Lasten ja nuorten lihavuus on normaalia?

5

Lasten ja nuorten lihavuus on muodostunut ”normaaliksi” asiaksi. Kun jotain ilmiötä esiintyy paljon ja usein, se aletaan mieltää tavalliseksi ja oikeaksi. Toimimme niin, että esimerkiksi kaupoissa vaatteiden koot ja mallit suurenevat, ruoka-annokset ovat isoja, makeita ja suolaisia (siis riittäviä), koululiikunnasta kieltäytyminen on hyväksyttävää, kun ”ei jaksa eikä kiinnosta” ja harrastukset muuttuvat yhä ”istuvimmiksi” (ei tarvitse liikkua).

Toisaalta on todettava, että liikkuvien lasten ja nuorten liikuntamäärät lisääntyvät koko ajan, jopa stressiin asti. On siis paljon huonokuntoisia ja hyväkuntoisia lapsia, ääripäät vahvistuvat.

Kun 2006 aloin kerätä aineistoa alakouluikäisten lasten lihavuudesta, luulin olevani aikaani edellä selvittäessäni pikkulasten lihavuutta ja siihen vaikuttamista yhdessä julkisen- ja kolmannen sektorin kanssa (Virtanen 2012). Toisen aineistonkeruun aikana 2009 jo tiesin, että kohderyhmäksi olisi pitänyt valita päiväkoti-ikäiset lapset. Puheet lasten ylipainosta kiihtyivät, eivätkä keskiössä olleet enää amerikkalaiset lapset, vaan kotimaiset lapsemme. Olen edelleen sitä mieltä, että alle neljävuotias on syöttämällä lihava, en puhu nyt lapsen pyöreydestä tai myöhempinä ikäkausina esiintyvästä hormonaalisesta ylipainosta. Jos lapsen kasvattaminen ja kiukunpuuskissa lahjominen  on sitä, että annetaan suklaapatukka ja muita herkkuja joka päivä, koska ”Pidän lapsestani ja haluan olla kiltti äiti”  tuntuu unohtuneen, että lapsi kaipaakin ehkä jotain muuta enemmän. Tutkimukseni  aikoihin ei vielä löytynyt aineistoa juurikaan parin vuoden ikäisten lasten lihavuudesta. Nyt löytyy!

Liikunnan ja ruuan terveysvaikutukset tiedetään lukuisten tutkimusten perusteella. Kokemuksesta moni pystyy sanomaan, että liikkumisen jälkeen on hyvä olo ja syömisellä on vaikutusta vireystilaan ja painoon.

Uskon edelleen, että lapsi nauttii liikkumisesta, kun hänelle annetaan siihen mahdollisuus ja malli kotona ja muussa lähiympäristössä. Liikkumisesta ei nauti pakottamalla, liikkumisenkin tulee olla hyvä kokemus, jopa elämys. Liikkumiseen liittyy voimakas yhteisöllisyyden ja pystyvyyden tunne, toisaalta mahdollisuus olla yksin ja rauhoittua. Lasten ja nuorten liikkuminen keskittyy mielestäni liikaa vain harrastuksissa liikkumiseen ja päivittäinen arkiliikunta on vähäistä. Kärjistäen voisi sanoa, että liikunnasta on tullut ohjelmoitu tuote, jota toteutetaan enemmänkin liikunnassa menestymisen takia kuin itsessään liikkumisen ilosta.

Väitöstutkimuksessani kohderyhmäni lapset pitivät liikkumisesta, kun saivat siihen mahdollisuuden. Liikkumattomuus ei yksin ollut lasten lihavuuden syynä, sehän on aina monen asian summa. Havahduin perhedynamiikan merkitykseen, vaikka en sitä tutkinutkaan. Perhe-elämän epäsäännöllisyys, ei yhteisiä ruoka-aikoja, lapset eivät nähneet kotona tehtävän ruokaa, perheet eivät toimineet yhdessä, lapsen yksinäisyys tai se, että vanhempien voimavarat eivät riittäneet tarpeeksi huomioimaan lasta, nousivat eri yhteyksissä esille. Lapsi reagoi kokemaansa epävarmuuteen syömällä, ruoka ja herkut antoivat mielihyvää ja tekemistä.

