Suojellaan kaikkia lapsia

1

Kuvassa äiti on neulomassa lapasta, jota tytär kokeilee 1.11.1939. Lähde on SA-kuvat.

 

SUOMEN LASTENSUOJELUA ENNEN VUOTTA 1919

Säätyläis- ja porvarispiireissä 1830- ja 1840-luvuilla yleistyi köyhiin suuntautunut hyväntekeväisyystoiminta. Viipurissa, kuten suurimmissa kaupungeissa yleensä, lasten kerjuu oli yleistä ja näkyvää.  Viipuriin perustettiin naistenyhdistys, jonka perustajat olivat hovineuvoksetar Sophie Örn ja rouva Charlotta Seseman. Yhdistys ryhtyi keräämään varoja orpolasten ylläpitoa varten. Saatujen lahjoitusten ja kerättyjen rahojen avulla perustettiin vuonna 1851 Viipuriin ”kasvatushuone köyhille orvoille ja hoitamattomille tyttölapsille”. Siinä oli tilat 20 tytölle, joille opetettiin samalla lukemista, kirjoittamista ja palvelijattarien askareita.

Vuonna 1846 perusti rouva Fredrika Runeberg köyhille tytöille pidettävää koulua varten Porvoon rouvasväenyhdistyksen. Samana vuonna myös Kuopion säätyläisnaiset perustivat koulun työväestön tytöille ja Kokkolassa epävirallinen yhdistys alkoi sijoittaa turvattomia lapsia säätyläiskoteihin. Helsingissä perustettiin vuonna 1847 Orpolasten ystävät -yhdistys huolehtimaan turvattomien lasten kouluttamisesta palvelijoiksi. Vastaavat rouvasväen yhdistykset perustettiin Turkuun, Poriin, Haminaan ja Vaasaan vuosina 1849 – 1851. Vaasan yhdistyksen toiminta jatkui Pietarsaaressa Vaasan palon jälkeen 1852. Myös Oulussa oli 1848 perustettu naisten ylläpitämä koulu köyhille lapsille. Sama aate koulujen perustamiseen jatkui myöhemmin sisämaan kaupungeissa.

Hämeenlinnan triviaalikoulun käynyt ja opintojaan Helsingin yliopistossa jatkanut Uno Cygnaeus promovoitiin maisteriksi keväällä 1836. Seuraavana vuonna hän valmistui papiksi. Hän toimi jonkin aikaan pappina ulkomailla ja Pietarin kaupungissa. Kun Cygnaeus laati 1857 ehdotuksensa kansakoululaitoksen järjestämisestä Suomessa, hän sai tukea ajatuksilleen useilta senaatin jäseniltä.

Hänelle kustannettiin opintomatka Skandinaviaan ja Keski-Eurooppaan. Sen jälkeen hän laati senaatin pyynnöstä ehdotuksen Suomen kansakoulutoimesta. Sen mukaan siitä tulisi kaikille yhteiskuntaluokille ja molemmille sukupuolille yhteinen valtion koulu. Vuonna 1861 Uno Cygnaeus nimitettiin kansakoulujen ylitarkastajaksi. Hänen suunnitelmaansa kuului kansakoulunopettajien seminaarin perustaminen Jyväskylään, joka toteutui 1863. Toinen suomenkielinen seminaari perustettiin Sortavalaan 1880.

Vähitellen kansakouluja alettiin perustaa ja samalla alaikäisten lasten käyttö työvoimana väheni. Se oli siis lastensuojelua välillisesti, koska lapset oli velvoitettu käymään koulua.

Ajatuksen lastentarhoista toi Suomeen myös Cygnaeus. Hän oli käynyt opintomatkansa aikana Hampurissa sijainneessa lastentarhassa ja lastentarhanopettajia kouluttaneessa seminaarissa. Laatiessaan ehdotusta kansakouluista Cygnaeus ehdotti lastentarhojen ja lastenseimen perustamista Suomeen. Suunnitelmaa ei kuitenkaan toteutettu kotien kasvatusvelvollisuutta korostavien tahojen vastustuksen vuoksi.

