Eduskunnan keskustelukulttuurista

0

Moni kokenut kansanedustaja, muun muassa Keskustan kokenut kansanedustaja Tapani Tölli Tyrnävältä, ovat kertoneet jättävänsä eduskuntatyön ensi keväänä.

Konkarikansanedustajat ovat avautuneet eduskunnan huonontuneesta keskustelukulttuurista. Ensimmäisen kauden kansanedustajana en pysty juuri ottamaan kantaa keskustelukulttuurin historialliseen kehitykseen, mutta on eduskunnan keskustelukulttuurissa kieltämättä parantamisen varaa.

Poliittinen keskustelu julkisuudessa on usein pinnallista, kärjistävää ja tahallista väärinymmärtämistäkin esiintyy. Asiallista ja perusteellista keskustelua eduskunnassa toki on – valiokuntien kokouksissa asioita ruoditaan hyvinkin syvällisesti ja asiaperustaisesti. Täysistunnoissakin keskustellaan monesti laadukkaasti eri näkökulmia punniten, mutta se valitettavan harvoin saa tilaa julkisuudessa.

Mutta miksi keskustelu on muuttunut pinnallisemmaksi? Syitä on varmaan monia.

Politiikan vastakkainasettelu on lisääntynyt ja se heijastuu myös puheeseen. Maassa on oikeistohallitus, joka on tehnyt kovaa leikkauspolitiikkaa ja lisännyt eriarvoisuutta. Yhteiskunnan eriarvoisuus ja ihmisten eriytyvät todellisuudet tekevät rakentavasta yhteiskunnallisesta keskustelusta haastavampaa. Hallituksen ja opposition väliset erot arvoissa ja poliittisissa tavoitteissa ovat isot ja se näkyy myös keskustelussa. Myös erityisesti perussuomalaisten harjoittama yliyksinkertaistava populistinen puhetapa on tullut eduskuntaan jäädäkseen.

Toisaalta myös yleinen yhteiskunnallinen keskusteluilmapiiri ja -kanavat ovat muuttuneet. Sosiaalisen median hyvä puoli on se, että myös tuntemattomammilla poliitikoilla on mahdollisuus saada äänensä kuuluviin. Mutta valitettavasti sosiaalisen median logiikka suosii lyhyitä kärjistyksiä ja niillä saa asialleen paremmin näkyvyyttä, kuin perustelluilla ja pohtivilla kannanotoilla. Twitter-maailmassa ei toimi pohdinta ja perustelu. Myös perinteinen media juoksee nykyään vähän liikaakin kohujen perässä, eikä uutisoinnissa ole usein tilaa monipuoliselle pohdinnalle tai perusteluille. Tämä saa kansanedustajat muotoilemaan viestinsä kärjekkäästi, jotta saisivat lausuntojaan läpi mediassa. Myös medialla on siis peiliin katsomisen paikka.

Syynsä on myös eduskunnan keskustelukäytännöissä, jotka priorisoivat nopeatempoista keskustelua, jossa puheenvuorot kestävät vain minuutin ja puheenvuorojen jaossa suositaan kärjekkäitä puhujia. Minuutissa ei usein ehdi perustella kantaa kunnolla. Perustelevat puheenvuorot pidetään sitten illalla, kun televisiokamerat ovat sammuneet ja toimittajat poistuneet salista.

Syitä on siis monia, mutta sitä ei voi paeta, että meillä kaikilla kansanedustajilla on vastuu keskusteluilmapiiristä ja sen parantamisesta. Olennaista on pysyä asiassa ja faktoissa sekä kunnioittaa muita puhujia.

Samalla on kuitenkin muistettava, että eduskunnan kulttuuri on osaltaan mennyt myös parempaan suuntaan. Eduskunnan toiminnan avoimuus on lisääntynyt, mikä on hieno juttu. Eduskuntakeskusteluja voi seurata suorana netistä ja eduskunnan rahankäyttö on aiempaa läpinäkyvämpää. Myös vuorovaikutus kansalaisten kanssa on sosiaalisen median ja muiden sähköisten viestintävälineiden avulla helpottunut. Politiikassa on myös aiempaa enemmän tilaa erilaisille ihmisille ja olemisen tavoille, esimerkiksi pienten lasten vanhemmat pystyvät osallistumaan politiikkaan entistä paremmin.

Toisaalta on myös huomattava, että on ihan tavallista, että monet senioriedustajat luopuvat kansanedustajuudesta. Se on myös tervettä, sillä ei ole hyvä, jos kaikki samat ihmiset istuvat eduskunnassa vuosikymmenestä toiseen.

JAA