Ruotsi ei ollut osallisena maailmansotiin

9

Ensimmäinen Ruotsin valtion tilaama sukellusvene HMS Svärdfisken ruotsalaiselta Kockums-telakalta laskettiin vesille 30. elokuuta 1914. Kuvan lähde on Saab-sivusto.

 

RUOTSI JA ENSIMMÄINEN MAAILMANSOTA

Muutama vuosi ennen sodan puhkeamista Ruotsissa toteutettiin perustuslain uudistus, jossa toteutettiin yleinen äänioikeus. Ensimmäisissä vaaleissa 1911 menestyi erityisen hyvin poliittinen vasemmisto. Maailmansodan syttyessä Ruotsi, Tanska ja Norja julistautuivat puolueettomiksi.

Ruotsin pääministereitä olivat tuohon aikaan:

17.2.1914 alkaen Hjalmar Hammarskjöld (sitoutumaton konservatiivi ja YK:n pääsihteerinä toimineen Dag Hammarskjöldin isä), 30.3.1917 alkaen Carl Swartz (kansanpuolue) ja 19.10.1917 – 10.1.1920 Nils Edén (liberaalisen puolueen puheenjohtaja).

Saksan hallitus yritti saada Ruotsia liittolaisekseen muun muassa lupauksella Ahvenanmaasta, mutta turhaan. Ympärysvallat alkoivat houkutella Ruotsia Saksan vastaiseen saartoon, mutta tuloksetta. Ruotsin laivastolla oli käytössään omana aikanaan moderneja sukellusveneitä. Se puuttui Ruotsin alueille tunkeutuneisiin saksalaisiin ja venäläisiin aluksiin yli sata kertaa sodan aikana.

Laivaston tehtävä oli lähinnä tiedustelu ja merialueiden valvonta. Tässä on hakemiani tietoja Ruotsin laivastosta ensimmäisen maailmansodan aikana:

Yksi valmis Sverige-luokan rannikkopanssarilaiva (HMS Sverige) ja 7 sukellusvenettä (HMS Svädfisken, HMS Tumlaren, HMS Delfine, HMS Laxen, HMS Gäddan, HMS Braxen ja HMS Aborren). Lisäksi oli rakenteilla uusia aluksia. Laivastolle perustettiin omat ilmavoimat 1914.

Suomen sisällissodan syttyessä 25. tammikuuta 1918, Ruotsista siirtyi vapaaehtoisia taistelemaan Suomeen. Tampereen valtaukseen osallistui noin 300 ruotsalaista. Helmikuussa 1918 Ruotsi lähetti Ahvenanmaalle sotilaita ja laivasto-osaston suojaamaan väestöä ja evakuoimaan halukkaita Ruotsiin. Mannerheim lähetti suomalaisen sotilasosaston valvomaan Suomen etuja saarella. Saksalaisten joukkojen noustua Ahvenanmaalle, Ruotsin sotilaat vetäytyivät pois.

RUOTSI JA TOINEN MAAILMANSOTA

Ruotsin valmius sodankäyntiin 2. maailmansodan syttyessä 1.9.1939 oli erittäin heikko. Ruotsin sosiaalidemokraattisen puolueen puheenjohtaja Per Albin Hansson otti koalitiohallitukseensa 1939-1945 kaikki pääpuolueet paitsi kommunisteja.

Talvisodan syttyminen aiheutti Ruotsissa hallituskriisin. Ristiriita syntyi Suomeen myönteisesti suhtautuvan ulkoministerin Rickard Sandlerin ja muiden hallituksen jäsenten välillä. Se koski suunnitelmaa, jonka tarkoituksena oli puolustaa Ahvenanmaata yhdessä suomalaisten joukkojen kanssa. Sandler vaati sotilaiden valmiiksi kehittämän suunnitelman panemista käytäntöön. Pääministeri Per Albin Hansson ja monet hallituksen jäsenet  pitivät ajatusta Ruotsin kannalta vaarallisena. Tämän vuoksi Sandler jätti eronpyyntönsä 2.12.1939.

