Mystinen seikkailu elämyksellinen kokemus!

0

Indiana Jones, Tuomiontemppeli tai Kadonneen aarteen metsästäjät tulivat mieleeni, kun juna jyskytti raiteita pitkin Slovenian lounaisosissa 24 kilometriä pitkässä Postojna cave nimisessä luolastossa, jonka on synnyttänyt Pivka joki. Muistatko sen kohtauksen , kun Indiana on junanraiteilla ja häntä ajaa takaa konnien lisäksi iso pallon muotoinen kivi ja aina viime hetkellä raide vaihtuu ja sankarimme pelastuu kuin ihmeen kaupalla. Tää turistiseurueessa matkaaminen ei noin jännäksi mennyt, mutta Indiana Jones / Harrison Ford on mun suosikki, niin siksi mieleni palajaa kyseisiin tunnelmiin, kun istahdin rautatien vietäväksi maan alle karuun luolastoon.

Aamulla romanialaisen kaverini kanssa päätimme lähteä Blediin, mutta kaikki linja-autot olivat täynnä ja tuli suunnitelmiin muutos. Yllätin lippuluukulla itseni ostamalla linja-autokyydin Postojnaan. Oli vissiin pakko johonkin päin suunnistaa. Kaverini oli siellä jo käynyt, joten lähdin itekseen reissuun.

Ensitöikseni Postojnaan päästyäni piti mennä vessaan linja-autoaseman vieressä sijaitsevaan paikalliseen baariin nimeltä UNI. Itse asema oli kiinni, koska on sunnuntai. Vessa olisi maksanut ei -asiakkailta 50 senttiä, joten ostin pienen viinin sen sijaan ja tulin kyllä -asiakkaaksi, joka tarkoitti wc:n käyttöoikeutta rajoittamattomasti. Tarpeiltani päästyäni nostin viinilasin huulilleni ja samantein alkoi soimaan Rolling Stones yhtyeen biisi Miss You. Muita asiakkaita ja kyypparia tilanne nauratti. Olihan minulla Rollareiden lippis ja paita ylläni. On ne niin coooolin näköisiä. Aikamme heitimme asiasta herjaa, kerroin olevani Suomesta ja häivyin kävellen Postojna cavelle, joka sijaitsee keskustasta reilun kilometrin päässä.

Lippuluukulla mietiskelin, että menisinkö myös 9 kilometrin päässä sijaitsevaan mystiseen Predjama linnaan, mutta virkailija ratkaisi asian kertomalla sen menevän kiinni viideltä ja sinne ei ole järjestettyä kuljetusta. Sloveniassa sunnuntait on lähes jokaisella saralla hankalia. Kauppojen ovet ovat kiinni, linkkarit kulkevat, jos haluavat ja nähtävyydet ovat auki sangen oudosti, vaikka turisteja on paikalla sankoin joukoin. Varsinkin aasialaisia oli paljon eli kiinalaisia, japanilaisia ja indonesialaisia. Kummallisinta on kuitenkin se, ettei Predjaman linnaan pääse kuin kävellen, taksilla tai pummaamalla kyydin jostain. Taksi kyyti olisi maksanut yli 30 euroa. Paikka ei kuitenkaan niin paljon kiinnosta, että ajan sinne taksilla ja maksan pääsylipun sisään ja se pitäisi tehdä hopulla, koska kello olisi ” cave -kierroksen ” jälkeen puoli neljä.

Turisteille Postojna Caven alue on viihtyisä ja luonnollinen. Siellä on yksi iso hotelli, ravintoloita, lippupiste ja matkamuistomyymälöitä. Parkkipaikkoja sekä henkilö- että linja-autoille ja alue on rakennettu kivasti luonnon keskelle isojen puiden, pensaiden, virtaavan joen ja luolan kallioiden lomaan. Lähetin pari postikorttia sieltä Suomeen odotellessani kiertoajelun käynnistymistä. Postikortteihin tulee kuulemma luolan ihkaoma leima.

Juna siis jyskytti eteenpäin luolan sisällä ja tippukivistä tipahteli vesipisaroita aika ajoin päälleni, joka lisäsi elämyksellisyyttä. Kymmenen minuutin mutkittelevan mystisen vuoristoradan jälkeen kävelimme oppaan johdolla isona ryhmänä noin tunnin lenkin luolastossa, josta näimme noin viiden kilometrin osuuden. Saavuimme Russian Bridgelle, joka on saanut nimensä venäläisistä sotilasvangeista, jotka rakensivat sillan itävaltalaisten komennuksessa ensimmäisessä maailmansodassa. Silta oli kapea ja sieltä oli maagiset näkymät ympäristöön. Kävelyretkellä näin toinen toistaan upeampia kivimuodostelmia ja yksittäisiä kiviä ja kuvia piti ottaa koko ajan. Erilaista ja ihmeellistä pohjoisen pojalle.

