AMERIKAN PANKKIIRIEN AHNEUS EI HELLITÄ

0

Finanssikriisi jatkuu. Kehittyvien maiden talouksien nousukiito jatkuu vielä jonkin aikaa, mutta vanhoissa teollisuusmaissa tökkii. Kaikkein epätoivoisinta meno on Yhdysvalloissa. Finanssikriisi laukesi 2,5 vuotta sitten laukaisijana investointipankki Lehman Brothersin konkurssi. Seurasi voimakas elvytysoperaatio, jotta toimeliaisuus ei vallan pysähtyisi. Teknisesti kaikki sujui OK, mutta vaikutukset eivät olleet riittäviä. Tarvittiin uusi elvytyspaketti. Keskuspankki Fedin sivustatuella sellainen, 1600 miljardia dollaria, käynnistettiinkin. Vaikuttavuus on kuitenkin ollut vaisua.

Finanssikriisin yksi perimmäisistä syistä piili pankkimaailmassa yleisissä kohtuuttoman suurissa kannustimissa, bonuksissa. Mitä suurempia riskejä pankkiiri ottaa, sitä suurempia palkkioita hän on pankin kassasta nostava. Kiusallista on, että älyttömät riskit voivat myös realisoitua. Näin tapahtui vuosien 2005 ja 2008 välisenä aikana. Talousnobelisti Paul Krugman varoitti niistä jo edellisenä vuonna, mutta pankkimaailma ei kuunnellut eikä kuullut. Seuraukset tietää koko maailma.

Kerrotusta piti oppiman. Varmuuden vuoksi presidentti Barack Obama muistutti kuritusesimerkein elinkeinoelämää vastuullisempaan toimintaan siirtymisen välttämättömyydestä. Muutama valtiontukea saanut pankki ja muu yritys joutui perimään johtajiltaan takaisin kohtuuttomiksi arvioituja palkkioita.

Nyt taas kuuluu viestejä vanhan, kelvottoman toimintakulttuurin palaamisesta. Kun Wall Street Journalin selvityksen mukaan tutkittujen yhtiöiden liikevaihto kohosi yhden prosentin, johtajat katsoivat olevansa oikeutettuja nostamaan palkkioitaan keskimäärin 5,7 prosentilla. Kun kantaluvut ovat korkeita, niin korotusten dollarimäärätkin ovat hulppeita.

Tämä on jälleen havainnollinen esimerkki siitä, kuinka silmää räpäyttämättä ollaan yksityistämässä voitot mutta tappiot, jos mahdollista, sosialisoidaan. Jälkimmäisiä pyrkimyksiä terästetään kuvailemalla poliitikoille kurjuutta, johon ajauduttaisiin, jos veronmaksajat eivät maksa tappioita.

Juuri tästä finanssikriisissä on kysymys. Koko pankkijärjestelmän tulevaisuus on päivittäin vaakalaudalla umpiahneiden pankkiirien takia. Kaikki amerikkalaiset pankkiirit eivät tietenkään ole roistomaisesti käyttäytyviä, riittää että osa huippupaikoilla olevista on.

Täällä Vanhalla Mantereella olenkin ehdottanut peruspankkitoiminnan eriyttämistä omaksi tarkoin säännellyksi korkean vakavaraisuusasteen toimeliaisuudeksi.

JAA

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.