Oulun yliopiston eläinmuseon viimeisen päivän tunnelmia

Oulun yliopiston eläinmuseossa tunnistetaan villieläimiä vitriineissä sen viimeisenä aukiolopäivänä tässä tilassa.

0

Karhu (Ursus arctos) on Euroopan suurin petoeläin, mutta täytettynä ei ollenkaan pelottava. Luonnossa se syö haaskoja ja saalistaa isokokoisia hirviä. Karhu nukkuu talviunta, ja se on Suomen kansalliseläin. Siitä on aina kerrottu satuja lapsille.
Ilves (Lynx Lynx) on luonnonvarainen kissaeläin. Vitriinissäkin se on lähes kotikissan näköinen. Se syö pääasiassa nisäkkäitä ja lintuja. Ilveksen turkki on ollut haluttua tavaraa ylhäisöpiireissä.
Susi (Canis Lupus) on aika paljon koiran näköinen petoeläin, jota Punahilkka ei ymmärtänyt pelätä. Onneksi metsästäjä tuli paikalle ja pelasti sadun tytön. Nykyäänkin susi herättää tunteita sitä vastaan ja sen puolesta.
Ahma (Gulo gulo) on haaskansyöjä. Kuvan ahma on säilynyt melko hyvin vitriinissä vuodelta 1951.

Oulun yliopiston eläinmuseon viimeisen päivän tunnelmia opiskelijat oppaana

Suomessa asuu neljä suurta maasuurpetoa, jotka kaikki löytyivät Oulun yliopiston eläinmuseon kokoelmista. Niitä ovat siis ilves, susi, ruskeakarhu ja ahma. Ne hankkivat ravintonsa saalistamalla ja syömällä muita eläimiä. Ne ovat ravintoketjussa korkeimmalla tasolla. Niillä on myös kunnon raateluhampaat.

Meitä kiinnostivat monet tutut, luonnossa elävät villieläimet tai petoeläimet, jotka olivat helposti tunnistettavissa kuten orava, jänis, maakotka, joutsen, susi, karhu, kettu, ahma, ilves, hanhet, pöllöt, tikka, poro, peura, hirvi, norppa, supikarhu, villisika ja monet muut. Keskustelimme kokemuksistamme, missä olemme tavanneet tai nähneet eläimiä.

Paikalla oli useampia valokuvaajia, jotka halusivat tallentaa alkuperäisen dioraaman ja muita kiinnostavia kohteita museossa.

Heikki Kangasperko on juuri se henkilö, joka on tehnyt merkittävän elämäntyön niin visuaalisesti kuin eläintieteellisesti tässä museossa.

Katsojat nauttivat siitä, miten eläimet on saatu niin luonnollisen näköisiksi ja suomalaiseen maisemaan sopivaksi.

Museo tullaan sulkemaan ja se siirrettäneen muokatussa muodossa toiseen paikkaan. Tämän museon tarina alkanee jo 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä, ja sitä on muutettu eri paikkoihin historian saatossa.

Kävin opiskelijana Lontoon luonnonhistorian museossa 1970, ja yhä muistan sieltä valtavankokoiset mammutin tai dinosaurusten luurangot. Mitä muistoja me annamme tai olemme antaneet jälkipolville Suomen eläimistä, jotka on vuosien varrella kerätty näytteille Oulun yliopiston alueella sijaitseviin tiloihin? Olisiko uudessa tyrmistyttävältä tuntuvassa tilanteessa sittenkin mahdollisuuksien alku?

 

http://www.nhm.ac.uk

http://www.oulu.fi/biodiversityunit/n…
http://www.suurpedot.fi/lajit.html
https://www.adressit.com/oulun_elainm…
http://www.kaleva.fi/lukijalta/mielip…

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.