Vallanmurtovaalit

2

Nelivuotinen valtuustokausi on päättymässä historiallisiin kirjaamis- ja kuittaamisrituaaleihin. Täydellinen kuntajako korvautuu virastokokonaisuudella, joka hoitaa tie-, valaistus-, koulu-, päiväkoti-, kirjasto- ja liikuntapaikka-asioita. ”Viimeinen sammuttaa valot!”. Näin muodostuu eräänlainen ”suuri konttorikunta”, jonka rooteliin eivät kuulu mm. sosiaali- ja terveysasiat. Yli puolet kuntien tehtävistä, päätösvallasta ja rahoista siirtyy kunnilta maakuntavaltuustoille. Poliitikon uralle aikova joutuu miettimään, riittääkö iskua ja motivaatiota monitahoiseen rahankeräys- ja jakoinstrumenttiin. Todellisuudessahan ratkaiseva valta on (poliittisesti oikein valikoidulla?) virkakunnalla. On selvää, että maakunnat sieppaavat suurimman potin tarjolla olevasta liikkuvasta vallasta.

Juuri nyt lapioidaan valtava määrä yleistä kunnallista historiaa, päätösten valmistelun historiaa, ja salassa pysyviksi tarkoitettuja rahavinkkivirtoja katseilta näkymättömiin.

Rahavirtojen nykyliikkeisiin kuuluu poliittisen vastuun kantaminen valtuutettupolvelta toiselle. Kansa ei puoluetta unohda. Nyt vastuunkanto murtuu siirryttäessä vanhasta vallasta parin vuoden aikana uusiin valtarakenteisiin. Tämä ei ole sattuma, vaan ”kestäväksi suunniteltu vallankaappaus”.

Vähintä olisi, että vaaleissa todella suuri enemmistö ilmaisisi kantansa.

2 KOMMENTTIA