Edullinen Belgrad näyttää rouheat kasvonsa

0

Puheensorinaa, lintujen laulua ja pientä auringonpaistetta ohuiden pilvien lomasta. Tilasin juuri lähiravintolan terassille kupillisen kahvia ja kinkkujuustopaahtoleivän. Palautin auton Renty Car vuokrafirmaan ennen tänne tuloani. Maanantaiaamu Ljubljanassa. Onnistunko muuttamaan hieman sen merkitystä? Se on viikon aloitus, unirytmin rikkoja ja palauttaja, utuinen muisto. Haluan nykyhetken.

 

Häirikkö iskee. Se on pieni lintu ilman käytöstapoja. Se uhmaa paahtoleipiäni. Se katsoo tuimasti alle metrin päästä silmiin. Hätistelen sitä jaloillani ja käsilläni. Se ei lähde. Se sirkuttaa kaverinsa paikalle. Kaveri on pullukampi tapaus, insideclubin puheenjohtaja ja pormestari. Hän on ansainnut kupunsa alistamalla ihmiset tahtoonsa. Hän on nokkinut suurimmat jyvämitalit ja hän on lintumies, joka kuuluu parhaseen Lintulan viinimarjaneuvostoon. Laihempi on nöyräpuurtaja. Kilpi, toteuttaja ja avauksien tekijä. Hän on sellainen, jota Lintulan kansa oikeasti arvostaa. Hänellä ei ole jyvämitalleja eikä hän niitä hamua. Hän on taistelija, rivimies ja tiedustelija. Hän on iloinen ja nauttii elämän tehtävästään, mutta nyt hän on täysillä työntouhussa kiinni. Minä olen hänen vihollinen ja murujen vartija. Minusta hän on ärsyttävä ylimääräinen haittatekijä tänä aamuna, mutta hänelle maanantai ei ole vain usvainen pakollinen retki piinausvuorille. Se on paahtoleivän murusen arvoinen seikkailu juuri tässä hetkessä ja hän haluaa voittaa vastustajansa.

Voitin hampurilaiskilpailusta auton käyttöön viikonlopuksi. Se oli kisa, jossa haluttiin tietää kuinka monta hampurilaista Renty Car autonvuokrausfirma tekee ja paistaa veloituksetta asiakkaille Ljubljanan yöravintola Shootersissa. Arvasin 420. Oikea vastaus oli 500. Seuraavaksi lähemmäs arvaus oli 360. Suurin osa arvasi sadan burgerin seudulle. Otin voittoni käyttöön viime perjantaina, kun sain mukaan neljä kaveria Belgradin reissulle. Sullouduimme autoon ja takapenkillä ei ollut turvavöitä keskellä istuvalle. Tsekkasin auton tiedot ja se oli rekisteröity neljälle. Pieni musta pantteri Skoda meni vaihtoon, koska matkustajia oli viisi. Turkoosi merenneito Opel Corsa kelpasi ja lähdimme matkaan. Slovenian pääkaupunki Ljubljanasta, Kroatian pääkaupungin Zagrebin kautta Serbian pääkaupunki Belgradiin.

Moottoritiemaksuja, tullijonoja ja vastapainoksi hyvät tiet ja maisemat. Heti matkan alkuun merenneitomme tökötti kaksi tuntia Slovenian ja Kroatian rajalla. Matka kesti hulppeat kahdeksan tuntia. Takaisin päin sunnuntaina vain viisi tuntia. Matkan aikana maksoimme tietulleja noin neljäkymmentä euroa ja menimme neljän eri tullin läpi näyttäen henkilökorttimme ja passimme. Toimin kuljettajana, niin jostain syytä halusivat nähdä aina sekä ajokorttini että passini. Kyydissäni oli värikäs eurooppalainen kattaus; puolalainen, hollantilainen, serbialainen ja tsekkiläinen.  Tullivirkailijat ottivat asian puheeksi positiiviseen sävyyn ja toivottivat hyvää matkaa. Ilmeisesti heillekin useiden maiden väriloisto samassa henkilöautossa oli eksoottista. Hukkasin hötäkässä Ljubljanan kämpän avaimet. Niitä voi etsiä jostain Slovenian -Kroatia – Serbia akselilta. But not me! Teetän uudet avaimet.

Majoituksen hommasin koko porukalle Belgradin ydinkeskustasta Airbnb:n kautta. Asunnossa oli yksi huone ja toiletti, jossa amme. Yhdellä seinustalla oli keittiö, jossa olisi voinut kokkailla. Käytimme lavuaaria lähinnä hampaiden pesuun, koska wc oli ymmärrettävästi aamulla ja illalla ruuhkainen. Viidelle hengelle löytyi omat pedit ja huoneisto oli siisti. Se maksoi yhteensä kahdelta yöltä 49 euroa = 4,9 euroa per henki per yö ja se sisälsi ilmaisen autoparkin talon sisäpihalta.

bty
…..ja mä vain jatkoin kävelemistä…..mä tahdon kävellä näin…..mä tahdon kävellä näin…..

Kun asunto sijaitsee Belgradin ydinkeskustassa, niin sinulla on helppo tutustua kävellen kaupunkin keskustan lähellä sijaitseviin nähtävyyksiin, ravintoloihin ja kahviloihin. Toki se vaatii hyvät kengät ja paksut jalkapohjat. Olen usein kuullut, että me suomalaiset tykätään kävellä uusissa paikoissa. Emme ole poikkeustapaus, niin tekee muutkin. Meidän porukka kiersi kävellen tutustuen uusiin paikkoihin. Yksi matkaseurueemme jäsen oli kotoisin Serbiasta, joten saimme paikallisen oppaan kätevästi käyttöömme. Kalemegdan puisto, Belgradin linnoitus ja muinainen kaupunki Singidunum sijaitsevat Sava joen rannalla keskustassa ja sieltä voit nähdä kuinka kaksi pitkää jokea, Sava ja Tonava kohtaavat.