Nuoret kertovat masennuksesta, ahdistuksesta, kiireestä, yksinäisyydestä ja muista haasteista elämässään. Nuorten lisääntyneet mielenterveysongelmat ovat esillä keskusteluissa. Nuorten lihavuus on lisääntynyt silmämääräisestikin, ilman tutkimustietoa.  Elämänhallinnan puutteilla saattaa olla merkitystä lihavuuden lisääntymisessä. Liikuntatottumuksille luodaan perusta lapsena ja kun on ylipainoinen lapsena, on sitä usein myös aikuisena.Tai ainakin suunta on tämä, valitettavasti. Valitettavasti siksi, että terveysriskit ovat vähän liikkuvalla, lihavalla ihmisellä suuremmat kuin liikkuvalla, lihavalla ihmisellä. Liikunta yksin ei laihduta, mutta se tukee painonhallintaa. Terveysriskit eivät puhuttele nuorta ja niihin yleensä havahdutaan vasta, kun sairastutaan. Lihava nuori ei välttämättä koe tarvettakaan laihduttamiselle, koska kaverit ovat ”samasta muotista”, ristiriitaa ei tunnisteta. Tilanne on normaali.

Yksilön oikeutta olla minkä kokoinen tahansa on kunnioitettava. Lihava ihminen voi olla tasapainoisempi ja ”terveempi” kuin jatkuvalla laihdutuskuurilla ja teholiikunnalla itseään kurittava henkilö. Kysymys on osittain itsensä kontrolloimisesta, motivaatiosta, hyväksymisestä ja elämänarvojen painotuksesta. Niin lihavuus kuin laihuus ovat kärjistyksiä ja asioita, joihin ei aina voi itse vaikuttaa, sekin on hyväksyttävä, vaikka tekosyy se ei saa olla välinpitämättömyydelle omassa hyvinvoinnissa.

Iän karttuessa olen itsekin pyöristynyt (tiedostan omat syyni, en selittele) ja huomaan sortuvani kommentteihin toisten ulkonäöstä lihavuuden ja laihuuden suhteen. Sukujuhlien tavallisin hämmästys on: ”Onpas sekin …”, kun voisi olla kiinnostunut, mitä toiselle kuuluu oikeasti. Tavallista on myös, että kohtaamisissa kiitellään laihduttajaa ja painonnousun kokenut saa pitkiä katseita. Osaamme olla julmiakin toisillemme, vaikka tarkoittaisimme hyvää kommenteillamme.

Terveystieteilijänä kuulutan aikuisten vastuulle antaa lasten ja nuorten elämään kohtuullisuutta fyysisiin tarpeisiin ja runsautta lapsen ja nuoren kanssa toimimiseen. Aikuisena voi rakentaa tulevaisuutensa kuten jokainen haluaa ja vastuu siirtyy itselle.

Lapsen ja nuoren hankittu lihavuus ei ole normaalia. Tai… mikä nykyisin sitten määritelläänkään normaaliksi….

 

 

JAA

5 KOMMENTTIA

  1. Mutta aikuisten lihavuus on normaalia.Minä olen lihonut viime aikoina taas hirveästi.Nyt on taas ytyä luun päällä! Muun muassa, säären takaosaan on tullut uusi poimu, joka oikein pursuilee läskiä. Samaten käsivarret ovat kuin KippariKallella. Kun hieman läimäyttää takapuolelle, koka vartalo (tai ihrasäkki) jää hytkymään. Pelkään että käy samalla lailla kuin BB:stä tutulle Jenna Halinaiselle. Että lihoaa aivan valtavaksi,eikä mahdu enää ovesta ulos,vaan jää täysin sisäruokinnalle.

