic Mr. Fox (Fantastic Mr. Fox, 2009)
Inside Outin tapaan kyseessä on aikuisten elokuva, jossa kylkiäisenä tarjoillaan seikkailu lapsille. Täynnä nerokkaita ja tarkkanäköisiä huomioita elämästä.

5. Up – kohti korkeuksia (Up, 2009)
Käsittelee kuolemaa, ikääntymistä ja unelmien saavuttamattomuutta todella kauniisti. Lapsille tarjoillaan tässäkin kylkiäisenä hieno seikkailu.

6. Onneli ja Anneli -elokuvat
(Onneli ja Anneli 2014, Onnelin ja Annelin talvi 2015 ja Onneli, Anneli ja salaperäinen muukalainen, 2017)
Saara Cantell (ja/tai Marjatta Kurenniemi) onnistuu liikoja julistamatta antamaan ajattelemisen aihetta sekä pienille että isoille katsojille. Teemoina ovat lasten kielelle muutettuna esimerkiksi pakolaisuus ja suvaitsevaisuus.

7. Frozen – huurteinen seikkailu (Frozen, 2013)
Jos Disney tekee prinessaelokuvan ilman kliseistä loppua, sillä pääsee jo yksin kaikille listoille. Leffa on visuaalisesti hieno ja laulut myös suomeksi timanttia.

8. Kanelia kainaloon, Tatu ja Patu (2016)
Suuresti kehuttu Tatu ja Patu on ehkä jopa liian hehkutettu kohellus, mutta oikein hyvä ja monessa kohtaa hauska elokuva. On löytänyt kivasti kirjojen hengen ja avaran tulokulman maailman ihmettelylle.

9. Risto Räppääjä ja Viileä Venla (2012)
Nämä kehut voisi oikeastaan antaa kaikille Mari Rantasilan ohjaamalle kolmelle ensimmäiselle Risto Räppääjä -elokuvalle.  Rantasilan Räppääjät iskevät paremmin silmää kirjasarjalle kuin Koivusalon viihteellisemmät pätkät. Tälle pätkälle täytyy nostaa erityisesti hattua siksi, että Rantasila menee vaikeimman kautta, ja tekee onnistuneen elokuvan lasten ihmissuhdeongelmista.

10. Räyhä-Ralf (Wreck-It Ralph, 2012)
Nostalgiaa ja viittauksia 80- ja 90-luvuilla syntyneille aikuisille, seikkailu lapsille. Ei huono, sanoisi Uotisen Jorma. Ei mitenkään eeppinen elokuva, mutta oikein viihdyttävä katselukokemus. Käsittelee mukavasti ja julistamatta “onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella” -teemaa.

 

Suomalaiset lastenkirjat

Jotta tämä osio ei mennyt yhdeksi Astrid Lindgrenin, Grimmin veljesten ja muiden klassikkolastenkirjailijoiden kilpakehumiseksi, rajasin listauksen koskemaan suomalaisia lastenkirjoja, joiden äärellä aikunenkin takuulla viihtyy.

1. Muumikirjat
Muumi-kirjoja on moneen lähtöön ja tasoltaan moneen junaan. Ne alkuperäiset romaanit, sikäli kun olen lukenut, ovat varsin oivaltavia. Tove Jansson oli toki muutenkin mestari vaikka missä – piirtotekniikassa, moniulotteisten hahmojen luomisessa ja erilaisissa monitulkintaisissa viittauksissa. Jos ei muuta viihdykettä muumeista keksi, aina voi analysoida noita viittauksia. Pyrstötähti on selvä viittaus atomipommiin ja Tuutikki sekä Tiuhti ja Viuhti Janssonin henkilökohtaisen elämän parisuhteisiin. Niin ja jos on joskus nauranut hattivatin ulkonäölle, niin eivät ne hattivatit sattumalta ole sokeita, kuuroja ja aina hakeutumassa paikkoihin joissa voivat tulla sähköisiksi.

2. Tatu- ja Patu -kirjat
Vapise Mauri Kunnas, täältä tulee Tatu ja Patu. Lapset nauttivat Aino Havukaisen ja Sami Toivosen luomasta hauskasta tarinasta, mutta aiukuiselle on piilotettu näyttäviin piirroksiin todella mahtavia ja hauskoja vitsejä, joiden bongaaminen tuottaa iloa monen lukukerran ajaksi. Valitettavasti taso ei ole pysynyt kauttaaltaan timanttisena, mutta parhaat oivallukset ja kirjat ovat silkkaa rautaa. Oma suosikkini on Tatu ja Patu päiväkodissa.

