Trumpin ”vanha normaali”

0

Yhdysvaltain presidenttinä Barack Obama toimi virkakautensa viime minuutteihin saakka Pariisin ilmastosopimuksen puolesta. Pelättävissä oli, että hänen seuraajansa saattaisi mitätöidä tämän. Näin kävi. Kuin malliksi pirstaloitiin terveydenhuollon Obamacare ja annettiin Alaskan öljyputkelle rakentamislupa. Kesäkuun ensimmäisenä päivänä 2017 eli vajaa viikko sitten presidentti Donald Trump ilmoitti, että USA vetäytyy Pariisin ilmastosopimuksesta. Maailmanpolitiikan supervaikuttajista mm. EU, Kiina ja Intia sen sijaan ilmoittivat, että ne eivät yhdy tähän lyhytnäköiseen politiikkaan.

Maailma odottaa, mitä Trumpin päätös käytännössä merkitsee ilmastosopimuksen toteutumiselle ja energiapolitiikalle yleensä.

HS (3.6.) kertoi USA:n lopettavan Pariisin ilmastosopimuksen toimeenpanon ja maksut rahastoon, jolla tuetaan köyhien maiden ilmastotoimia. Vaikuttavuutta on, sillä Yhdysvallat on toiseksi suurin kasvihuonekaasujen päästäjä. Trump halajaa paluuta hiilikaivosaikakauteen, jossa voi jatkaa siitä, mihin tuotanto aikanaan kannattamattomana pysäytettiin. Liuskeöljyn- ja kaasuntuotanto ovat koko ajan olleet kehitystyön kohteena, yksikkökustannukset ovat alentuneet.

Aikana, jolloin öljynviejäkartelli Opec oli voimissaan, ja sen päätöksillä oli käytännön vaikuttavuutta, Saudi-Arabian öljyministeri Jamani oli maailmanjulkkis. Viime vuoden marras-joulukuussa käynnistyi puoli vuotta kestänyt testijakso, jossa etsittiin uuden vaikuttavuuden takuutahoja. Testipallona heitettiin ilmaan tavoite rajoittaa raakaöljyn barrelihinnan vaihtelu haarukkaan 50 – 60 US dollaria. Käytännössä tämä merkitsi Opec-maiden ja järjestön ulkopuolisten 11 maan sitoutumista vähentämään tuotantoa noin 1,8 miljoonalla barrelilla (159 l) vuorokaudessa. Ensimmäinen päätös koski tämän vuoden ensi puoliskoa. Tuorein toukokuun viimeisellä kokonaisella viikolla tehty samansisältöinen päätös ulottuu ensi vuoden maaliskuuhun saakka.

Päätöksillä ei ole ollut käytännön sitovuutta, itse kukin sopijaosapuoli on taloudellisesta pakosta tai muusta syystä tinkinyt leikkausvelvoitteestaan. Kun barrelihinnan olisi ”pysyvästi” pitänyt vaihdella 50 ja 60 dollarin haarukassa, se on luiskahdellut alle 50 dollarinkin. Kaiken huippuna presidentti Trumpin ilmoitus suhtautumisesta Pariisin ilmastosopimukseen johti oitis lähes viiden dollarin pudotukseen barrelihinnassa, se putosi alle 50 dollarin. Välitön seuraus oli, että Opec muutti taktiikkaansa ja kutsui Amerikan liuskeöljyntuotannon edustajia ministerineuvostonsa tuleviin kokouksiin. Merkittävä häviön tunnustaminen!

Epäonnistuneilla öljyn hintakokeiluilla on ollut varma häviäjien joukko, öljynviejämaat itse, joiden valtionbudjettien tulopuoli ei ole pitänyt. Jatkuva tulopuolen pettäminen on alentanut työssäkäyvien reaalituloja ja kurjistanut köyhien asemaa. Tämä on johtanut tai on johtava ennen pitkää yhteiskunnallisiin levottomuuksiin Venezuelan tapaan. Reaalitulojen vähentymiseen tyytymättömät venäläiset ovat siirtyneet joko mieltään osoittavien kansalaisten vielä pienehköön joukkoon tai yli kymmenmiljoonaiseen harmaan talouden veronmaksua välttelevien piiriin.

Keskuspankkien pankkiirit toivovat paluuta reilun pelin politiikkaan, jolloin ne voisivat tukeutua ohjauskoroilla toimivaan ”kahden inflaatioprosentin” vaikuttavuuteen rahavirroissa.

Trumpin tarjoama ”vanha normaali” ei houkuttele.

JAA