Puunhankintaketjut eivät kata menojaan

1

Metsäteollisuuden kolme suurinta, Stora Enso, Metsä Group ja UPM, kirjauttivat yhteenlaskien 2,75 miljardin euron liikevoiton vuodelta 2017. Suomen metsistä saatavat kantorahatulot nousivat samana vuonna 2,2 miljardiin euroon. Valtaosa näistä tuloista kirjattiin yksityisten metsänomistajien tuloiksi. Kuusitukin osuus saaduista tuloista on lähes kaksi viidesosaa. Yhdessä kuusikuitupuun kanssa osuus nousee 46 prosenttiin. Kolme viidesosaa Suomen metsistä on mäntyvaltaisia, mutta kantorahatuloissa kuusen osuus korostuu. Vaikka metsäteollisuusyritykset ja valtio omistavat puuntuotannon metsäpinta-alasta kolmanneksen, jää niiden osuus kantorahatuloista vain 0,3 miljardiin euroon. Siihen vaikuttaa metsien omistuksen painottuminen Itä- ja Pohjois-Suomen karummille maille.

Kuvattua tulostasoa pidetään yleisesti erinomaisena, mutta se ei kuitenkaan heijastu puunhankintaketjuihin kannattavuutena.

Arvoketjun alkupäässä metsäkoneyritykset, kuljetusyritykset ja myös yksityiset sahat kärsivät kehnosta tuloskunnosta. Suurteollisuus raamittaa näiden liikkumatilan hyvin ahtaaksi.

Lopputulos on karua luettavaa. Kone- ja kuljetusyritysten palkkakorjattu liikevoitto keikkuu keskimäärin noin kahden prosentin tasolla, yhteensä noin 20-30 miljoonaa euroa vuosittain. Se on 0,5 euroa kotimaasta hankittua puukuutiota kohden. Suuri osa alihankintayrityksistä tekee nollatulosta tai on tappiollisia.

Vertailun vuoksi: Kolmen suurimman metsäteollisuusyrityksen liikevoitto oli viime vuonna 11 prosenttia liikevaihdosta, 2,75 miljardia euroa (noin 44 euroa Suomesta hankittua puukuutiota kohden).

Koneyrittäjien liitto ry:n ja Metsäalan Kuljetusyrittäjät ry:n analyysin mukaan suuryritykset ovat neuvotteluiden hivuttamistaktiikalla tosiasiallisesti sanelleet lopputuloksen toivottomaksi.

Tällä kannattavuuden tasolla keskimääräiset metsäalan kone- ja autoyritykset eivät pysty kilpailemaan työvoimasta muidenkin alojen vetäessä. Yritykset eivät pysty edes vastaamaan ammatillisen koulutuksen harjoittelupaikkakysyntään, koska niillä ei ole varaa pitää harjoittelijoita.”

Kävin keväällä 2009 metsäretkeilyllä tutustumassa harjoittelijoiden koulutukseen maastossa. Keskustelussa kävi ilmi, että silloin kolmanneksesta maastotesteihin otetuista tulee lopulta alalla menestyviä ammattilaisia. Sopivuus on muun ohella tärkeä kriteeri.

Nyt tarjolla oleva aineisto ei lupaa hyvää alan tulevaisuudelle. Metsäteollisuus ry on valinnut itsensä työmarkkinoiden päältäpäsmäriksi, joten siltä on voinut odottaakin kuvatunlaista alihankkijoiden roolia aliarvioivaa toimintaa. Ketjut eivät kata menojaan. Miksi näin?

JAA

1 KOMMENTTI

  1. Kylläpä Pulliainen puhuu asiaa. Olen jo kauan itekseni ihmetellyt.miten nämä kuljetusyrittäjät ovat metsäyhtiöiden riiston kohteena. Ajoneuvokalusto oltava viimeisen päälle uutta ja hyväkuntoista. Siinä on talot,tontit ja metsäpalstat kiinnitetty vii me tikkiin asti.
    Millä nuo kuljetusyrittäjät elää?

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.