Belgrad on nuhruinen, likainen ja kärsinyt. Ihmiset ovat ystävällisiä ja ruoka on hyvää. Olosuhteet ovat rikkaat monella tapaa, mutta köyhyys ja kurjuus ovat läsnä. Kerjäläisiä on paljon ja ihmisten kasvoilta voi lukea toivottomuuden. Naton pommitukset ja Kosovon sodan jäljet näkyvät yhä. Eikä se ihme. Sota saastutti Serbiaa ja vahingon korvaukset arvioitiin sadan miljardin dollarin suuruisiksi. Kaupungin keskustassa on nähtävillä pommitettuja rakennuksia. Ne ovat muistutus ja muisto serbialaisille sekä nähtävyys turisteille. Millä tapaa Serbian hallinto haluaa auttaa kansalaisiaan, selviytyä ja mennä eteenpäin? He tarjoavat apua toivottomuuteen mm. rakentamalla sinnikkäästi Pyhän Savan katedraalia, jonka rakennustyöt aloitettiin jo kolmekymmentä luvulla. Sisälle pääsee katselemaan, mutta seinät ja katto ovat kalpeita ilman uskonnollisia maalauksia. Yhden maailman suurimman ortodoksisen kirkon ympäristö on illalla hienosti valaistu puistoalue. Uskonto on se valo ja tuki, johon kansakunta nojautuu. Serbialainen mies totesi, että eivät nämä ole meidän maita. Olemme täällä vuokralla. Jumala nämä maat omistaa.

Pyhän Savan katedraali Belgradissa.
Pyhän Savan katedraali Belgradissa.
Katedraalin seinät ovat toistaiseksi tyhjät.
Katedraalin seinät ovat toistaiseksi tyhjät.

Iltamenoja Belgradissa riittää. Erikoisia juoma- ja ruokaravintoloita, pubeja ja yökerhoja. Kävimme syömässä molempina iltoina Skakardijan ravintolakorttelissa. Food Porn nimisen paikan sisustuksen voit kuvitella nimestä. Avokeittiössä tehdyt hampurilaiset maistuivat erinomaisilta. Serbialaista perinneruokaa oli tarjolla useissa ravintoloissa. Kävimme Kapetan Koca nimisessä ravintolassa, jossa oli tarjolla mm. grillattua kalaa ja lihaa ( mixed grill ). Otin Cevapcici aterian, jossa maustettuja ja paistettuja lihanpaloja on työnnetty sipulin kanssa leivän sisään. Aijai. Oli hyvää. Siihen lisäksi Sopska salaattia valkoisen juuston kera, niin kyllä lähtee. Välipalana myöhemmin menee burek, jonka voi täyttää, vaikkapa lihalla, juustolla, pinaatilla tai perunalla. Olut maksaa noin euron puolitoista. Burek menee samaan kategoriaan. Hyvän ruuan ravintolassa saat 4-6 eurolla. Yöklubitunnelmasta kannattaa mennä nauttimaan Sava- joen lauttaklubeille. Lautat ovat erilaisia musiikkityyleiltään. Parilla lautalla oli häät, meidän matkamme aikana. Keskustasta kävellen yli Brankov sillan, josta voit ihailla ja ottaa kuvia Belgradista yöaikaan. Taksilla klubilta kotiovelle.

Savajoen rannalla on useita eri musiikkityylin lauttoja.
Savajoen rannalla on useita eri musiikkityylin lauttoja.
Belgrad By Night
Belgrad By Night

Unohdin Kapetan Kocaan lippiksen, jonka olin aiemmin päivällä ostanut Tasavallan aukion läheisyydestä. Odottelin lippistä saapuvaksi ravintolan terassilla, kun ohikulkeva mies kysyi tietä ravintolan sisäänheittäjältä. Kuulin miehen englanninkielessä tutun aksentin ja hän oli suomalainen. Bat oli harrastejääkiekkojoukkueen nimi, jonka kanssa hän oli reissussa. Pelit oli pelattu ja hän etsi ruokapaikkaa kuudentoistahengen joukkueelle. Selkämme takaa kuului suomalainen tervehdys ja paikalle tuli nelinkertainen olympiavoittaja Lasse Viren. Hän oli reissussa vaimonsa Päivin kanssa. Lasse oli hyvällä fiiliksellä reissussa ja tottahan toki nappasimme yhteispotretin Belgradin kadulla. Tiemme erkanivat leppoisissa tunnelmissa ja lippalakkini löysi tiensä päähäni. Sen toi nuori nainen, joka oli ravintolan siivooja. Hän oli vienyt sen kotiinsa. Varmaan olisi saanut pitää mun trendikkään uuden rollarikielellä varustetun lippiksen, jos sitä ei omistaja olisi kaipaillut. Reilun pelin fiilis jäi tapahtumasta. Annoin kiitokseksi suklaalevyn lippikseni palauttajalle.

Nelinkertainen olympiavoittaja Lasse Viren oli Belgradissa myös.
Nelinkertainen olympiavoittaja Lasse Viren oli Belgradissa myös.

Maanantai. Tulta päin ja ajasta kiinni. Linnut saivat omat eväänsä leipälautasen paahtoleivän murusista. Uskon, että sekä Lintulan pormestari että nöyräpuurtaja ovat onnellisia perheidensä kanssa lintuyhteiskunnassa. Toivon, että myös nöyräpuurtaja tajuaa arvonsa.

AXXU

Elämä jatkuu Belgradissa.
Elämä jatkuu Belgradissa.

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.