Suomen ilmastopolitiikassa bioenergian mentävä aukko

1

Koko energiajärjestelmämme täytyy muuttua, jotta onnistumme ilmastonmuutoksen hillinnässä. Se tarkoittaa montaa muutosta: älykkäät ja joustavat sähköverkot, ja energiantuotanto hajautetusti ja päästöttömistä uusiutuvista lähteistä. Bioenergian osalta tärkeää on, että sitä tuotetaan vain raaka-aineista, joille ei ole parempaa käyttöä, ja että niiden käyttö vähentää aidosti päästöjä. Korkean jalostusasteen raaka-aineiden ohjautuminen polttokattilaan tai auton tankkiin on järjetöntä ilmaston, työllisyyden ja talouden kannalta. Suomen hallituksella nämä periaatteet ovat valitettavasti päässeet unohtumaan.

Oululaisena kannan erityisesti huolta mäntyöljystä. Kraton (ent Arizona Chemical) valmistaa Oulussa selluteollisuuden sivutuotteena syntyvästä mäntyöljystä monenlaisia kemianteollisuuden tuotteita, esimerkiksi pesuaineita, pinnoitteita ja liimoja. Oulun tehtaaseen on juuri tehty miljoonaluokan investoinnit, ja mäntyöljyn jalostusta on lisäksi Raumalla Forchemin tehtaalla. Suurin osa yritysten tuotteista menee vientiin.

Mäntyöljy uhkaa nyt päätyä biopolttoaineiden raaka-aineeksi EU:n – tai oikeammin Suomen – energiapolitiikan seurauksena. EU:n energiaministerit kokoontuvat ensi viikolla jatkamaan neuvotteluita energiadirektiiveistä. Direktiivit ovat osa EU:n puhtaan energian suurta pakettia vuosille 2020–2030. Paketin eri osia on neuvoteltu jo useamman vuoden ajan, ja nyt ollaan viime metreillä menossa. Tavoitteena on – ei enempää eikä vähempää – ilmastonmuutoksen hillitseminen lähelle 1,5 asteen lämpötilan nousua. Siksi direktiivejä tulee tarkastella ilmastonmuutos-silmälasien läpi. Suomen tulisi olla edelläkävijä ilmastopolitiikassa, ja tavoitella vastuullista ja kunnianhimoista sääntelyä. On myös Suomen kansallinen etu, että lämpötilan nousu onnistutaan rajoittamaan Pariisin sopimuksen mukaisesti.

Eduskunta antoi tällä viikolla evästyksensä neuvotteluihin, ja käsittelimme asiaa myös talousvaliokunnassa. Jätin eriävät mielipiteet uusiutuvan energian direktiiviin ja energiatehokkuusdirektiiviin, sillä mielestäni hallituksen linjaukset neuvotteluihin ovat tiettyjen yksityiskohtien osalta vääriä. Suomen hallitus nojaa ylikorostuneesti metsien energiakäyttöön. Metsätalouden sivuvirtoja kannattaa hyödyntää energiantuotannossa, mutta ainespuuta ei kannata polttaa energiaksi. Sama koskee kaikkia raaka-aineita, joille löytyy korkeamman arvonlisän käyttöä. Kansantaloutena meillä ei ole varaa ohjata korkeamman jalostusasteen teollisuuden raaka-aineita polttokattilaan eikä meillä ole varaa tehdä metsien hiilinielusta päästölähdettä epäjärkevällä käytöllä.

Uusiutuvan energian direktiiviä valmistettaessa mäntyöljy on jostain syystä päätynyt luetteloon, jolla säädetään, mistä raaka-aineista saa valmistaa ”kehittyneitä biopolttoaineita”, eli mitkä luokitellaan jätteiksi tai tähteiksi. Mäntyöljyä ei pitäisi ohjata energiakäyttöön, koska sille on olemassa paljon järkevämpää käyttöä. Mäntyöljyn jalostaminen kemianteollisuuteen työllistää arvioiden mukaan n. kymmenkertaisen määrän ihmisiä verrattuna polttoainejalostukseen. Myöskään selvitysten mukaan ympäristöhyötyä ei energiakäytöstä tule, koska mäntyöljystä valmistettujen kemiantuotteiden hiilijalanjälki on huomattavasti pienempi kuin vastaavien fossiilisista valmistettujen. Mäntyöljy on niukka raaka-aine, eli jos se poltetaan energiaksi, ei sitä riitä pitkäikäisiin tuotteisiin, vaan ne joudutaan tekemään fossiilisista.

Mäntyöljyn ympärillä nähtiin tammikuussa erikoinen näytelmä. Euroopan parlamentin valiokuntakäsittelyssä ehdotettiin, että mäntyöljy ja runkopuu poistettaisiin direktiivin liitteessä olevasta luettelosta joka määrittää, mitä bioraaka-aineita voidaan ohjata biopolttoaineisiin. Valiokunta esitti poistoa, sillä niiden energiakäyttö ei ole järkevää. Ennen ratkaisevaa Euroopan Parlamentin äänestystä Suomen ja Ruotsin energiaministerit lähettivät kirjeen kaikille MEPeille, jossa sanoivat, että Pohjolalle on tärkeää saada kehittää bioenergiaa rajoituksetta. Kimmo Tiilikaisen ja Ibrahim Baylanin kirje oli hyvin poikkeuksellinen, sillä jäsenmaiden edustajien ei yleensä katsota olevan soveliasta yrittää vaikuttaa Euroopan kansaa edustavan parlamentin päätöksiin. Ministereiden lobbaus onnistui, ja parlamentti päätti niukalla äänten enemmistöllä säilyttää mäntyöljyn ja runkopuun liitteen raaka-aineluettelossa.

Sinänsä tällaista luetteloa ei edes pitäisi olla, sillä se on aina sattumanvarainen, vaan pitäisi ennemmin vain määritellä kestävyyskriteerit raaka-aineille. Tässä vaiheessa neuvotteluita ei luettelosta enää voi päästä eroon, mutta nyt kysymyksenä on, että voiko luettelosta poistaa tai sinne lisätä raaka-aineita. Suomen kannan mukaan luettelon on oltava pysyvä, jotta voidaan turvata vakaa investointiympäristö yrityksille. Hallitus haluaa siis varmistaa, että mäntyöljyä ja runkopuuta voidaan laittaa polttotankkiin myös jatkossa. Minun mielestäni luetteloa tulee voida muuttaa perustellusti. Investointiympäristön vakaus on tärkeä tavoite, mutta vasta toissijainen, ilmastonmuutoksen hillinnän ollessa ensisijainen tavoite. Listaa pitää voida muuttaa viimeisimmän tieteellisen tiedon perusteella. Vaikuttaa siltä, että Suomen hallituksen bioenergiakannat eivät perustu ilmastonmuutoksen hillintään tai Suomen talouden ja työllisyyden etuun, vaan lähinnä pyrkimykseen nostaa metsänomistajien tuloja, sillä puun hinnan voi olettaa nousevan, jos käyttötapoja laajennetaan.

Tämä on nyt siis tilanne, kun jäsenmaiden ministerit kokoontuvat maanantaina päättämään EU:n energialinjauksia. Ministeri Tiilikaiselle haluan lähettää seuraavat terveiset: Ilmastonmuutoksen hillintä ei odota. Tehkää Euroopalle ilmastoviisas energiapolitiikka. Ja mitä mäntyöljyyn tulee, sille on jo taloudellisesti, ympäristöllisesti ja ilmastollisesti fiksua käyttöä, energiakäyttöä ei tarvitse edistää.

JAA

1 KOMMENTTI

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.