Hanna Rothman ja Elisabeth Alander perustivat yhdessä noin vuonna 1888 Helsinkiin ulkomaisten mallien mukaisen Sörnäisten kansanlastentarhan Ebenerserkodin. Samanaikaisesti aloitettiin lastenhoitajien koulutus. Lastentarhaopettajien aseman parantamiseksi ja heidän työnsä tärkeyden esiintuomiseksi perustettiin tammikuussa 1919 Suomen lastentarhaopettajatarien yhdistys.

PAHOJA KATASTROFEJA SUOMESSA

”Suuret kuolonvuodet” niminen nälkäkatastrofi on ollut Suomessa vuosina 1695 – 1697. Pienestä Suomen kansasta kuoli 1/3 nälkään ja tauteihin. Tutkimusten mukaan Suomen asukasluku oli silloin noin 500 000 ja heistä kuoli noin 140 000 henkeä.  Tiedetään myös, että tauteihin kuoltiin useammin kuin nälästä johtuen.

Oli ollut useana vuotena hallaa. Ihmisiä lähti liikkeelle kerjäämään ruokaa. Suuret nälkiintyneet ihmislaumat kulkivat paikkakunnalta toiselle. Vaaralliset kulkutaudit kuten lavantauti, punatauti ja vatsakatarrit tappoivat ihmisiä. Säähän vaikutti tuohon aikaan suurta osaa maapalloa ja Eurooppaa kohdanneesta ilmaston muutoksesta, joka oli seurausta useista suurista tulivuoren purkauksista.

Myöhemmin Suomea koetteli ”isoviha”-nimen saanut sota vuosina 1714 – 1721. Silloin kuoli paljon suomalaisia.  Kasakat veivät Pietariin naisia ja lapsia, joita he möivät siellä varsin halvalla hinnalla. Isonvihan aikana suomalaisia hävitti myös rutto eli paiserutto (musta surma), jota aikalaiset kutsuivat isoksi kuolemaksi.

Venäläiset kasakat ja sotilaat hävittivät perusteellisesti Suomea. Niistä pahin veriteko tapahtui Hailuodossa 29. syyskuuta 1714, kun 200 kasakkaa tappoi yhdessä yössä noin 800 henkeä kirveillä.

Kerjäläisperhe maantiellä. Robert Wilhelm Ekmanin maalaus vuodelta 1860. Päivitys illalla 14.10.2019.

Autonomian aikana elettiin katojen aika vuosina 1857, 1862 ja 1865 Pohjois-Suomessa. Vuoden 1866 kesä oli sateinen jopa niin, että peruna ja muut juurekset menivät pilalle peltoon. Etelä-Suomessa oli vuoden 1867 talvella lunta vielä toukokuun alkupuolella. Siksi kevätkylvöt myöhästyivät ja karjan rehusta tuli paha pula. Saman vuoden elokuussa tuli hallaöitä ja syyskuussa tulivat yöpakkaset.

Alkuvuonna 1868 saavutettiin ”suurten nälkävuosien” kuolleisuuden huippu. Suomen senaatti syyllistyi pahaan virheeseen, sillä sen toiminta hädänalaisten auttamiseksi oli olematonta. Venäjällä olisi ollut viljaa Suomeen ostettavaksi samaan aikaan. Järjestetyt hätäaputyöt olivat otollisia kulkutaudeille. Kaikkiaan kuolleita saattoi olla jopa 180 000 tietolähteestä riippuen. Se vastasi 10-12 prosenttia väestöstä tuohon aikaan.

Edellisessä tekstin lähteenä on käytetty FM Mauri Junttilan artikkelia ”Puolet petäjäistä…” (2015). Se löytyy Suomen historian tapahtumia -sivustolta

LAPSET SODAN KESKELLÄ

Kansalaissodassa vuoden 1918 tapahtumissa yli 200 lasta kuoli ja vankileireille päätyi noin 1500 lasta. Olosuhteet leireillä olivat useimmiten todella kurjia. Noin sata leirien lapsista kuoli.

