Kymmenen finanssikriisin vuotta

0

Syyskuun 15. päivänä tulee kuluneeksi 10 vuotta yhdysvaltalaisen Lehman Brothers investointipankin kaatumisesta. Se ei ollut yllätys. Juuret juontuvat amerikkalaisen kulttuurin omimmasta, ”oman kodin unelmasta ”. Jotta tämä kaunis tavoite olisi toteutunut, lainsäädännön turvin ”tuettiin” asuntolainoja myös maksukyvyttömille amerikkalaisille. Ne arvopaperistettiin, jotta niitä voitiin edelleen myydä. Kaupan edistämiseksi pankkiirit rakentelivat ”paketteja”, joissa oli arvottomia roska- ja terveitä osia. Paketteja ei tongittu, pyrkimyksenä oli nopea kaupankäynti. Mihin suuntaan oltiin menossa, oli helposti testattavissa. Tässä tarkoituksessa Lehman Brothers pankki haki velkojilta suojaa tuona syyskuun 15. päivänä vuonna 2008. Viidestä suurimmasta investointipankista vain kaksi, Goldman Sachs ja Morgan Stanley pysyivät pystyssä, Lehman Brothers oli romahtaneiden joukossa. Sen vararikko luokiteltiin ”ennalta arvaamattomaksi šokiksi”.

Helsingin Sanomat (Petri Sajari, 12.9.18) haastatteli nyt finanssikriisin erikoisasiantuntijaa, MIT:n taloustieteen professoria Bengt Holmströmiä. Seuraavassa muutamia poimintoja.

Vähävaraisille annetuilla subprime-asuntolainoilla oli oletettua vähäisempi merkitys, sitä paljon suurempi ongelma olivat keskituloisille annetut kulutusluotot, joissa vakuutena oli asunto. Aasialainen pääoma etsi Yhdysvalloista ”parkkipaikkaa”. Tähän kysyntään Wall Street vastasi kehittämällä asuntovakuudellisia arvopapereita. Ongelma syntyi, koska mittakaava petti. Lainaa annettiin lopulta aivan liikaa suhteessa vakuuksiin.

Mittakaavat voivat siis monella pettää. Pankkiireilla riittää perässä juostavaa. Asuntojen hintatasomuutoksilla on omat tarinansa.

Asuntojen halvetessa pankit alkoivat epäillä toistensa selviytymistä, koska asuntolainoista johdettujen arvopapereiden vakuudet heikkenivät. Etenkin pankkivalvonnan ulkopuolella toimivassa varjopankkijärjestelmässä syntyi ”talletuspako”, jota ei osattu ennakoida. Pian kukaan ei enää halunnut koskea arvopaperistettujen asuntolainojen vakuuksiin. Niistä oli tullut myrkkyä.

Suuri opetus nimittäin oli: Vakavassa rahoitusmarkkinoiden kriisissä keskuspankin on tarjottava pankeille aktiivisesti niin paljon rahoitusta kuin ne katsovat tarvitsevnsa.

Keskuspankki Fed asetti vuodenvaihteessa 2008-2009 ohjauskorkonsa nollaan. Tätä toimenpidettä seurasivat liittovaltion joukkolainojen ja omaisuusvakuudellisten arvopapereiden ostot, joilla lisättiin rahan tarjontaa. Ohjauskorkopolitiikka vaikuttaa nyt uskottavalta, samoin elvytyspolitiikka (QE).

Kiinnostavana näyttäytyy Euroopan keskuspankin (EKP) toiminta. Se antaa sen vaikutelman, että matkitaan Yhdysvaltain Fedin työkalupakin välineitä mahdollisuuksien mukaan. Nobelisti Holmström ohjeistaa varautumaan siihen, että finanssi- ja pankkikriiseissä laskutetaan reaalitalouden kautta. Tiedon tarpeettomuus on oikeastaan koko rahoitusjärjestelmän idea. Tietoa vakuuksista on paljon. Sen analysointi on kuitenkin kallista ja hyöty siihen nähden niukkaa. Siksi velkamarkkinoilla tukeudutaankin luottoluokitusyhtiöiden karkeisiin lainaluokituksiin.

JAA

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.