Pioneeritoiminta Suomen puolustusvoimissa

2

Miinoilla hidastettiin vihollisen etenemistä jatkosodan vetäytymisvaiheessa. Pioneerit miinoittavat tietä kesäkuussa 1944. Kuva: SA-Kuva.

Yleistä

Pioneeritoiminta on aselaji, jonka tehtävänä on hidastaa vihollisen liikettä, edistää omien joukkojen liikkumista ja suojata omia joukkoja vihollisen toiminnan vaikutuksilta. Käytännössä siis esimerkiksi miinoittamalla, rakentamalla siltoja tai linnoittamalla.

Esimerkiksi Suomen puolustusvoimissa pioneeritoiminta on yksi maavoimien puolustushaaran osista ja se on tukeva aselaji maavoimien pääaselajille, jalkaväelle. Se vastaa armeijassa suluttamisesta, linnoittamisesta, liikkeen edistämisestä ja näihin suoranaisesti liittyvästä huollosta.

Kuvaannollisessa merkityksessä sana pioneeri ja sen vieraskieliset vastineet (saks. Pionier, engl. pioneer, ruots. pionjär) tarkoittavat edelläkävijää, tienraivaajaa ja uranuurtajaa. Vuonna 1923 aloittanut pioneeriaselajin lehti Hakku on Suomen vanhin yhtäjaksoisesti ilmestynyt aselaji- ja joukko-osastolehti. Lehdestä ilmestyy neljä numeroa vuosittain.

Neuvostoliittolaisesta TPP-ponttonikalustosta rakennetun lautan käyttöä harjoitellaan. Suomeen 1960-luvulla hankittua kalustoa. Kuva: Museo Militaria.

Pioneerijoukot talvisodassa

Talvisodassa pioneeriyksiköiden tärkein tehtävä oli panssari- ja jalkaväkimiinoitteiden rakentaminen hyökkäävien neuvostojoukkojen torjumiseksi ja hidastamiseksi. Miinoja oli kuitenkin vain pieni osa edes välttämättömimmästä tarpeesta. Ennen talvisotaa ei ollut otettu riittävästi huomioon sitä, kuinka tehokas ja halpa keino hyvin suunniteltujen ja valvottujen miinoitteiden käyttö olisi ollut ylivoimaistakin hyökkääjää vastaan.

Pioneerijoukoilta puuttui miinojen lisäksi suuri osa myös muusta tarpeellisesta välineistöstä. Talvisodan aikana pioneerijoukkoihin kuuluneet aurausosastot olivat kovan työpaineen alaisina. Tienkorjaus- ja sillanrakennuskomppaniat joutuivat päätehtävänsä lisäksi osallistumaan myös esimerkiksi kiviesteiden rakentamiseen.

Välirauhan aikana pioneeriaselajin organisaatioita tarkistettiin ja pioneerien määrää joukkojen kokoonpanoissa lisättiin talvisodan 11 000:sta 20 000:een. Varsinaisiin pioneerijoukkoihin kuuluivat pioneeripataljoonat ja pioneerikolonnat sekä silta- ja aurauskomppaniat. Pioneerityöjoukot koostuivat tienhoito-, tienrakennus- ja sillanrakennus-komppanioista. Talvisodan aikaisia materiaalipuutteita pyrittiin poistamaan hankkimalla erityisesti panssarimiinoja.

Ponttonikokeiluja Viipurissa lokakuussa vuonna 1930. Valokuvan lähde on Hämeen Sanomat 12.9.2018.

Pioneerijoukot jatkosodassa

Jatkosodan hyökkäysvaiheessa kesällä ja syksyllä 1941 pioneerien tärkein tehtävä oli aluksi miinoitteiden ja murrosteiden raivaus. Hyvin erikoista oli Säkkijärven polkan soittaminen radiossa yhtä mittaa useita vuorokausia peräkkäin. Sotilaat ihmettelivät tämän tarkoitusta. Vasta jälkeenpäin heille selvisi, että tällä estettiin venäläisten suurten radiomiinojen laukaisu, joilla oli tarkoitus tuhota tärkeitä kohteita suomalaisten takaisin valtaamassa Viipurissa. Miinojen raivaamisen lisäksi pioneerit osallistuivat pesäkkeiden ja korsualueiden tuhoamiseen.

Kun hyökkäys oli pysäytetty joukoille käskettyihin tavoitteisiin, pioneerit jatkoivat omassa selustassa olevien miinoitteiden raivausta ja ryhtyivät rakentamaan lujia puisia kenttäsiltoja aluksi ponttonien varaan rakennettujen siltojen tilalle. Esimerkiksi Syvärin yli rakennettiin kuusi siltaa, joista suurin oli 507 metriä pitkä.

