Ruokahävikkiä pienentämään

0

Ravinto ja suoja (turva)) ovat ekologisia perustekijöitä myös ihmisen maailmassa. Näytöt ovat vakuuttavia. Miljardi ihmistä sinnittelee puutteellisesti ravittuna, osa jopa nälkäkuoleman partaalla. Meneillään on kymmeniä sotia, joukossa valloitussotia. Suunta on huonompaan päin. Sota loppuu kun infra on tuhotttu ja pellot miinoitettu.

Rauhallisissa oloissakin on murheensa. Täällä kotimaassa ruokahävikki on todellinen ongelma. Roskiin tai biojätteeksi joutuu arviolta 400 miljoonaa kiloa syömäkelpoista ruokaa vuodessa. Sen arvo on puoli miljardia euroa. Kotien osuus hävikistä on 120-160 miljoonaa kiloa. Jokaista suomalaista kohti ruokahävikki on noin 23 kiloa vuodessa. Maailmanlaajuinen hävikki on 25-30 prosenttia tuotetusta ruoasta. Ruoantuotannon osuus on kokonaisuudessaan neljännes globaalista ekologisesta jalanjäljestä.

Maapallon väestö kasvaa nykyisellään ainakin 70 miljoonalla ihmisellä vuodessa. Tämä merkitsee ruoantarpeen lisääntymistä ainakin 70 prosentilla vuoteen 2050 mennessä. Kasvavan väkimäärän ruokkimiseen nykyinen tuotanto tuskin riittää . Ilmastonmuutoksella on tässäkin oma roolinsa. Akuutti suuren luokan ongelma on hyödyllisten pölyttäjähyönteisten katoaminen kasvinsuojeluaineiden järjettömän käytön seurauksena.

Jo otsikossa vetoan kuluttajia vähentämään ruokahävikkiä. Muutama yksityiskohta on paikallaan. Kauppaketjujen suunnittelijat tekeytyvät kuluttajiksi ja paketoivat elintarvikkeet pääsäääntöisesti muoviin. ”Parasta ennen” merkintä ohjaa joskus syömättä jääneet liiankin hanakasti hävikkiin. Parasta ennen ei tarkoita viimeistä käyttöpäivää. Ennen ostokset käärittiin paperiin. Asiakas sai tuotetta haluamansa määrän, vaaka oli punnitsemista varten. Sellainenkin paketti oli tietysti helppo viskata avaamattomana jätesankkoon. Kotona ja ravintolassa voi yleensä itse määrittää, miten paljon evästä lautaselleen ottaa ja syö. Roskiin ei tarvitse heittää mitään, jos niin päättää. Siinä meillä suomalaisilla on jotain erityisen arvokasta tarjottavana. Yhteiskunnan tarjoama lämmin kouluateria on tärkeä kulttuuriteko. Toiveruokapäivästä sopiminen on sen sofistikoitu versio.

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.