Pohjoismaat tukivat Suomea talvisodassa. Ruotsissa syntyi laaja kansalaisliike. Finlandskommiten avulla ja tunnuksen ”Finlands sak är vår” alla Ruotsista saapui vapaaehtoisena sotaan yli 8260 miestä. Nämä saivat rintamavastuun Sallan alueella helmikuussa 1940. Apuun sisältyi myös lentokoneita: 12 hävittäjää ja neljä pommikonetta, joilla vapaaehtoinen ”Flygflottilj 19” osallistui taisteluihin 10. tammikuuta 1940 lähtien.

Ruotsalaisten pudottaman koneen perä Jäniskoskella.

Ruotsalaisten pudottaman lentokoneen perä Jäniskoskella vuonna 1940. Lähde on SA kuva-arkisto.

Kun liittoutuneet suunnittelivat 1940 vakavissaan Suomen auttamista eli todellisuudessa Pohjois-Ruotsin malmikenttien valloittamista, Ruotsi ilmoitti puolustavansa aluettaan Englantia ja Ranskaa vastaan. Myös Norja oli vastahakoinen päästämään liittoutuneita vielä tuossa vaiheessa Narvikiin. He eivät tienneet mitä oli tapahtumassa melko pian.

Ruotsi antoi Adolf Hitlerin vaatimuksesta Saksan sotavoimille kulkuluvan 2. maailmansodan kuluessa myöhemmin Ruotsin rautateillä Suomeen ja miehitettyyn Norjaan. Sodan aikana Ruotsin hallitus edisti teräksen ja kuulalaakereiden vientiä kolmanteen valtakuntaan. Ruotsi sai tuotteistaan erinomaisen hinnan. Tästä tuli tahra Hanssonin maineeseen. Toinen tahra syntyi vuonna 1945 hänen luovuttaessaan 2500 balttipakolaista Neuvostoliittoon.

Kuten suomalaiset, niin myös norjalaiset olivat pettyneet Ruotsin käytökseen. Norjalaisten kritiikki lähtee siitä, että ruotsalaisten olisi tullut auttaa naapurikansaa ja Ruotsin olisi tullut taistella yksinvaltaista, saksalaista Kolmatta Valtakuntaa vastaan yhdessä demokraattisten valtioiden kanssa.

Saksan miehittäessä Tanskan ja Norjan reaktiot Ruotsissa olivat varsin välinpitämättömät verrattuna siihen reaktioon, minkä Neuvostoliiton hyökkäys Suomeen oli aiheuttanut Ruotsissa marraskuussa 1939. Ruotsissa ajateltiin, että Tanskan ja Norjan puolustus kuului Ranskalle ja Iso-Britannialle.

Vuonna 1943 Ruotsi aloitti kauppaneuvottelut länsivaltojen kanssa tarkoituksella vähentää Ruotsin kauppaa Saksan kanssa. Nyt ruotsalaiset saavuttivat tilanteen, jossa heillä oli kauppasopimukset kummankin sotivan leirin kanssa. Ruotsi jatkoi tavaratoimituksiaan Saksan aseteollisuudelle kesään 1944 saakka, ja amerikkalaiset kritisoivat tätä kovasti.

Stalingradin tappio ja Pauluksen armeijakunnan antautuminen oli se käännekohta, jonka jälkeen Ruotsissa alettiin arvioida tilanteita uudelleen. Kesällä 1943 lakkasivat saksalaisten sotilaskuljetukset Ruotsin kautta, ja lisäksi kesällä 1944 kaikki saksalainen tavarakuljetus keskeytyi Ruotsin rautateillä. Myös suhtautuminen Norjan vastarintaliikkeeseen ja Norjan pakolaishallitukseen muuttui vähitellen myönteisemmäksi.

Tietolähde suureen osaan edellä olevaan on Heikki Talvitien artikkeli ”Ruotsi toisessa maailmansodassa: norjalainen näkemys” (2016), Suomen Geopoliittinen Seura.

