Tasapainoa arkea ja pyhää rytmittämällä

2
Arjen juhlahetki

Yhteiskuntamme on karanteenissa ja ihmiset ovat ihmeissään uudessa tilanteessa. Kuukausi sitten oli helppo voivotella kaukana asuvien henkilöiden sairastumista  ja heidän toimiensa paheksunta sai tuntemaan jopa jonkinlaista ylemmyyttä. Tarttuva sairaus on rantautunut lintukotiimme ja tuo pieni virus on saanut elämämme sekaisin.

Perheiden elämä on ollut paikasta toiseen kiiruhtamista; joka paikassa pitää olla vaikuttamassa, kiirettä töissä, yliodotuksia suoriutumisesta, pikaruokaa, pikaisia ihmissuhteita, pikainen suukko, olisi kiva tavata-lausahduksia. Olisi.

Toistaako historia itseään niin, että meidät laitetaan pysähtymään, kun emme itse tajua hidastaa vauhtia? Uskoo, ken tahtoo, mutta itselleni tuo ajattelu sopii.  En tätä toivo, mutta yritän oppia pysähdyksestä.

Koronaviruksen tuomat muutokset arjessamme ovat monelle ahdistavia ja epävarmuutta tuovia kokemuksia. Liikkumisen rajoittaminen ja karanteeni kotona aiheuttavat turhautumista, yksinäisyyttä ja pahimmillaan perheväkivaltaa. Perheet eivät osaa toimia yhdessä muuttuneessa tilanteessa, kun harrastukset ja ystävät eivät määrittele aikatauluja. Sosiaalisissa ryhmissä viihtyvät henkilöt eivät osaa olla yksin. Mielen tasapaino on koetuksella rajoitusten jatkuessa eikä esim. muistisairas ihminen ymmärrä, miksei läheinen tule käymään tai miten estät kehitysvammaisen innokkaan halailun.

Ihminen tarvitsee rytmiä, päivärytmiä. Aamulla noustaan samaan aikaan, kuin töihin lähtiessä, jokaiselle päivälle tulee olla tehtävä tai tavoite ja säännöllisestä ruokailusta huolehditaan. Epämääräinen makoilu ja toistuvat pyjamapäivät laiskistuttavat, vaikka ne ovatkin mukavia välillä. Lasten kotona ollessa etätöiden tekeminen on haaste. Lapset odottavat vanhempiensa huomiota ja vanhemmat haluaisivat keskittyä töihinsä.

Lapsuudesta muistan pyhän korostamisen. Lauantaisin oltiin koulussa ja vapaapäivän merkitys korostui. Lapsille puettiin pyhävaatteet, oli pöytäliina pöydässä ja syötiin ’pyhäruokaa’. Rytmi toi elämään säännöllisyyttä ja juhla tuntui juhlalta. Samalla lailla koen yön ja päivän erottamisen ja vuodenaikojen merkityksellisyyden elämän rytmittäjänä. Vaatii ponnisteluja luoda perheiden rytmi uudelleen ja varmasti jo kaivataan entistä elämänmenoa. Toisaalta mietin, kannattaako ihan kaikkeen palata? Olisiko tässä luvallinen  syy keskittyä perheeseen ja läheisiin, opetella yhdessä toimimista, katsoa työmääräänsä vähän etäämmältä ja arvioida, tarvitsemmeko ihan kaikkea hosumista.

Toista ei voi neuvoa, kun omassakin toiminnassa on tekemistä, mutta koronaviruksen tuoma pysähdys voi tuoda myös hyvää. Kaikissa tapahtumissa on kaksi puolta.

Toivottavasti olet turvassa ja saat apua tarvittaessa.

 

 

 

JAA

2 KOMMENTTIA

  1. Kuuluuhun siitä Katristakin yli puolen vuoden tauon jälkeen.Olenkin usein aatellut mikähän Ikänaiselle on tullut,kun ei enää kirjoittele varsinkin,kun kuulu olevan niitä terveysongelmia.
    Kiva kuitenkin,kun kirjoittelit.Nyt on kyseessä sellainen tauti,että se tulee pysäyttämään ison joukon porukkaa lopullisesti.Itse kyllä pidän pienestä kiireestä.Työpäivät menee joutuisasti koko ajan pakertaessa,eikä ikinä ole ketuttanut pitkänkään loman jälkeen lähteä töihin.Monesti sinne on päässyt hieman ”lepäämään” työteliään lomakauden jälkeen.
    Töissä kuljetaan edelleen,töitä on tilauskirjassa taas ennätysmäärä syksyyn asti,jos vain porukka pysyy terveenä,tmv.
    Eli työkköset tekevät hommia Oulujoelta Sodankylään asti,ja konttorinporukka ja herranplantut tekevät etätyötä kotoaan…jos tekevät.

    • Hei! Kiitos viestistäsi, tulipa kotoisa olo 🙂 Juu, kaikenlaista on ollut, nyt ei terveys kuitenkaan esteenä. Koronavirus puhuttelee meitä kaikkia pienellä pelolla ja toisaalta lietsomalla epävarmuutta. Aikamoisen haasteen edessä olemme. Minua on yllättänyt tämä kurittomuus, jonka lasken itsekkyydeksi ja ymmärtämättömyydeksi. Toisaalta yhtä hämmästynyt olen ollut viranomaisten ristiriitaisesta viestinnästä, jopa epidemian alkuaikojen vähättelevästä tyylistä. Nyt on nähty, että tauti on levinnyt kovaa vauhtia koko maahan ja kuolemantapauksiakin on jo. Toki flunssaankin kuolee ja moneen muuhun, mutta ei koronaa tarvitsisi ehdoin tahdoin levittääkään. Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että pieni kiire, touhuaminen, pitää virkeänä eli se tukee kirjoittamaani ajatusta päivärytmistä. Nyt koetellaankin juuri sitä, mitä järkevää tekemistä keksivät ne ihmiset, jotka joutuvat olemaan pääasiassa kotona karanteenissa tai eristyksissä. Suomalaisen ’mentaliteetin’ mukaan alkoholin käyttö tulee lisääntymään ja valitettavasti sen myötä usein väkivalta. Kun lisätään samoille henkilöille lomautukset, mahdollinen irtisanominen…ongelmavyyhti on valmis. Vaikka taudin voisikin sairastaa ’flunssana’, jopa tietämättään, niin tartuntojen levittäminen jo voi aiheuttaa jollekin toiselle katastrofin. Olet onnekas, kun töitä näyttää riittävän, omassa perheessäni on lomautusta ja pienyrittäjä on todella tiukilla. Samalla kaikkien luovuus kehittyy ja haemme ongelmiin ratkaisuja aktiivisesti. Positiivisella mielellä mennään. Tästä nousee myös hyviä asioita. Palataan! Katri