Oulu tukemaan erityislapsiperheiden arkea

0

Tämä kirjoitukseni julkaistiin 15.5. mielipidekirjoituksena Kalevassa (paperi).

Kehitysvammalain mukaan jokaiselle erityishuollon tarpeessa olevalle henkilölle tulee laatia yksilöllinen erityishuolto-ohjelma eli ns. EHO (34 §). Kehitysvammalain mukaan erityishuoltoa annetaan henkilöille, joiden kehitys tai henkinen toiminta on estynyt tai häiriintynyt synnynnäisen tai kehitysiässä saadun sairauden, vian tai vamman vuoksi ja jotka eivät muun lain nojalla voi saada tarvitsemiaan palveluita.

EHO:n laatiminen ei edellytä kehitysvammadiagnoosia, vaan ratkaisevaa on erityishuollon tarve. Erityishuolto-ohjelma sisältää suunnitelman annettavasta erityishuollon toteuttamistavasta.

EHO on merkittävä asiakirja siksi, että sillä päätetään toteuttamistapoineen niistä yksilöllisistä palveluista ja tukitoimista, jotka henkilö saa erityishuoltona. Näitä voivat olla esimerkiksi työtoiminta, päivätoiminta, erilaiset asumisen tukipalvelut, tilapäishoito sekä koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminta.

Nepsy tarkoittaa neuropsykiatrisia erityispiirteitä omaavaa henkilöä. Neuropsykiatriset erityispiirteet eivät häviä lapsen kasvun ja kehityksen myötä, vaan tuen tarve säilyy lähes koko elämän.

Neuropsykiatriset erityispiirteet voidaan diagnosoida oireiden vaihdellessa yksilöllisesti. Vaikka ei puhuta vammaisuudesta, nepsy-lapset saavat vammaistukea vaikeiden oireiden vuoksi. Nepsy-lapsia kutsutaan usein erityislapsiksi. Nepsy-piirteisiä henkilöitä on 10–20 prosenttia väestöstä.

Arki on perheille työtä, opiskelua, ystäviä, harrastuksia, päiväkotia ja koulunkäyntiä. Kun perheessä on erityislapsi, tulee sanasta arki ongelma. Lasta ei voi jättää yksin aamulla tai iltapäivällä. Lapsi ei selviä kouluun ajoissa, koulumatkasta tai aamutoimista puhumattakaan. Sama ongelma iltapäivällä.

Sana erityislapsi on oikeus olla hyväksytysti erilainen tasa-arvoisessa yhteiskunnassa, mutta se ei oikeuta saamaan tarvittavia tukitoimia. Meillä on Oulussa ongelma. Perheet, joissa on erityislapsia jäävät erilaisten tukitoimien ja palveluiden ulkopuolelle. Syynä käytetään diagnostiikkaa, mitä laki ei vaadi.

Laki edellyttää erityishuollon tarvetta eli hoidollisuuden tarvetta. Puhutaan EHO-asiakirjan puuttumisesta ja sitä kautta erilaisista alaikäisen hoito-ongelmista, mitkä estävät vanhempia työllistymästä.

Tämä heijastuu kokonaisen perheen hyvinvointiin, taloudelliseen heikentymiseen, syrjäytymiseen, mielenterveysongelmiin. Tämä vaikuttaa myös Oulun veronmaksajien määrään. Puhutaan sadoista perheistä eli yksilötasolla tuhansista ihmisistä.

Vanhemmat elävät puun ja kuoren välissä. TE-keskus ei hyväksy erityislasta ja hänen hoito-ongelmiaan syyksi kieltäytyä työstä. Työnantajilla ei välttämättä ole halua joustaa asian tiimoilta. Vaihtoehtoja ei ole tarjolla. Kukaan ei halua jättää omaa lastaan oman onnensa nojaan. Kielteisiä päätöksiä viedään yksitellen AVI:iin ja hallinto-oikeuteen.

Mitä yhteiskunnan rahojen haaskausta. Näilläkin rahoilla saataisiin toimivia tukipalveluja erityislapsiperheille.

Edellä olevaan perustuen jätin Oulun kaupunginvaltuuston kokouksessa 13.5. valtuustoaloitteen, jossa esitän, että Oulu yhdistää erityislasten kanssa toimivat tahot saman pöydän ääreen laatimaan toimivat tukipalveluratkaisut erityislasten ja heidän perheidensä hyväksi.

Anne Snellman
kaupunginvaltuutettu (sin.)
Oulu

JAA

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.