Digi, digi ,box ja POKS!

6

Olen ikäluokkaa, joka on vasta aikuisena tutustunut tietokoneeseen, ’kännykkään’ ja viime vuosina älypuhelinten ihmeelliseen maailmaa. Nyt kummastelen, miten aikaisemmin on muka eletty ilman näitä vempaimia?

Ensimmäiset mielikuvani tietokoneista liittyvät huoneen kokoisiin laitteisiin, joita esiteltiin ainakin erilaisissa piirrossketseissä. Agentti Maxwell Smart seikkaili musta-valkotelevisiossa kenkäpuhelimen kanssa. Samaan aikaan Tarzan ulvoi viidakossa ja oli yhtä uskottava kuin kenkäpuhelin. Matkapuhelin (nykyisin ’kännykkä’) oli myöhemmin edistyksellisen yrittäjän iso, kannettava mötikkä ja ’autopuhelin’ oli minunkin ensimmäinen kännykkäni, tosin johdon päässä sekin. Luotettavan Ericssonin muista hyvinkin, oltiinhan jo 90-luvulla.

Sähkökirjoituskone oli minulle iso elämys vanhan ’hakattavan’ jälkeen. Kevyttä, suorastaan automaattista laitetta oli ilo käyttää. Faxi nopeutti tiedonsiirtoa ja kopiokone oli loistava apu kalkkeripaperin jälkeen. Maailma hymyili edistyksellisyyttään ja teknologian ja tietotekniikan kehittyminen lisäsi koulutustarvetta ja työpaikkoja. Minustakin tuli 1995 oman kännykän omistaja ja hankintavuosi on edelleen puhelinnumerossani. Enää en puhelimesta luovu, se on kasvanut käteeni kiinni.

Elämän helpottuessa puhelimen hallitessa pankkiasiat, viestittelyn, maastokartat, kuntoseurannan, valokuvat, jopa soittamisen, tulee koko ajan lisää huolenaiheita. Tietoja käytetään väärin eikä tietosuojaa osata käyttää oikein. Päivittäin pankkitunnuksia varastetaan, kokonaisia identiteettejä menee vääriin käsiin, jopa puolisosi voi vaihtua verotiedoissa, viestit eivät mene perille, tietoa tulee tilaamatta tai kokonaisia työpäiviä jää väliin, kun ohjelmat kaatuvat, on viruksia, virheitä tai muuta kuormittumista linjoilla.

Internetin mahdollisuuksista ja mahdottomuuksista puhutaan koko ajan. ’Netti’ on minulle tärkeä työkalu-innokas ’somettaja’ kun olen- ja päivittäisiin asiointeihin ja työhön netin käyttö kuuluu luontevasti. Kiitos, että olen saanut haltuuni pienen siivun tuosta osaamisesta. Silti olen huolissani. Kaikki tieto ei kuulu kaikille, ei ainakaan minun tietoni. Toisaalta henkilökohtainen elämäni on JO rekisteröitynä kymmeniin rekistereihin ennen tietokoneaikaa ja tietojani käytetään kiihtyen koko ajan markkinointiin ja elämäni ohjailuun. Harmittaa kuitenkin niiden ihmisten puolesta, joilla ei ole mahdollisuutta tai halua tutustua digitalisaation mahdollisuuksiin, heille asioiden hoitaminen vaikeutuu ja kallistuu koko ajan.

Enemmänkin olen huolissani mahdollisuudesta käyttää järjestelmiä pahuuteen. Kun ihminen on rakentanut järjestelmät, pystyy hän myös murtautumaan järjestelmiin. Omaisuuden siirto väärälle henkilölle, varojen käyttö luvatta, tiedon varastaminen, maailmanrauhaan ja luontoa koskeviin päätöksiin vaikuttaminen yms. ovat pelottavia asioita väärin käytettynä.

Oudolta tuntuu myös se, ettei ’paperittomassa maailmassa’ ole juurikaan varauduttu tiedon häviämiseen, tosin erilaisia pilvipalveluja on tallentamiseen paljon, mutta riittääkö se, jos järjestelmät kaatuvat ja yhteyksiä hallitaankin vilpillisesti. En tiedä, joku varmaan tämänkin on varmistanut jossain… ehkä luotan.

Huomaan tulostavani taas osan käsiteltävistä asiakirjoista, koska niitä on helpompi lukea pöydällä kuin ruudulla. Silmät ja niska-hartiaseutukin lepäävät tällöin enemmän. Kestävän kehityksen kannalta se ei ole järkevää. Skype-palaverit ovat taloudellisesti hyviä käyttää, mutta välillä kaipaan ihmisten luo samaan huoneeseen. Viestittelen ahkerasti sosiaalisen median foorumeilla, mutta koska kirjoitin kirjeen? Koska sain kirjeen? Tekeekö ikä tepposet kun haikailen  entisiä konkreettisia viestintätapoja.

