Hallituksen arvopohja

6

Suomen hallituksen budjettiesitys ensi vuodelle on karu.

Helsinginsanomissa 16.8. on seuraavaa:

”Talousjohtaja Mikko Staff sosiaali- ja terveysministeriöstä (STM) kertoo, että vanhuspalvelulain sitovaan vähimmäismitoitukseen on valtiovarainministeriön budjettiesityksessä varattu viisi miljoonaa euroa.

Se on vasta murto-osa siitä, mitä hoitajamitoituksen nostamisen 0,7:ään on arvioitu maksavan kokonaisuudessaan. Kuntaliitto on arvioinut, että se tarkoittaisi 4 500 uuden työntekijän palkkaamista ja 181 miljoonan euron lisämenoja.”

Eli hoitajamitoituksen nosto 0,7:ään ja sitä kautta vanhustenhoidon inhimillistäminen jää edelleen vain haaveeksi. Puhumattakaan hoiva-alan palkkojen korottamisesta saatikka työnkuvien eriyttämisestä.

Sen sijaan rahaa hallitus on syytämässä turhuuksiin kuten seuraaviin (HS):

Puoluetuki nousee 6 miljoonalla eli nousua 20%!

Eduskunta-avustajien määräraha nousee 1,5 miljoonalla eli nousua 40%!

Valtiosihteereiden ja erityisavustajien lisäämiseen 5 miljoonaa eli nousua 77%!

Eli kaikkiaan 12,3 miljoonaa lisää rahaa käytännössä poliittiseen peliin ja poliittisiin suojatyöpaikkoihin. Ja vanhustenhoiva saa vain 5 miljoonaa lisää, joka ei käytännössä auta mitään!

Näillä teoilla (12,3 milj. versus 5 milj.) hallituksen arvopohja tulee selväksi. Se on kova ja sydämetön. Vanhusten ja hoitajien avunhuudot eivät hallitusta kiinnosta!

Aiemmin aiheesta kirjoittamaani:

Hallituspuolueet pettivät tärkeimmän vaalilupauksensa

Rinne, entä vanhustenhoito?

Hoitajapula on jo täällä!

Siniset eivät pelkää hallitusvastuuta, mutta yhdessä asiassa en kompromissiin suostu

Arjen turvallisuus taattava kaikille

Yksikin yksinäinen ikäihminen on liikaa

6 KOMMENTTIA

  1. Annella on toimintapohja jokadonnut. Nyt kannattaa kysellä jotakin ryhmää, joka ottaa listoilleen, sillä muuten politiikan teko vain loppuu.

  2. Kymmenen miljoonaa on valtion tasolla pieni raha mutta kun se kohdennetaan itselle, muuttuu kaikki reiluus- ja oikeudenmukaisuuspuheet sananhelinäksi.

  3. Valehdellen vaaleihin, valheilla valtaan ,sehän on aina ollut sossuluopioiden motto.Oppositiossa sdp,n Kiuru sanoi,että hoitajamitoitus 0,7,een on läpihuutojuttu,nyt se vaatii Kiurun mukaan siirtymäaikaa.
    Sossut puhuvat hoivahenkilöstöstö,ei hoitohenkilöstöstä jolloin mitoitukseen on myös laskettu kaikki epäpätevät hoitajat,talonmiehet,ym.

    Eli hallitusohjelman sivulla 147 puhutaan hoivahenkilöstöstä,ei hoitohenkilöistä joita sdp,ja muut oppositiopuolueet vaativat välikysymyksessään aikaisemmin.

    Eli sossut eivät tule pitämään tätäkään vaalilupausta,kuten eivät muitakaan joten vanhustenhoidon korjaaminen jää taas puheiden tasolle,kuten aina ennenkin.

    Mutta kehitysapuun ja maahanmuuttoon löytyy kyllä rahaa sehän on selvä.Omasta kansasta ei ole niin väliä.

  4. Helppo haukkua hallitusta ettei tee tarpeeksi parantaakseen tilannetta, ja samalla olla vaiti siitä ettei puolueesi hallituksessa ollessaan edes sitä vähää tehnyt.

  5. Myös kova ja sydämetön oli edellinen Sipilän hallitus joka otti köyhiltä,ja antoi rikkaille.SDP,n arvopohja on kuitenkin tullut täysin selväksi,se on suomalaisvastainen puolue,ja sen arvot ovat alhaalla.
    Työväentalon tornissa on syttynyt punainen pyrstötähti.Demarit ovat ansiokkaasti repimässä ja hajottamasa sitä hyvinvointi ja sopimusyhteiskuntaa jota he ennen olivat pääosassa rakentamassa SKDL,n ja Maalaisliiton(ent.kepu) kanssa.
    Hallituksen nykysaavutuksiin voidaan lukea subjektiivinen päivähoito,ja tulossa oleva mahdollinen Tamppoonien verovapaus.