                    – – – –   lisätty 5.11.2019 klo 17 – – – –

Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon kesäkuussa 1941, sen paine Ruotsia kohtaan alkoi edelleen kasvaa. Saksa vaati nyt kuljettaa sotilaitaan Ruotsin halki Suomeen, jossa niiden oli määrä osallistua sotatoimiin Neuvostoliittoa vastaan. Ruotsin Sosiaalidemokraatit epäröivät pitkään, mutta kuninkaan ja hallituksen uhatessa erota koko hallitus lupasi Saksalle kuljetukset. Kysymys oli todellisuudessa puolueettomuuspolitiikan … rikkomuksesta johon Ruotsi oli virallisesti sitoutunut.

Saksalainen Engelbrecht-divisioona kuljetettiin sadalla junalla 17 päivän kuluessa Oslosta Haaparannalle. Yleinen mielipide yleisesti tuki näitä kuljetuksia ja uskoi samalla Ruotsin valinneen oikean puolen. Ruotsalaiset sairaanhoitajat saattoivat saksalaisia haavoittuneita takaisin Norjaan. Tämä toiminta oli äärimmäisen salaista ja paljastui vasta kymmeniä vuosia myöhemmin suurelle yleisölle. Lähde on  Wikipedia.

– – –  lisätty lainaus loppuu – – –

JUUTALAISKYSYMYS JA RUOTSI

Jälkeen päin on tutkimuksissa selvinnyt, että juutalaisvihaa esiintyi myös Ruotsissa. Asiaa on tutkinut professori Klas Åmark Tukholman yliopistosta.

Ruotsin kirkko sovelsi saksalaisia rotulakeja kymmenen vuotta vuodesta 1935 lähtien. Papit kieltäytyivät vihkimästä juutalaisia arjalaisten eli käytännössä Ruotsissa asuneiden saksalaisten kanssa. Ja jos joku erehtyi vihkimään, olivat tuomioistuimet heti kumoamassa avioliittoja. Natsien vastaiset mielipiteet vaiennettiin, samoin kriittiset sanomalehdet.

Toisessa maailmansodassa maahan tuli suuri joukko juutalaisia pakolaisia. Ruotsi myönsi vuonna 1942 turvapaikan 900 Norjan juutalaiselle ja vuonna 1943 noin 8000 Tanskan juutalaiselle.

Neljä Tanskan juutalaista sisarusta lähetti tämän kuvan isälleen kertoakseen, että he olivat päässeet turvaan. Kuvan lähde on Frihedsmuseet.

Tanskan hallitus oli alussa yhteistyöhaluinen, joten poliisi ja oikeuslaitos säilyivät tanskalaisten valvonnassa ja Tanskan armeija jatkoi toimintaansa itsenäisenä. Yhteistyö loppui elokuussa 1943. Maahan julistettiin poikkeistila ja Tanskan armeija riisuttiin aseista.

Syyskuussa 1943 Saksa alkoi suunnitella Tanskan juutalaisten lähettämistä keskitysleireille. Tieto suunnitelmasta kuitenkin levisi, ja tuhannet juutalaiset päättivät paeta. Monet tanskalaiset auttoivat pakenevia juutalaisia ja saksalaiset miehittäjätkin ummistivat joukkopaolta silmänsä. Määränpäänä oli yleensä Ruotsi.

SUOMALAISET SOTALAPSET RUOTSISSA

Suomalaisilla sotalapsilla oli edeltäjänsä. Ensimmäinen maailmansota oli jo aiheuttanut lapsikuljetuksia keskusvalloista sodan aikana. Rauhan tultua toiminta jatkui. Laajasti tuhotusta Baltiasta ja Keski-Euroopasta siirrettiin Tanskaan noin 50 000, Ruotsiin noin 22 000 ja Suomeen noin 2000 lasta.

Ruotsissa Maja Sandler ja Hanna Rydh tarttuivat toimeen ja matkustivat 10.12.1939 Suomeen neuvottelemaan suomalaisten lasten siirtämisestä Ruotsiin. He kävivät mm. Mannerheimin puheilla. Jo 13.12.1939 perustettiin yksityinen keskusjärjestö ”Pohjoismaiden avun Suomen keskus”. Se sai sosiaaliministeri Fagerholmilta ja sisäministeri von Bornilta tarpeelliset valtuudet toimintaansa.