Jatkosodassa joukkojemme ensimmäinen rakennettu siltayhteys yli Syvärin tehtiin Nišiin, joka on pari kilometriä Podporozen kaupungin luoteispuolella. Sillan rakensi Pioneeripataljoona 32 kahdestakymmenestäviidestä sotasaalisproomusta, ja sillä oli pituutta 110 metriä.

Tämä silta purettiin, kun sen viereen saatiin rakennettua 108-metrinen ponttonisilta loppusyksyllä 1941:

Kuvan lähde on sotahistoriallisetkohteet.fi.

Asemasodan aikana pioneeritoiminta oli lähinnä kenttälinnoittamista, selustan rakennustoimintaa, kenttäteollisuutta ja miinoittamista. Miinoittaminen keskittyi puolustusasemien etuosiin. Esimerkiksi Karjalan kannakselle asetettiin yli 100 000 jalkaväki- ja panssarimiinaa. Talvisin rakennettiin laajoja jäämiinakenttiä Laatokalle ja Suomenlahdelle.

Vetäytymisvaiheessa kesällä 1944 erityisesti panssarimiinoitteilla oli monin paikoin suuri merkitys. Myös siltojen räjäyttämisellä pystyttiin hidastamaan hyökkäävää vihollista tehokkaasti.

Suomalaiset pioneerit panostavat Syvärin voimalaitoksen kanavasulkuja 17. kesäkuuta 1944. Kuvan lähde on Wikipedia.

Pioneerijoukot aselajina

Pioneerirykmentin historia alkoi vuodesta 1919, jolloin annettiin käsky Pioneeripataljoona 1 -nimen käytöstä. Sittemmin joukon nimenä on ollut vuodesta 1944 lukien Pioneerirykmentti aina sen lakkauttamiseen saakka 1967. Samalla 15. heinäkuuta 1967 perustettiin Kymen pioneeripataljoona. Myöhemmin 1. heinäkuuta 1994 Kymen pioneeripataljoona liitettiin Karjalan prikaatiin Vekaranjärvelle Valkealaan komentajineen, esikuntineen, teknisine komppanioineen, kaksine pioneerikomppanioineen ja aliupseerikouluineen.

Pioneerirykmentti oli toiminnassa uudelleen vuosina 2004-2014. Se oli Suomen maavoimiin kuulunut Keuruulla toiminut rauhanajan joukko-osasto. Rykmentti sijaitsi Keski-Suomessa ja se oli samalla pioneeri- ja suojelualojen koulutus- ja kehittämiskeskus. Rykmentissä koulutettiin varusmiehiä, reserviläisiä ja palkattua henkilökuntaa. Sen rauhanajan kokoonpanoon kuului Pioneeri- ja Suojelukoulu, Keski-Suomen Pioneeripataljoona ja Huoltokeskus.

Vuosipäivä on 25. heinäkuuta. Se Saksan jääkäreiden 1916 Latviassa venäläisiä vastaan käymän Schmardenin taistelun vuosipäivä. Preussilaiseen jääkäripataljoona 27:ään kuului neljäntenä komppaniana alusta alkaen myös pioneerikomppania teknisenä aselajina. Pioneerijoukkojen kunniamarssi on Heikki Klemetin säveltämä ”Koljonvirran marssi”. Sille on olemassa pioneerien aselajin henkeen sopivat sanat. Marssin nimi tulee 27. lokakuuta 1808 tapahtuneesta Koljonvirran taistelusta, jossa Sandelsin komentamat suomalaiset voittivat ylivoimaisen venäläisosaston Koljonvirran sillalla.

Aselajin tunnettu vaikuttaja oli kenraaliluutnantti Unio Sarlin (1893–1981). Hän oli suomalainen jääkärikenraaliluutnantti ja kilpa-ampuja. Hän oli sotilaskoulutuksensa Saksassa saanut jääkäri, josta tuli lopulta Suomen itsenäisen armeijan pioneerikoulutushaaran kantaisä.Hän suoritti opintomatkan vuonna 1922 tutustumaan tanskalaiseen ja saksalaiseen kevyeen ponttonikalustoon sekä Daimler-Mercedesin ja Fiatin autotehtaisiin  Vuonna 1926 hän teki opintomatkan Italiaan, missä hän tutustui teknillisiin joukko-osastoihin ja kouluihin sekä sotatarviketeollisuuteen. Sarlin kävi Sotakorkeakoulun Ranskassa vuosina 1927–1929.

