Nuotiopaikoissakin tingitään

3

Metsähallitus aikoo vähentää hoitamiensa nuotiopaikkojen määrää”.

Vähäpätöiseltä vaikuttava uutinen Maaseudun Tulevaisuus -lehdessä (7.5.). Se kielii erilaisista muutostarpeista ja on siksikin huomionarvoinen. Taustalla piilottelee ylivertainen myönteinen uutinen: ”Metsissämme voimme yhä edelleen hengittää maailman puhtainta ilmaa”. Se ylitti äskettäin kansainvälisen uutiskynnyksen. Yhä useammat ihmiset haluavat kokea mielihyvää liikkuessaan metsäekosysteemissämme. Tämä meille itsestäänselvyys voi olla piankin kortilla. Elinkeinoelämä haluaa nimittäin korjata vuosittain metsistämme sen mitä ne tuottavat. Siinäpä sitten viitataan kintaalla elintärkeälle ilmastopolitiikalle. Nuotiopaikoilla tulee olemaan korostetusti uudenlainen merkitys omalle väelle ja vieraille. Pari viime vuotta ovat osoittaneet, kuinka matkailummekin koko kuva voi muuttua ällistyttävän nopeasti.

Matkailunäkymien muutosten keskellä kunnalliset päättäjät joutuvat vaalimaan olemassa olevien rakenteiden säilymistä. Tästä on kysymys mainitussa lehtiuutisessa. Sievin kunnanvaltuuston puheenjohtaja Antti Toivola oli yhteydessä Metsähallituksen luonnon virkistyskäytön päällikköön Sakari Kokkoseen, jolloin kävi ilmi mielikuvitukseton suhtautuminen nuotiopaikkojen tulevaisuuteen. Seuraavassa on muutamia poimintoja keskustelusta.

Virkistyskäytön yksiköllä on monta tapaa kuvata mahdollisuuksia nuotiopaikkojen vähentämiseksi. Tilastoista voidaan poistaa nuotiopaikka ja unohtaa koko paikan historia. Nuotiopaikka voidaan hylkäyspäätöksen mukaisesti myös purkaa. Hylkäyspäätös voi nojautua ”vähäiseen käyttöön”. Sillä ei kuitenkaan näytä olevan merkitystä, kuinka kaukaa kaukaisimmat vieraat ovat saapuneet nauttimaan puhtaasta luonnostamme.

Metsähallituksen luonnon virkistyskäyttöyksikkö voi myös etsiä kumppaneita, jotka käytännössä hoitavat halutun nuotiopaikan. Merkittävä kumppani voi olla paikallinen kunta. Sympaattiselta kuulostaa sellainen ”aktiivimalli”, jossa kunta sitoutuu hoitamaan nuotiopaikan korvauksetta tai vaikkapa yhden euron vuosimaksua vastaan. Onpa käydyissä keskusteluissa väläytelty 150 euron suuruista vuosimaksua. Kunnan sijasta kumppani voi olla paikallinen metsästys- tai kyläseura.

Metsähallitukselle näyttää olevan arvo sinänsä vähentää nuotiopaikkojen lukumäärää. Virkistyskäytön päällikkö ilmoitti Sievin kunnanvaltuuston puheenjohtajalle, että ”maastosta poistuu kokonaan kaksi kolmasosaa Metsähallituksen hoidossa olevista taukopaikoista, ja yksi kolmasosa siirtyy sopimuksella uusille ylläpitäjille”.

Yllätyksekseen Metsähallituksen virkamiehet joutuvat tarkastelemaan nuotiopaikkojen hoitoa maapallon neljännen globalisaation näkökulmasta. Esimerkkitapauksessa Luoteis-Euroopassa tuotetaan pitkäkuituista havusellua, joka viedään Kaakkois-Aasiaan, erityisesti Kiinaan, siellä se käytetään WC-paperin valmistukseen. Osoituksena siitä, että tämä ei ole tilapäinen sattuma, kiinalaiset sijoittajat ovat osallistumassa useiden tällaisten tuotantolaitosten rakennushankkeisiin Suomessa.

JAA

3 KOMMENTTIA

  1. Jos näin on, Metsähallitus ei taida oikein seurata aikaansa. Olen mukana useassa kotimaisessa ja pohjoismaisessa Facebookin vaellus- ja luontoryhmässä, joissa voi todeta kotimaankin osalta ihmisten suuri innostus luonnossa kulkemiseen, ja nimenomaan virallisia reittejä ja kartoista löytyviä opolkuja pitkin. Paljon tehdään päiväretkien lisäksi yliyön vaelluksia -ja ihan kotiseuduilla. Saavutetun taidon ja kokemuksen pohjalta lähdetään Lappiin vaeltamaan, myös muihin Pohjoismaihin.
    Mitä metsähallitus oikein havittelee, muuta kuin rahallisia säästöjä? Sijoittaako se säästyvät varat johokin tuottisampaan ”businekseen”?
    Minusta melko tuottoisaan valtion rganisaation toiminnassa on panostus ihmisten terveyden ja kunnon ylläpitoon, oman maan luonnon tuntemukseen ja ympäristön kunnioittamiseen ja puhtaan luonnon arvostamiseen. Henkistä vireyttä ja mielenterveyden merkitystä pitäisi myös arvostaa.

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.