Vuosikausia olemme tekeytyneet tärkeiksi hokemalla ja tekemällä kiirettä. Kiire on saanut erityisen aseman menestynyttä ja tehokasta ihmistä kuvattaessa. Yhä nopeammat yhteydet, puhelimen mahdollistamat erilaiset toiminnot ja tuloksellisuuden vaatimukset lisäävät ihmisten kiirettä ja stressiä. Koko ajan eletään riittämättömyyden tilassa.

Kehitys menee eteenpäin, mutta ihminen voi yhä huonommin. POKS!

 

 

JAA

6 KOMMENTTIA

  1. Eipä meidän ikäluokalla ollut nuoruudessa näitä kännyköitä eikä tietokoneita,oli ainoastaan lankapuhelin,jos sitäkään.Muistan kuinka työmaallemmekin tuli tietokoneet ja tuntilaput,ym. piti alkaa tekemään sillä entisen paperiversion tapaan.Muistan kuinka suurta ahdistusta ja tuskaa tuo aiheutti,että otin asian esille myös työterveysasemalla etteihän tuommoista opi ikinä käyttämään.

    Työnantajan tarjoamaa älypuhelinta en ole koskaan ottanut vastaan enkä rupea sitä opettelemaan,sanoin,että mulla on kännykkä jolla voi puhua , ja siinä on herätyskello ja salaisen numeroni saatte.Muuta en tarvitse.

    60-luvulla meidän kylässä jossa silloin asuimme oli parissa kolmessa taloudessa puhelin,ja yhdessä TV. Äijävainaa osti toisena taloutena töllön kiertävältä kaupustelijalta jolla oli kodinkoneliike Rovaniemellä,muistan vielä tuon toosan nimenkin,se oli PAM.

    Oli meillä pienessä pirtissä katselijaa ja ulkona ikkunan takana myös täysi miehitys,niin ihmeellinen tuo värkki oli.
    Silloin tuli Bonanzaa,Lännen Tietä,Lahjomattomia,Takaa-Ajettua ja niin edelleen ja muita hyviä sarjoja jotka nykypäivänä eivät olekkaan ihan niin hyviä sarjoja.

    Mutta mukavahan tämä netti on.Sieltä löytyy totuus maailman menosta.Siksi meillekkin on yritetty puuhata nettisensuuria Kiinan tapaan ettei totuus paljastuisi.Päivittäin tulee nettiä raplattua,ja suurena musiikin ystävänä kuuntelen lähes päivittäin yuo tubesta levyjä Bolerosta lähtien kotimaisiin ja ulkolaisiin iskelmiin.

    Kyllä sielu lepää-
    https://www.youtube.com/watch?v=LwLABSm0yYc

    • Hei! Kovin tutulta kuulostaa erityisesti tuo televisiojuttu. Itsekin olen aloittanut TV:n katselun naapurissa. Pitää ihmetellä naapureitten kärsivällisyyttä, kun antoivat toisten tulla illasta toiseen katsomaan Tv:tä. Netti on kyllä mukava.

  2. PS- Ja anteeksi,että tuli vähän satuiltua viime plokissasi,lähti vilkas mielikuvitus taas laukalle.Sairasta mielikuvitustani ei ymmärrä usein työkaveritkaan,saati sitten vaimoni joka usein seuraa jälkiäni,että mitä se äijä netissä puuhaa.
    Oli lukenut edellisen plokisi,ja on nyt ,niin käärmeissään ettei kestä koskeakaan ja piparikin on taas tiukassa.Mutta eiköhän hän ajan kanssa taas lepy,halut ne on hiirelläkin.

  3. Sähköposti ja puhelut ovat edelleen se pääkommunikointitapa. Tokko kukaan työnantaja pakottaa käyttämään somepalveluita, ellei nimenomaisesti alalla ole. Ahdistuksesta suurin osa on ihmisten itse luomaa. Vinkkinä kääntäkää kaikki ilmoitukset pois päältä. Kun se kännykkä ei enää pirise kuin puheluiden merkiksi niin koettaa autuus.

    • Hei! Samoilla linjoilla olen kyllä. Koko ajan on tarve vähentää hälyä ympärillä. Toki some on osa työpäivääni ja vapaa-aikaani, joten tasapainottelua vaatii.

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.