    Sdp,n nykyarvot ovat kommunismi,sosialismi,islamismi,epätasaarvo,epärehellisyys,feminismi.
    Siinä tärkeimmät. Näistä seuraa isänmaataan rakastavien ihmisten kiusaamista, haukkumista, nimittelyä, elämän kurjistamista päätöksillään, valehtelua yms.

    Mutta on kuitenkin yksi sosiaalidemokraatti jota ihailen.Hän on Väinö Tanner,jota sosialistit pitävät luokkapetturina.
    Hän oli isänmaallinen mies,joka ajatteli Suomalaisten etuja , eikä lähtenyt kuppikuntineen mukaan sdp,n ja bolsevikkien aseelliseen taisteluun Suomea ja sen laillista hallitusta ja esivaltaa vastaan.SDP,hän ei hyväksynyt Suomen itsenäisyysjulistusta.
    Myöhemmin Tanner toimi maamme hyväksi eri hallituksissa.

  6. Tannerista vielä.Hän toimi ministerinä yli 2700 päivää,tuuraten välillä jopa presidenttiä.Tarjottiiinpa hänelle puolitosissaankin diktaattorin paikkaakiin,mutta demokratian miehenä hän ei sitä ottanut vastaan.
    Osuusliike Elanto on pitkälti Tannerin luomus.Tanner vastusti väkivaltaa ja kuolemantuomioita.Sisällissodan jälkeen hän pelasti monta punavankia ”elinkautiselle”.
    Suurta hämmennystä herätti,kun Tanner vastaanotti 1927 armeijan lippu ja suojeluskuntaparaatin,jolla juhlistettiin valkoisten voitonparaatia 1918,mutta hän selitti sen virkavelvollisuudeksi.

    Väinö Tanner asettui jyrkästi vasemmiston vallankumouksellisia suuntauksia vastaan ja parlamentarismin puolelle. Hänen tärkeimpiä saavutuksiaan olikin sosiaalidemokratian nostaminen yhteiskuntakelpoiseksi sisällissodan jälkeen. Tannerin on katsottu osaltaan pelastaneen Suomen viitoittamalla vasemmistolle parlamentaarisen vaikuttamisen tien erilaisten vallankumousaatteiden sijaan. Tämä kumuloitui talvi- ja jatkosodassa, kun vasemmisto saatiin muun väestön rinnalle puolustamaan yhteistä kotimaata. Tannerin kenties suurin arvo valtiomiehenä onkin sekä oikeistolaisten että vasemmistolaisten väkivaltasuuntausten torjumisessa ja merkittävässä kansallisessa eheytystyössä.

    Tanner ajoi työväen asiaa.Sosialismi säilyi puolueen periaateohjelmassa mutta hyvinvointia ja työläisten asian parantamista ajettiin porvarillisen yhteiskuntajärjestelmän puitteissa.
    1940 Tanner hyökkäsi voimakkaasti Suomen Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seuraa kohtaa,jonka hän sanoi olevan viides kolonna.Tällöin hän sai viimeistään Stalinin ja Molotovin vihat päällensä.

    Jatkosodan jälkeisessä sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä Tanner tuomittiin viideksi ja puoleksi vuodeksi vankeuteen helmikuussa 1946. Valvontakomission puheenjohtaja Andrei Ždanov oli ennen oikeudenkäyntiä vaatinut ehdottomasti Tannerin istuttamista syytettyjen penkille; hän oli jopa sanonut oikeusministeri Urho Kekkoselle, että ”oikeudenkäynti ilman Tanneria on kuin auto ilman kuljettajaa”. Neuvostoliiton asenteen Tanneria kohtaan on katsottu johtuneen ennen kaikkea siitä, että hän oli sosialidemokraatti eli Moskovan silmissä aatteellinen petturi. Paasikiven hallitus päätti asettaa sotaan syyllisiksi nimetyt henkilöt syytteeseen 6. marraskuuta 1945, ja seuraavana päivänä Valpon etsivät pidättivät Tannerin tämän kotoa, Elannon pääjohtajan virka-asunnosta Sörnäisistä. Muodolliseksi syyksi Tanneria vastaan esitettiin hänen jäsenyytensä Linkomiehen hallituksen ulkoasiainvaliokunnassa, ja sen myötä syytettyjen piiriin joutuivat myös maalaisliittolaiset ministerit Antti Kukkonen ja Tyko Reinikka.
    Tanner istui kaksi vuotta.Kotikommunistit ja Neuvostoliiton lehdistö paheksui syvästi hänen vapauttamistaan.

    Paasikivi ja Kekkonen puukottivat Tanneria selkään,eikä häntä ja hänen puolisoaan nähty ikinä linnan juhlissa.Kekkonen ei mennyt edes hänen hautajaisiinsa,vaan oli hiihtoretkellä.Presidenttiä edusti adjutantti ja seppele.

    Tuollaisia Väinö Alfred tannereita tarvittaisiin nykypäivänä.

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.