3. Kunnaksen “joulutuotanto”
Jos joku vetää pullan väärään kurkkuun siksi, että Tatu ja Patu mainittiin ennen itseään Mauri Kunnasta, haluan alleviivata, ettei se johdu siitä etten ymmärtäisi Kunnaksen nerokkuutta vaan siitä, että Havukainen ja Toivonen saavat minut nauramaan ääneen. Mielestäni Kunnaksen kirjasarjoista suurimpaan loistoon nousee jouluun liittyvä tuotanto (Suomalainen tonttukirja 1979, Joulupukki 1981 ja 12 lahjaa joulupukille 1987 sekä Joulupukki ja noitarumpu 1995), jossa kirjat ovat taianomaisimpia, ja kaikki on mietitty aiivan viimeistä piirtoa myöten.

4. Risto Räppääjä -sarja
Tämä Sinikka ja Tiina Nopolan kirjasarja ei turhaan ole bestseller. Kirjat ovat samanaikaisesti huvittavia ja oivaltavia, ja käsiteltävät aiheet mainioita. Ja Lennart Lindberg jakaa maailman paras varaisä -kategoriassa parhaan hahmon palkinnon Miinan ja Manun Sulo-enon kanssa.

5. Koiramäki-sarja
Vaikka Kunnaksen joulutuotanto nousee omalla listallani Kunnaksen tuotannon kärkeen, Koiramäki-sarja hengittää kovasti niskaan. Onhan se nyt aivan mahtavaa, että Kunnas on onnistunut ammentamaan noin paljon ja noin tarkasti yhdestä kuvitteellisesta talosta ja suvusta 1800-luvun Suomesta.

6. Ella ja kaverit
Tämä hyvien lastenkirjojen kehuminen menee näköjään kliseiseksi toistoksi: Timo Parvelankin kirjat ovat muutaman kirjan kokemuksella hauskoja ja varsin oivaltavia, mukavasti kirjoitettuja. Ella ja kaverit -sarjan ohella tässä voitaisiin aivan yhtä hyvin hehkuttaa kirjasarjan spin-offia Patea. Oletettavasti hehkuttaa voisi myös muuta Parvelan tuotantoa, mutta itseltäni se on jäänyt lukematta.

7. Heinähattu ja vilttitossu -sarja
Risto Räppääjän loihtineet Sinikka ja Tiina Nopola ovat kirjoittaneet myös Heinähattu ja Vilttitossu -kirjasarjan, joka tarjoilee (sikäli kun olen lukenut) vähän vähemmän noloja tilanteita kuin RR, mutta sisältää takuulla yhtä paljon oivaltavaa pohdittavaa.

8. Kunnaksen “muu” tuotanto
No kehutaan nyt vielä kerta kiellon päälle Mauri Kunnasta. Kunnaksen tuotanto  on kauttaaltaan aivan älyttömän korkea- ja tasalaatuista ja loistokasta. Ehkä jonkinlaisen nostalgia-arvon vuoksi oma suosikkini on Suuri urheilukirja (1983).

9. Onneli ja Anneli -sarja
Kun tässä on sarjoja kehuttu, kehutaan nyt Marjatta Kurenniemen Onneli ja Anneli -sarjaa riskillä vain yhden kirjan perusteella. Ei ihme että kirjan tarjoamasta satumaailmasta on saatu ammennettua kentien tämän vuosikymmenen paras suomalainen lastenelokuvasarja.

10. Bonus: melkein mikä tahansa tietokirja
Tämä voisi olla aivan yhtä hyvin ykkösenäkin. Eihän parempaa yhteistä viihdettä ole kuin lukea hyvää lasten tietokirjaa yhdessä! Kaikki oppivat, ja faktoista syntyy ikimuistoisia keskusteluja lasten kanssa. Mutta en nyt osaa nostaa mitään yksittäistä kirjaa ylitse muiden. Huonojakin lasten tietokirjoja on toki olemassa, mutta ne ovat paljon harvemmassa kuin fiktiiviset lastenkirjat, joita todellakin julkaistaan luvattoman paljon.

4 KOMMENTTIA

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.