    Ja näkisittepä vaimoni.Hän on täysin ”tykinvetomallia”,kun syö jatkuvasti suklaata seksinnälkäänsä,kun ei se lihavilta tahdo enää luonnistua.Alle ei uskalla mennä,päälle ei pääse,ja takaa ei yllä, mutta silti hän on aina rakas vaimoni,sillä sisäinen kauneus ratkaisee.

    https://www.youtube.com/watch?v=BRZE_O8oWeM

  2. Lihavuus ei ole mikään naurun tai pilkan aihe vaan se on usein erittäin arka aihealue lihavahkoille henkilöille,ja aiheuttaa usein ylimääräisiä kulunkeja ja valtavasti ylimääräistä riesaa joista ns. normaalipainoisilla ei ole hajuakaan.

    Esim. meillä on pitänyt kaikki huonekalut vahvistaa sängyistä lähtien,kun jatkuvasti jostakin päin kuului räsähdys,kun joku paikka laukesi.

    Samoin automme on vielä pajalla korjatteella.Siihen laitetaan c-sarjan vahvistetut renkaat,vaihdetaan jäykemmät iskarit,kun entiset sylki öljynsä pihalle,jouset taotaan,ja vänkärin(vaimon) puolelle laitetaan vielä pari lisälatia,kun kottura kulki niin lintallaan.
    Saapahan heittää nuo puolenkymmentä 30-kilon hiekkasäkkiä pois jotka oli tukevoittamassa menoa kuskin takana jalkatiloissa ja peräkontissa,kun auto veteli voimakkaasti aina oikealle.

    Myöskään sopivia vaatteita on vaikea löytää,ne ovat kalliita,ja usein ne on tehtävä erikoistilauksesta tai ommeltava itse esim.lainapeitteestä.Ei ole helppoa lihavan elämä.Ruokaa menee tuplaten,hiki valuu jo pikku ponnistelusta ja lentokoneessakin pitää varmaan kohta maksaa lisämaksua olomuodostaan.

  3. Hei! Ei todellakaan ole naurun asia. Kuvaat hyvin arkeen tulleita lisäkustannuksia ja tarpeita. Ymmärtääkseni olet motivoitunut myös tekemään asialle jotain, kun lihavuus aiheuttaa harmia perheellesi. Kun painoa on tullut lisää vuosien saatossa, painon poistaminenkin vaatii vuosia. Ei siis ole hokkuspokkuskonstia, vaan siihen tarvitaan asiantuntijoiden apua, ruuanlaiton opettelua ehkä uudella tavalla, arkiliikunnan opettelua (vaikka niitä mainitsemiani tanssiaskeleita kotona) hirvittävästi sinniä, tahtoa ja yhteispeliä ja aikaa.
    Silloin kun kohdalle tulee kuvaamasi tapaisia ongelmia, ei lihavuus ole normaali asia edes aikuiselle. Se on haitta monella tapaa, niin terveyden kuin elämänlaadun kannalta.
    Katri

  4. Eipä ole juurikaan motivaatiota.Rasvaiset ruuat,jäätelöt,karkit ja kaikki ns.epäterveelliset ja lihottavat herkut ovat hyviä,ja niitä tulee naposteltua päntiönään.
    Mahalaukun pienennysleikkaus oli joskus harkinnassa,siinä pötsistä poistettaisiin jopa 80%,ja pötsi täyttyisi jo sadan gramman apeannoksella,ja sen jälkeen ei olisi näläntunnetta.
    Tämä leikkaus vaatisi suolen täydellisen ja moitteettoman toiminnan,niin toimenpide tyssäisi tähän heti alkuunsa.

    Toisakseen pidän pyylevistäja lihavahkoista naisista joissa on mistä ottaa kiinni,ja joihin käsi uppoaa kuin pullataikinaan,en laihoista anorektikoista joiden rinnatkin tuovat lähinnä mieleen kärpäslätkän tai työmiehen nahistuneet nahkarukkaset.

    Maailmassa ei ole mitään kahta samanlaista asiaa,niin ihmisiäkin on lihavia ja laihoja,ja siltä väliltä.

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.