OPPI OJAAN KAATAJANA

0

Kalevan pääkirjoitustoimittaja kehotti 20.3. ”Euroopan keskuspankkia unohtamaan talouspoliittisen dogmatiikkansa”. Tähän on oitis esitettävä vastakysymys: ”Minkä ihmeen dogmatiikan?”

Tarkoitetaanko rahapolitiikan keskeistä opinkappaletta? Sellainenhan voidaan pukea sanoiksi vaikkapa näin: ”Lyhyitä korkoja tulisi nostaa, jos talouskasvu käy liian kuumana tai rahan arvo heikkenee vauhdilla, ja vastavuoroisesti korkoja pitäisi laskea, kun talouskasvu heikkenee tai inflaatio hidastuu liikaa tavoitetasostaan”.

Nyt päätoimittajakirjoittaja antaa näille opeille kevyttä kenkää. Hän näkee peikkona talouselämän taivaalla uuden maailmanlaajuisen taantuman mustanpuhuvia pilviä. Tulkitsen niin, että markkinatalous ei pysty pukkaamaan hänen arvoihinsa lukeutuvaa talouskasvua liikkeelle. Niinpä tarvitaan tuhtia tuki-instrumenttia apuun.

Pääkirjoitustoimittaja on varmasti käynyt läpi kaikki mahdollisuudet, joista yksi toisensa jälkeen on pudonnut pelistä pois. Jäljelle on jäänyt vain rahapolitiikan edellä mainitun peruskaavan hylkääminen ja tukeutuminen Euroopan keskuspankin vapaavalintaisiin toimiin.

Välinekokoelma supistuu vähiin. Tässä ne Kalevan mukaan ovat: setelirahoitus ja alhaisten (peräti nolla)ohjauskorkojen politiikka. Onko tässä jotain uutta? Ei todellakaan. Juuri sellaistahan Euroopan keskuspankin politiikka on viime vuosina ollut, kuten muidenkin saman luokan keskuspankkien. Luodaan uutta rahaa ja pidetään ohjauskorko nollan tuntumassa. Tätä kutsutaan eräillä tahoilla pilkallisesti pyramidihuijaukseksi. Kova rinnastus mutta lienee paikallaan.

Euroopan keskuspankki on tässä ”väärässä” politiikassaan ollut johdonmukainen. Se on ostanut taloutensa puolesta rupukunnossa olevien eurovaltioiden joukkovelkakirjapapereita ylihintaan. Tämä on luonnollisesti pitänyt yllä valtiokohtaisesti epäonnistuneita rakenteita. Amerikkalaiset kutsuvatkin näitä joukkolainapapereita ”myrkyllisiksi asiakirjoiksi”.

Mistä sitten löytyvät jarrut tälle hulvattomalle menolle? Luonnonvarojen rajallisuus astuu kuvaan mukaan, se on saletti. Maailman energiajärjestö (IEA) kiinnitti jo alkusyksystä huomiota raakaöljyn alehintaan. Oikeampi hinta olisi sen mielestä ollut silloista 40 dollaria korkeampi. Nopean muutoksen tuloksena tynnyrihinta onkin noussut IEA:n varantoon nähden oikeana pitämään 115 dollariin.

Kalevan pääkirjoitustoimittaja on huolissaan raakaöljyn ja yleensä energianhinnan noususta. Niin pitää ollakin. Kiusallista on, että huolissaan olosta pyrkii tulemaan pian joka- ja kokopäiväistä. Jos yhdyskuntien rakenteissa ei oteta määrätietoisesti huomioon energiahuollon uutta energiatehokkuutta ja säästämistä korostavaa todellisuutta, poliittinen rauhattomuus muodostuu sietämättömäksi.

Sanotaan ettei oppi ojaan kaada. Opilla voi ainakin yrittää sysätä itsensä ojan pohjalle.

JAA

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.