Kuljetukset Suomesta Ruotsiin alkoivat melko pian talvisodan puhkeamisen jälkeen joulukuussa 1939. Turusta 15.12. alkaneet kuljetukset jatkuivat tammikuuhun, jolloin ne siirtyivät rautateille. Talvisodan loputtua maaliskuussa 1940 aloitettiin lasten paluukuljetukset.

Toimintaa organisoimaan oli Ruotsiin perustettu talvisodan alussa ”Central Finlandshjälpen” -järjestö. Rautatiekuljetukset tapahtuivat Haaparannan kautta Ruotsiin. Osa lapsista kuljetettiiin lentokoneilla Vaasasta Ruotsiin. Kuljetettujen joukossa oli myös naisia ja vanhuksia. Myös Tanska ja Norja ottivat tässä vaiheessa vastaan suomalaislapsia ja äitejä. Kaikkiaan näin siirrettiin muihin pohjoismaihin lähes 7000 henkeä (heistä lapsia 5500).

Suomalaisia sotalapsia kesällä 1942 Bellevuen lastenkodissa. Lastenkoti oli Kuninkaallisen purjehdusseuran naistoimikunnan ylläpitämä. Kuvan lähde on Museovirasto.

Jatkosodan aikaisten lastensiirtojen huippuvuosia olivat sodan ensimmäinen vuosi 1941-42 sekä vuosi 1944. Kaikkiaan Ruotsiin kuljetettiin noin 70 000 lasta. Eniten heitä lähti matkaan Viipurin ja Uudenmaan lääneistä. Oman ryhmänsä muodostivat sairaat suomalaislapset. Ruotsiin oli perustettu lähes 2000 sairaansijaa, joihin siirrettiin potilaita Suomesta. Matkat tehtiin jälleen junalla Haaparantaan tai laivalla Turusta Tukholmaan.

Edellä olevien tietojen lähde on alan tutkimuksia sisältävän sivuston migrationistitute.fi (Siirtolaisinstituutti) artikkeli vuodelta 1998. Se on Heikki Salmisen kirjoittama ”Tutkimus suomalaisten sotalasten historiasta”.

LAPIN VÄESTÖN EVAKUOINTI SYKSYLLÄ 1944

Lapin alueen evakuointi käynnistyi syksyllä 1944 heti jatkosodan lopettaneen 4.9. solmitun aseleposopimuksen jälkeen. Suomi oli pakotettu tyhjentämään alue nopeasti siviiliväestöstä. Se edellytti yli 100 000 Lapin asukkaan evakuointia. Koko Lapin lääniä ja Oulun läänin itäisiä kuntia koskeva evakuointikäsky annettiin 6. syyskuuta. Ruotsilta kysyttiin, voisiko maa ottaa vastaan mahdollisimman paljon pakolaisia Lapista. Myöntävä vastaus tuli heti. Sen ansiosta Ruotsiin siirtyi kaikkiaan noin 56 400 evakkoa.

Evakot ovat saapuneet Haaparantaan 19.9.1944. Kuvan lähde on ”SA kuvat”.

Lapin siirtoväki sijoitettiin Ruotsissa pääosin neljän pohjoisimman läänin alueelle. Pienin ryhmin he tulivat sijoitetuiksi lähes sadalle paikkakunnalle ja 40 kunnan alueelle, joille ”Kuninkaallisen Siviilipuolustusviraston” toimesta perustettiin pienempiä ja suurempia evakkoleirejä.

Lääninhallituksissa oli virkamiehet erityisesti tätä tarkoitusta varten. Paikallisesti johdossa olivat siviilipuolustuspäälliköt, joiden alaisina olivat majoitusleirien esimiehet. Leireille palkattiin myös muuta henkilökuntaa, kuten emännät, heidän apulaisensa ja karjaleireille rehuisännät. Muonitus leireillä oli pääsääntöisesti varsin hyvä ja myös vaateavustuksia jaettiin niitä tarvitseville.