Sarlin toimi sotien aikana Päämajan pioneerikomentajana ja oli Suomen armeijan ensimmäinen pioneerikomentaja ja koko talvi- ja jatkosodan aikaisen pioneeritoiminnan johtaja. Hänen johdollaan kehitettiin ja otettiin sota-ajan olosuhteissa käyttöön lukuisia omaperäisiä aseratkaisuja: muun muassa polttopullo ja laatikkomiina olivat hänen keksintöjään. Sotien jälkeen Sarlin toimi Puolustusvoimain pääesikunnan pioneerikomentajana aina vuoteen 1946 saakka, jolloin hän erosi armeijasta.

Unio Sarlinista on esittely Hämeenlinnassa Museo Militarian perusnäyttelyssä Linnankasarmin toisessa kerroksessa. Kuvan lähde on sotapolku.fi.

Pioneerimuseo ja esimerkkivideo

Aselajimuseo oli Pioneerimuseo (1945–94). Aikaisemmin Korian varuskunta-alueella toiminut Pioneerimuseon toinen vaihe avattiin yleisölle 30. kesäkuuta 2007 Miehikkälässä. Pioneerimuseo on Suomen vanhin aselajimuseo. Vuonna 2012 museo siirtyi Hämeenlinnaan Tykistömuseon tiloihin, jossa aloitti vuoden 2013 alusta uusi yhdistetty Tykistömuseo, Pioneerimuseo ja Viestimuseo, Museo Militaria.

Seuraavan videon on kuvannut Combat Camera -partio Kainuun Prikaatin taisteluharjoituksessa ”Koillinen 2013”. Se kertoo pioneeripataljoonan esikunta- ja huoltokomppanian toiminnasta siellä. Videossa on suomenkielinen selostus ja se kestää noin 2 minuuttia:

Kehitys sotien jälkeen

Sodat käytiin varsin puutteellisella pioneerivälineistöllä. Määrätietoinen kehitys käynnistettiin 1940-luvun lopulla. Vesistökalustoa uudistettiin 1950-luvulta alkaen ja raskasta ponttonikalustoa hankittiin 1960-luvulla, jolloin myös teollinen miinatuotanto käynnistyi.

Suojelu liitettiin osaksi pioneeriaselajia 1990-luvulla. Aselaji kansainvälistyi Balkanin rakentajapataljoonien voimin. Erikoisjoukkoräjähteiden sekä terroripommien raivaamiseen kehitettiin kansainvälinen yhteensopivuus ja hankittiin panssaroituja työkoneita. Miinanraivauksesta tuli entistä koneellisempaa.

2000-luvun kehitysaskelia ovat olleet uusien suojelu- ja raivaajayksiköiden varustaminen sekä maanpäällinen linnoittaminen. Linnoittamisessa tukeudutaan rakennusteollisuuteen ja yhteistyötä siviiliviranomaisten kanssa on kehitetty poikkeusoloja silmällä pitäen. Pioneeritoiminta jaetaan entistä selkeämmin alue- ja taistelutukeen. Mekanisoiduille taisteluosastoille hankittiin 2010-luvulla raivaus- ja siltapanssarivaunuja osana Leopard-kaluston käyttöönottoa Suomessa.

Eversti Jouko Rauhala palveli pioneeritarkastajana suunnitteluosastolla Maavoimien esikunnassa vuoteen 2017 asti. Hän oli aiemmin palvellut muun muassa YK:n sotilastarkkailijana Intian ja Pakistanin rajalla, Pioneerirykmentin komentajana sekä operatiivisen osaston päällikkönä Kymen Sotilasläänin esikunnassa.

Pioneeriaselajin varusmiehiä koulutetaan nykyään Kainuun prikaatissa Kajaanissa,  Panssariprikaatissa Hämeenlinnassa, Uudenmaan prikaatissa Raaseporissa (Merivoimat) ja Maasotakoulussa Haminassa. Suomen puolustusvoimien maavoimissa suojelupioneerien opetuksesta huolehtii Porin prikaati Säkylän varuskunnassa. Kymen pioneeripataljoona on Suomen maavoimien valmiusyhtymään Karjalan prikaatiin kuuluva pioneeriaselajin joukkoyksikkö Vekaranjärvellä. Yksikkö sotilasopettaa taistelupioneereja, raivaajapioneereja ja erilaisten pioneeriaselajiin kuuluvien koneiden käyttäjiä.

