Palkkasotaanko liukumilla?

0

Vantaan kaupunki päätti nostaa ensi vuoden alusta lukien joidenkin työntekijäryhmiensä palkkoja. Syy on hyvin yksinkertainen. Kaupunki oli epäonnistunut yrityksessään rekrytoida suorittavaa työvoimaa silloisin taulukkohinnoin. Tarvittiin korotettu tarjous. Ajankohta oli vähintäänkin mielenkiintoinen: tasavallan hallitus oli nimittäin kajonnut julkisen sektorin lomarahoihin, leikannut niitä. Media tulkitsi kansalaisten ärtymyksen sen verran suureksi, että jopa Helsingin Sanomien verkkojulkaisu (20.6.) käytti ilmaisua ”palkkasota”.

Lastentarhanopettajat oli Vantaalla valittu huomion keskipisteeseen. Heidän palkkansa on nousemassa 145 eurolla kuukaudessa 1.1.2019, ei siis aivan merkityksetön muutos. Tämän odotetaan vaikuttavan työn houkuttavuuteen. Tällaista menettelyä on totuttu kutsumaan palkkaliukumaksi. Sillä on monipuolinen historia. Voimakkaan inflaation vallitessa on määräajoin arvioitu liukuman suuruutta ja tarvetta tehdä merkintöjä palkkahinnoitteluun. Erityisesti 1960- ja 70-luvuilla teollisuuden ammattihenkilöt ”unohtivat”, eivätkä aivan harvoin, palata lomalta entiseen työpaikkaansa. Työntekijöitä oli pakko houkutella takaisin töihin palkantarkistuksella, niin kutsutulla lomaltapaluurahalla. Tästä rahasta muotoutui sittemmin lomaraha, ja sitä ryhdyttiin maksamaan sovitun mukaisesti kaikille työntekijöille.

Keskustalaisen pääministeri Juha Sipilän hallituksen kilpailukykysopimuksen mukaisesti lomarahoja leikattiin. Huonoa tuuria oli se, että kansainvälisen taloustilanteen antoisuus leikkasi aimo annoksen hallituksen haluamista poliittisista pisteistä. Toisaalta taas ne virka- ja toimihenkilöt, joilta hallitus on leikannut lomarahoja, eivät hevin unohda kohteluaan.

Onko liukumilla käyty palkkapolitiikka sitten myönteinen vai kielteinen ilmiö? Voittopuolisesti myönteinen. Tapaus ”Vantaa” on siitä hyvä esimerkki.

JAA

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.