”Bolshevistinen rauhallisuus” – kiitos ei

1

Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä lausui puolueensa kokouksessa 9.6.2018 Sotkamossa mm. seuraavasti:

Nyt on tärkeintä muistaa se, että Suomelle tärkeintä on uudistuksen – 18 maakunnan sote-hanke – aikaansaaminen; viedään tämä nyt vaan bolshevistisella rauhallisuudella maaliin”.

Vihreä poliitikko Jukka Relander kuittasi tämän Ylen kolumnissaan keveällä rinnastuksella: ”bolshevistisella tyyneydellä kepulaiseen tapaan”.

Politiikan toimittaja Lauri Nurmi, historiaa muistellen, avasi Aamulehdessä asiaa vakavammin: ”Bolshevistisella rauhallisuudella Lenin palautti Venäjälle kuolemanrangaistuksen heti valtaan noustuaan. Bolshevistisella viileydellä bolshevikit toteuttivat maaomaisuuden pakkokollektivisoinnin esimerkiksi Ukrainassa ja murhasivat demokratiaa kannattaneet vastustajansa. Samalla määrätietoisella rauhallisuudella he teloittivat tsaarin ja tämän lapset. Bolshevikit pitivät väkivaltaa oikeana keinona vallan hankkimiseen ja sen säilyttämiseen.”

En voi olla kertomatta, että isäni Ossian Ferdinand Pulliainen (1888-1955), oli viime vuosisadan kahden ensimmäisen vuosikymmenen aikana töissä Pietarissa ja Odessassa, alkuun suutarina ja lopulta kenkätehtaan johtajana. Hänen jälkikasvunsa sai 1940- ja 1950-luvuilla kuunnella karuja kertomuksia ”bolshevistisesta rauhallisuudesta”. Lauri Nurmen kuvaus osuu yksi yhteen isäni kokemusten kanssa.

Minun on mahdotonta ihailla Sipilän tavoin ”bolshevistista rauhallisuutta”. Keinoja kaihtamaton työskentelytapa johtaa katastrofiin. Kaksikymmentäneljä vuotta kansaa sen edustajana innostuksen vallassa palvelleena ja kepulaisuutta läheltä seuranneena päädyn nyt osoitteettomasti kysymään, tästäkö kepulaisuudessa pohjimmaltaan onkin ollut kysymys.

JAA

1 KOMMENTTI

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.