KOIRASSA ELÄMÄÄ

0

Olemme koiraperhe. Meillä on ollut pointteria, saksanpaimenkoiraa, labradorinnoutajaa, yorkshirenterrieriä, suomalaista ja saksalaista pystykorvaa. Nyt meillä on viimeksi mainittua. Mittelspitzit ovat osa jännää koiraroturyhmää. Niissä on pomeranianeita eli pommeja, kleineja, mitteleitä, grosseja ja suurimpana suomalaisten keeshondeina tuntemia wolfspitzejä. Kaikkiaan on siis viittä eri kokoluokkaa. Jos sattuu syntymään mitteleistä pienikokoinen yksilö, se voidaan myöhemmin vaihtaa rodultaan kleiniksi virallisessa näyttelyssä, kuten suureksi kasvanut kleini voidaan siirtää mitteliksi.

Meillä on keskikokoisia. Tyttäristäni Mintulla on oikein rodun kennelkin, Mintgarden’s. Mittelimme ovat tyypillisiä pystykorvia. Ne osaavat haukkua, eivätkä vaikene taidoistaan. Kun vieraita tulee visiitille, tervehtii heitä myös äänekäs joukko nelijalkaisia, pystykorvaisia. Niiden ideana on kertoa, että meillä on kotona koiria, mikäli se olisi jäänyt muutoin huomaamatta.

Meillä on varashälytinjärjestelmä. Olipa puutteellinen ilmoitus. Meillä on kaksinkertainen varashälytysjärjestelmä. Saapujan pitää selviytyä kummastakin, muutoin hän herättää kaikki talossa nukkujat. Se on saletti.

Minttu on tuonut mitteleitä ulkomailta, jotta sukusiitoksella ei kantaa geneettisesti heikennettäisi. Lisäämällä kantaa tällä periaatteella, kennelistä on lähtenyt terveitä yksilöitä maailmalle. Pentutehtailuun ei tietenkään ole ryhdytty.

Kolme kuukautta sitten Esikolle syntyi kolme mustaa uros- ja kaksi ruskeaa naaraspentua. Toinen naaraspennuista päätettiin jättää kotiin. Samassa pentueessa voi olla temperamentiltaan hyvin erilaisia yksilöitä. Tästä saatiin jälleen oiva näyttö.

Karhuseksi kutsumani pentu on esimerkki itsenäisestä tutkijatyypistä. Se tutkii kerta toisensa jälkeen elinpiirinsä rajat ja merkittävät yksityiskohdat olohuoneen keskiosissa.

Pentu on erikoistunut revinnäistöihin. Erityisen ärtynyt se on pääkaupunkiseudun päälehden yleisilmeestä, sanoisinko virityksestä. Saatuaan uuden lehden käsittelyynsä, pentu tekee siitä muutamassa hetkessä revinnäisliuskeita. Jokainen sellainen tapetaan määrätietoisilla päänpuistatuksilla.

Pennuille ominaisella tavalla se asettuu tuon tuostakin topakasti istumaan ja päänliikkeillä mittaa etäisyyksiä. Istumisasennosta on helppo siirtyä makuuasentoon pitämällä etujalat paikallaan ja liuttamalla takajalkoja taaksepäin. Näin ei tapahdu lipsumista valitusta makuupaikasta. Osumatarkkuus on täydellinen.

Leikkitappelu (play fight) kuuluu pennun elämään, sen motoriikan kehittämiseen. Pentu haastaa minkä tahansa lauman vanhemmista koirista. Itseään vähän vanhemman suomalaisen pystykorvan värisen Tirppanan kanssa kisailu on väliin todella rajua. Jopa 14-vuotias Saksasta aikanaan tuotu Illo-uros suhtautuu rakentavahenkisesti 12-viikkoisen pennun kisailukutsuihin.

Varsin monet kolme kuukautta vanhat pennut viihtyvät hyvin perheen ihmisjäsenten sylissä. Karhunen viihtyy kuitenkin paremmin lattialla omissa puuhissaan. Onpa siinä sitten vaihtelevaa seurattavaa. Koirassa on elämää.

JAA

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.