Jari ja Jouni Eerola esittävät uusia lukumäärätietoja kaikista eri tavoilla kuolleista tekemiensä tutkimusten pohjalta. He esittävät papiston tilaston, terroritilaston ja Jaakko Paavolaisen keräämien tietojen pohjalta, että Suomen sisällissodassa kuoli tai katosi 33 600 Suomen kansalaista, joista valkoisia oli 5300, punaisia 28 100 ja siviilejä 240. He ovat siis löytäneet vajaa 8000 uutta punaista uhria. Lähde on seuraava tyovaenperinne.fi -sivustolta löytynyt kirja. Se on Jari Eerola, Jouni Eerola: Henkilötappiot Suomen sisällissodassa 1918 (1998).

Vuoden 1918 tapahtumien seurauksena noin 20 000 – 25 000 lasta jäi orvoiksi. Tähän aiheeseen liittyy seuraava arkistokuva.

Saksalaiset sotilaat kuljettavat vuonna 1918 resiinalla lapsia ja äitiä, jotka ovat joutuneet lähtemään pakoon. Kuvan lähde on Kansan Arkisto.

Talvisodassa, jatkosodassa ja Lapin sodassa kuoli sekä sotilaita että siviilejä. Kansallisarkiston ylläpitämässä tietokannassa on tiedot Suomen sodissa 1939 – 1945 menehtyneistä suomalaisista.

Suomen sotaorvot”-sivuston mukaan talvisodassa, jatkosodassa ja Lapin sodassa kuoli yhteensä noin 90 000 sotilasta (ottamatta mukaan siviilejä). Monet heistä olivat perheellisiä, jonka vuoksi sotaleskiä jäi noin 30 000 ja noin 55 000 lasta jäi sotaorvoiksi.

Vuosina 1939 – 1945 Suomesta siirrettiin muihin pohjoismaihin noin 80 000 lasta. Valtaosa eli 90 prosenttia meni Ruotsiin. Lähtiessään lapset olivat 1–15 vuotiaita. Huolimatta paremmasta elintasosta kokemukset olivat usein traumaattisia. Joissakin perheissä suomalaisia lapsia käytettiin ilmaisena työvoimana.

Tässä kohden on käytetty lähteenä Heikki Tiilikaisen kirjaa ”Kotirintaman lapset” (2017). Seuraava kuva liittyy tässä käsiteltyyn aiheeseen.

Lapsia kuorma-auton lavalla. Suurmäki 1941 Kuvaaja Borg, Sa-kuva.

VIIME SOTIEN JÄLKEEN

Nyt pitkään kestäneen rauhan aikana on Suomessa kuitenkin edelleen lastensuojelun tarvetta. Katsoin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen virallista tilastoa vuodelta 2018. Lyhyesti kerrottuna sinä vuonna edelliseen vuoteen 2017 verrattuna:

”Lastensuojeluilmoitusten määrä (145 880) kasvoi 5 prosenttia. Huostassa olleiden lasten määrä (10 860) kasvoi 2,3 prosenttia. Kodin  ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä (18 540) kasvoi 2,6 prosenttia. Lastensuojelun avohuollon asiakkaita (54 880) oli 1,8 prosenttia vähemmän kuin edellisenä vuonna.”

Eino Tienari, Oulu

– – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – –

Tämä on ensimmäinen osa kahdesta Lastensuojelu-aiheisesta kirjoituksestani. Toisen osan otsikko on ”Me suojelimme Suomen lapsia” ja julkaistaan pian samalla blogit.kaleva.fi -sivustolla.

Niiden herättäjänä ei ollut mikään vuosipäivä, vaan jatkuva median uutisvirta ikävistä tapahtumista ympäri maailmaa. Niissä naiset ja lapset ovat usein suurimpia kärsijöitä.

Eino Tienari, Oulu

JAA

1 KOMMENTTI

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.