Vasta huhtikuussa 1945 alkoi varsinainen muuttoaalto takaisin Suomeen. Ruotsin evakot palasivat vuoden 1946 loppuun mennessä. Suomeen evakuoitujen paluu meni vieläkin pitemmälle, sillä se päättyi vasta vuoden 1947 loppupuolella.

Lappi oli tuhoutunut pahasti, joten paluu aiheutti kaikille surua.

Kalevi Mikkonen on historiantutkija ja koulutukseltaan filosofian lisensiaatti. Kalevi Mikkosen historiasivulla julkaistaan tutkimustuloksia, valokuvia ja kertomuksia Lappiin ja erityisesti Rovaniemen alueen paikallishistoriaan liittyen. Sivustolla kalevimikonen27.blogspot.com  on 1.2.2018 julkaistu artikkeli ”Lapin siviiliväestön evakuointi syksyllä 1944 ja evakuointiaika Ruotsissa 1944-1945″, johon edellä oleva kuvaus perustuu.

RUOTSALAISUUDEN PÄIVÄ 6.11.

Marraskuun päivä 6.11. eli ruotsalaisuuden päivä on vuodesta 1979 lähtien ollut Suomessa  yleinen liputuspäivä. Päivä juhlistaa muun muassa suomenruotsalaisten oikeutta käyttää ruotsin kieltä Suomessa ja kunnioittaa yhteistä kaksikielistä isänmaata. Suomessa päivää alettiin viettää vuonna 1908 ruotsalaisen kansanpuolueen aloitteesta.

Päivää vietetään Ruotsin kuninkaan Kustaa II Aadolfin juliaanisen kalenterin mukaista kuolinpäivänä vuonna 1632. Nykyään käytetään yleisesti gregoriaanista kalenteria, joka poikkeaa juliaanisesta. Ruotsissa samaa päivää on vietetty 1800-luvulta lähtien nimellä ”Kustaa Adolfin päivä” (ruotsiksi ”Gustaf Adolfsdagen”).

Nykyään ruotsin kieli on itsenäisen Suomen toinen virallinen kieli. Sitä puhuu äidinkielenään noin 300 000 suomalaista. Eniten ruotsia puhutaan Uudellamaalla, Turun ympäristössä, Ahvenanmaalla ja Pohjanmaalla.

Eino Tienari, Oulu

 

JAA

9 KOMMENTTIA

  1. Ruotsi on viimeksi sotinut ja valloittanut Norjan 1814.Ruotsin apu Suomelle on erittäin kaksijakoinen,kansa olisi halunnut auttaa naapuriaan,mutta hallitus heitteli jatkuvasti kapuloita rattaisiin.Ruotsin hallitus kielsi vapaaehtoisten varustamisen suomalaisten avuksi,20 000 puolalaissotilaan tulon Suomeen Ruotsin kautta,ja venäläiset likvidoivat heidät myöhemmin Baltian maissa.
    Ruotsi eväsi myös Englannin ja Ranskan avun Suomelle,ja uhkasi repiä ratakiskonsa ylös jos sitä yritetään.
    (huom.Jällivaara,Kiiruna).

    Mutta tulihan sitä apua kuitenkin kuten aseita ja kolmannes Ruotsin ilmavoimista 25 lentokonetta jotka hoitivat Pohjois-Suomen puolustuksen aina Oulusta Lappiin,ja n. 8000 vapaaehtoista joista oli kieltämättä suuri apu.
    Ruotsi oli myös kaksinaamainen Suomen ja Neuvostoliiton rauhanneuvotteluissa jotka käytiin Ruotsissa.Ruotsille kelpasi minkälainen rauha tahansa pelastaakseen oman nahkansa ryssältä,ja Ruotsalaisten kommentit tekivät usein vain hallaa Suomen rauhanpyrkimyksiin ja alueluovutuksiin.
    Suomen ulkoministeri Väinö Tanner sanoi Ruotsin pääministeri Hanssonille suoraan, että Ruotsin kuninkaan ja hallituksen julistukset maksoivat Suomelle Viipurin ja Sortavalan, sekä että Ruotsin olisi pitänyt vaieta.