Russian Bridge
Russian Bridge

Russian Bridgen jälkeen tuli spaghetti kiviä, sitten valkoinen kammio ja punainen kammio. Kivet olivat nimensä värisiä ja muotoisia. Mietitkö millainen on punaisen tai valkoisen muotoinen? Niin minäkin. Punainen voisi olla sydämen- ja valkoinen pilvenmuotoinen, mutta näin ei ollut. Joten muotoseikka ei pidä paikkaansa. Unohda se. Spaghettikivet muistuttivat kovasti ja pelottavasti mustekalan lonkeroita. Oletko koskaan nähnyt painajaisia mustekalan lonkeroista? Mustekala kierittää sut lonkeroillaan puolustuskyvyttömäksi ja perkuleen ahdistavan ja iljettävän näköinen suu lähestyy. Se syö sinut, se syö sinut. Toivotkin, että et jäisi yhtenä palana sulamaan mustekalan vatsalimoihin, koska suu on pahannäköinen, mutta ei siellä hampaita taida olla? Ei ainakaan mun unissa.

Kivet on saatu elävimmiksi valaistuksen ansiosta. Muutaman kerran matkan aikana kaikki valot sammuivat ja sen nimi on mustakammio. Opas kertoi, että tarinan mukaan luola sortuu, jos yksi kivi pettää, jota hän näytti taskulampun valolla. Uskokoot kuka haluaa, mutta en alkaisi ensimmäisenä kyseistä kiveä irti repimään tai hulluna heiluttamaan, jos saisin valita. Enkä alkanut, vaan matka jatkui. Siellä oli myös kamelinnäköinen kivi ja valkoinen pääkivi, joka on kuin Mona Lisa Pariisissa. Pääteos, joka ei kuitenkaan pärjää muille teoksille vertailussa todellisuudessa. Ylikorostettua höttöä.

Luolassa elää 87 erilaista eliötä. Yksi heistä on human fish eli olm, joka on mielestäni madon ja siittiön sekoitus. Pää on selkeästi erotettavissa. Ne elävät satavuotiaiksi ja elävät 10 vuotta ilman ruokaa. Olmi on näillä huudeilla elävä olento. Niitä tapaa myös lähialueiden jokialueilta. Puolentoistatunnin tutustumisen loppupuolella oli terraario, johon oli kerätty eliöitä ihasteltaviksi. Minussa ne eivät herättäneet mielenkiintoa. Eihän niitä edes näe kunnolla. Olis ollu edes rotta tai sopuli, vaikka mä oon enemmän kotieläin ihminen. Opas kertoi myös luolan konserttisalista, jossa voi laulaa, jos haluaa. Kävelimme sinne, niin siellä oli hyss hyss -merkki. Pikkusen avasin äänijänteitä, jotta kuulisin paikan akustiikan, muuten oli omituinen olo. Saako täällä vai ei? Tuttu tilanne monelle kotona?

Kierros oli mielenkiintoinen ja suosittelen sitä ehdottomasti kaikille.  Hipsin paikalta takaisin linja-autoasemalle ja kyytini lähtisi puolen tunnin kuluttua, joten menin Uni Baariin kuluttamaan aikaa, jossa käväisin aamupäivällä. Telkkari oli päällä ja siellä seisoi Valtteri Bottas ylimmällä pallilla, Sebastian Vettel toisena Kimi Räikkönen kolmantena. Kaksi Suomen lippua salossa, kun astuin baariin sisälle. Aivan kuin joku olisi tiennyt meikäläisen tulevan juuri nyt tähän baariin. Samat äijät baarissa katsahtivat minuun ja muistivat aamupäiväisen Rollari kohtaamisen. Paikka räjähti taas nauruun. Suomalaiset juhlivat formuloissa ja oli todella mukava olla suomalainen ulkomailla. Se on niin, että aina kun astelen Uni Baariin, niin jotain sopivan karismaattisen hupaisaa tapahtuu. Kaurismäkeläiseksi tilanteen teki puhumattomuus. Postojnan paikallisen pubin äijät eivät osanneet englantia juurikaan. Mentiin lähinnä katseilla, eleillä ja ilmeillä. You know what I mean!!

Ollaampa taas kuulolla!

AXXU

Tässäpä kuvia Postojna Cavesta.

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.