Opintie rospuuton kourissa

0

1960-luvun Suomessa koulutuspolitiikka oli selvästi jakautunutta. Poliittinen oikeisto nuukaili valtionrahoituksen suhteen samalla kun siitä vasemmalle sijoittuvat päättäjät olivat valmiita lisäämään rahoitusta merkittävästi. Keskustapuolue tosin jo silloin markkinoi amerikkalaistyylistä kaupallisuutta lukukausimaksuineen. Sellainen on nyttemmin toteutunut EU:n ulkopuolelta tulevien korkeakouluopiskelijoiden osalta.

Toisen vuosituhannen viimeinen ja uuden vuosituhannen ensimmäinen vuosikymmen toivat sanastoon käsitteen ”etsivä nuorisotyö”. Jotain ratkaisevan merkityksellistä oli tapahtunut, kun eduskunta ohjasi uusia määrärahoja tällaiseen toimintaan. Oulun kaupungin työllisyystoimikuntakin kuunteli henkilökuntansa raportteja etsivien kenttätyöstä. Se veti hiljaiseksi. Tuskaa lisäsi se, että kyseenalaistettiin etsivän henkilökunnan työn oikeellisuuttakin.

Tilannetta ei helpottanut se, että valtiovarainministeriö ja Valtiontalouden tarkastusvirasto arvioivat/laskivat sen, mikä on nuorukaisena työelämän ulkopuolelle eliniäkseen syrjäytyneen henkilön kustannus kansantaloudelle. Se on miljoona euroa. Tästä seuraa useita, vaikuttavuudessa vaihtelevia johtopäätöksiä, joista ylitse muiden on varhaisen puuttumisen välttämättömyys.

Itse asiassa remontin tarpeessa on koko opetusjärjestelmä. Opetusalan ammattijärjestö OAJ kiteytti akuutin muutostarpeen näin: ”Oppivellisuutta pidennetään toisen asteen koulutukseen, osoitetaan riittävästi tukea peruskouluun ja pistetään viisivuotiaat esikouluun”. Kenenkään ei siis pitäisi lähteä perusasteelta ennen kuin sen oppimäärä on saavutettu. Tietenkin nuorille pitää olla mahdollista edetä opinnoissaan myös tavallista nopeammin. Tähän kuuluu, että he voivat suorittaa lukion ja ammatillisia opintoja jo peruskoulun yläluokilla. Nuoria ei pidä päästää koulusta läpi ilman riittävän vahvaa lukutaitoa ja muita perustaitoja.

Nykyinen opetusministeri (kok) on Kalevan (15.3.) kertoman mukaan sitä mieltä, että ”laadukas, pedagogisesti vahva varhaiskasvatus tasaa lähtökohtien eroja, ehkäisee syrjäytymistä ja on erityisen hyödyllistä lapsille, jotka tulevat haavoittuvimmista kotitaustoista”. Hyvä on, että asia on ministerille kirkastunut. Olisi ollut yhteiskunnan kokonaisedun mukaista, että valaistuminen olisi hänen puolueensa osalta tapahtunut ennen nykyistä hallituskautta. Silloin koulutuksen määrärahaleikkauksetkin olisivat jääneet tekemättä. Kokoomuksen perusasennoituminen ei näytä uudeksi muuttuneen 50 vuodessa. Samainen valaistunut ministeri ilmoitti jokin aika sitten, että ammatillisessa koulutuksessa opettajia korvataan ”halvemmilla” ohjaajilla. Miten se auttaa nuoria? Opintie on rankan rospuuton kourissa.

JAA

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.