    Sodan jälkeen Ruotsi ei jostain syystä myynyt Suomelle Saab Tunnan suihkuhävittäjiä,vaan ensimmäiset suihkarit hankittiin Englannista.
    Se siitä pohjoismaisesta yhteistyöstä,sitä ei ole,eikä tule.Ja Ahvenanmaa pitäisi antaa ilmaiseksi Ruotsalaisten riesaksi.Me emme sitä tarvitse.

  2. Ruotsi toimitti Natsi-Saksalle rautamalmia, terästä ja kuulalaakereita koko sodan ajan. . Ilman Ruotsin ”apua” sota olisi päättynyt vuosia aiemmin. On kaksinaismoralismia puhua ettei Ruotsi osallistunut maailmansotaan Saksan rinnalla. Kaiken huipuksi Ruotsi ei auttanut Suomea vaikka Suomi tosiasiassa puolusti myös Ruotsia Neuvostoliiton hyökkäykseltä.

  3. Ruotsi kävi kauppaa ahkerasti natsi-Saksan kanssa ja hyötyi siitä säilyttäen itsenäisyyden.
    Einon otsikko johtaa kyllä tarkoitushakuisesti harhaan. Ei historiaa pidä vääristellä.

    • Kiitos mielipiteistänne tähän asti.

      Mietin artikkelin otsikkoa, joka oli alunperin toinen ja muutin sen ennen julkaisua. Ruotsi ei ollut kummassakaan maailmansodassa hyökkääjä. Ruotsiin ei myöskään hyökätty (kuten Norjaan) eikä sinne marssittu (kuten Tanskaan). Tässä oma näkökulmani asiaan.

      Ruotsin läpi kulki jatkuva saksalaisten sotilaiden ja tavaroiden virta. Tuo liikenne alkoi 26.6.1940 reitillä Narvikista Trondheimiin Ruotsin Östersundin kautta. Lomakuljetukset sallittiin Saksalle 8.7.1940 alkaen. Kolmen vuoden aikana Ruotsin läpi kuljetettiin noin 2 140 000 sotilasta ja 100 000 rekkakuormallista aseita ja ammuksia. Kovin pienestä asiasta ei siis ole kysymys. Lähde on Wikipedia.

  4. Ei pidä takertua pikkuseikkoihin,ainoastaan yksi väärä kirjain.Minäkään en oikolue koskaan,vaan esim. kirjoitusvirheet lähtee sellaisenaan.
    Dagin taru loppui Sambiassa,kun hänen koneensa ammuttiin ilmeisesti alas.
    Toinen kiistanalainen mysteeri on Raoul Wallenbergin katoaminen ,ilmeisesti venäläiset tappoivat hänet,kuuluihan hän natsi ja rotumyönteiseen Wallenbergien sukuun joka rikastui myymällä natseille terästä,malmia,ja kuulalaakereita.
    Raoul kuitenkin pelasti kymmeniätuhansia juutalaisia tekaistuilla Ruotsin passeilla natseilta Unkarissa.

    Ja kolmas mysteeri on tietenkin Olof Palme.Valitettavasti tappaja oli parikymmentä vuotta myöhässä,ja tulokset näemme nyt sotatilaRuotsissa.Ruotsi on jo menetetty maa.

    • Korjasin yhden kirjaimen nimessä: Dag H.

      Lisäsin samalla kiinnostavan lainauksen kohtaan JUUTALAISUUS JA RUOTSI -otsikkoa ennen. Se koskee saksalaisen divisioonan kuljettamista läpi Ruotsiin jatkosodan alussa suurena kertaluontoisen operaationa rikkoen samalla Ruotsin puoluettomuuden sillä kertaa.

  5. No,se Hammaskjöld jäi korjaamatta(Hammarskjöld),mutta se ei ole tähdellistä.
    Kirjoitahan lisää sotahistoriikkiä,päästään kommentoimaan.

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.