Huumoria Kansa taisteli -lehdestä 

VIHAINEN AADOLFFI

Jalkaväkirykmentti 7:n uusi komentaja, everstiluutnantti Adolf H. Ehrnrooth oli tarkastamassa eräänä aamuvarhaisena Ohdan lohkolla I P:n asemia. 1.K:n päällikköä, suurhiihtäjänä tunnettua luutnantti Pekka Vannista oli kohdannut sellainen epäonni, että erinomaisena lapiomiehenä tunnettu vihollinen oli huomaamatta yön aikana pannut pystyyn mahtavan hiekka- ia hirsibunkkerin ampumahautalinjaansa. Seurasi tietenkin tiukka kuulustelu, miksi sitä ei ole ajoissa havaittu, estetty rakennustyötä jne. Pekka yritteli selittää, mutta minkäs ihmeelle mahtaa. Komentajan ilme synkistyy, ja seurue, joka on tottunut edellisen komentajan, eversti Kempin, joskus hyvinkin tulikivenkatkuisiin räiskähdyksiin, odottaa sapekasta ripitystä, mutta Ehrnrooth katsoo vain bunkkeria ja kääntyy sitten Vanniseen lausuen tiukasti: – ”Pekka, nyt minä olen vihainen.

HYVÄSTIÄ SANOMATTA

Rytäkän aikana sattui huvittavakin tapaus. Siitä siellä komentopaikalla tapaamani pioneeriluutnantti Tujunen, hymyilevä, matala mies, kertoili kuin sivumennen: – ”Nukuin jossain kuopassa siinä tukikohdan takana, kun heräsin kovaan ryminään. Huomasin hämärässä miehiä lappavan ohitseni ja ylitseni, en tajunnut, mistä oli oikein kysymys, ja liityin mukaan. Mutta jonkun aikaa juostuani kiinnitin huomiota kavereiden outoihin varusteisiin. Äkkäsin juosseeni vihulaisten seassa. Otin sen jälkeen uuden suunnan, hyvästiä sanomatta.

PIONEERIKIRJALLISUUTTA

Pioneeriaselajin historia 1918-1968”, Tekijä: Saarinen Eero-Eetu (1975); ”Pioneeriaselajin historia 1969-1993”, Tekijä: Puranen, Elja (1995); ”Pioneerit sodassa 1939-1944″, Tekijä: Pioneeriaselajien liitto (1994); ”Pioneerit sodassa 1939-1944. 2”, Tekijät: Mähönen, Matti, Vankka, Eero, Roudasmaa, Stig, Pioneeriaselajien liitto (1997) ja

Räjähtävää voimaa : suomalaisen pioneeritaktiikan kehittyminen itsenäisyyden aikana” osat 1-2, Tekijä: Mäkitalo, Janne (2019)

Eino Tienari, Oulu

JAA

2 KOMMENTTIA

  1. Tulihan tuota oltua pioneerihommissakin 76-vuonna Oulussa Intiön kasarmilla.Paljon on varmaan miinat ja menetelmät kehittyneet noista ajoista jolloin telamiinoja ja sakaramiinoja kaivettiin teihin,ja kylkimiinoja sidottiin panssareita varten tienvarren puihin,samoin kuin laajaa tuhoa tekeviä putkimiinoja.
    Pajulan pellot,Sanginjoki,Valkeisjärvi tulivat tutuiksi,samoin Kiimingin sillat jotka miinoitettiin ja räjäytettiin monta kertaa.
    Aukkoja vihollisen miinoitteisiin tehtiin putkiraivaimella jossa lieriöpäinen pitkä jatkettava räjähdeputki räjäytettiin,ja se teki aukon miinotteeseen.
    Ruotsalainen malli oli rakettiraivain jossa raketti veti räjähdevyön miinotteeseen ja räjäytettiin.Tämä malli tarvi täysin aukean maaston.

    Räjähdeleiri Sarriojärvellä Kemijärvellä oli parasta aikaa.Siellä räjäyteltiin puita tielle,samoin monen kuution kiviä nakattiin tnt,llä tien tukkeeksi.Jopa kapikessu joka toimi johtajana räjäytteli järvestä kalaa keittiön kokeille kiljupäissään joka pantiin heti pihisemään leirille tultuamme.

    Ikävä vaan,että meillä Suomessakin on vielä tuota viidennen kolonnan porukkaa joka on valmis romuttamaan puolustusvoimat kuten se eräskin joka ajoi voimakkaasti sakaramiinojen poistoa,ja romutti valtavasti armeijan toimivaa kalustoa vallassa ollessaan.

  2. Pohjan pioneeripataljoona on Kainuun prikaatin joukkoyksikkö, joka antaa pioneeriaselajin koulutusta. Pohjan pioneeripataljoona toimi aikaisemmin Oulussa osana Pohjan Prikaatia, mutta siirrettiin Kajaaniin vuonna 1998, kun Oulun varuskunnan varusmieskoulutusta antavat yksiköt lakkautettiin puolustusvoimien rakennemuutoksen yhteydessä. Pioneeripataljoonaan kuului Oulussa Pohjan pioneerikomppania.

    Lähde: Wikipedia

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.