Kesäinen tervehdys Suomeen Italiasta

0

Istahdin ravintolaan nimeltä Zero Quaranta. Tätä ennen kävin ostamassa tiketin linja-autoasemalta Ljubljanaan. Se lähteen puolentoistatunnin päästä. Olen viikonloppureissulla Triesten kaupungissa Adrianmeren rantamaisemissa Italiassa. Päätin lähteä reissuun hetken mielijohteesta perjantaina. Kävelin aikataulutaulun luokse ja kattelin mille alkais ja minne menis. Tarkoituksena oli mennä Venetsiaan, mutta juutuin Triesteen, vaikka perivät vessamaksun heti tultuani tänne. Eurolla likaiseen toilettiin, jossa oli reikä lattiassa. Matkamies ei moisesta masennu. Se oli kokemus muiden joukossa. Lisäksi täytyy sanoa, että Venetsiaan en yksin mene. Kuolisin ikävään nähdessäni kaikki rakastavaiset ja huutaisin pääni sisällä Where are you my love!? Menipä tunteisiin, perkule. Joka tapauksessa oli siistiä laskeutua bussin kyydissä vuoren rinnettä pitkin alas. Sieltä näkee koko kaupungin ja odotusarvot nousevat Triesteä kohtaan. Ehdin näpätä kuvankin.

Kaunis Trieste.
Kaunis Trieste.

Triesten kaupungissa asui aikoinaan enemmän slovenialaisia kuin missään muussa kaupungissa ja se oli Itävalta-Unkarin neljänneksi suurin kaupunki heti kolme suuren Prahan, Budapestin ja Zagrebin jälkeen. Tässä historiallisesti kiehtovassa kaupungissa on reilusti yli 200.000 asukasta ja meninki on italialainen. Se on niin italialainen, että saa etsiä ihmistä joka puhuu englantia. Yksi syy mielestäni tähän on dubbaukset telkkarissa. Me suomalaiset opitaan jo pienestä pitäen väkisinkin telkkarin välityksellä enkkua.

Ennen tähän ravintolaan tuloani söin aamiaisen Airbnb paikassa. Se oli monipuolinen, raikas ja sillä pärjään pitkälle päivään. Majapaikkani, joita oli kaksi viikonlopun aikana sijaitsivat Triesten ytimessä samassa kerrostalossa ja maksoivat vain 40 € / yö. Ystävällisiä majatalon pitäjiä ja kauniita huoneita heillä on. Luksusta jopa.  Ainoa asia miinuksena, että liikenteen meteli kuului huoneeseen yölläkin, mutta sitä se on, jos haluaa majoittua keskellä kaikkea. Keskustassa majoittuen pääset kuitenkin tutustumaan jalkaisin Triesteen. Kaupunki on kaunis, vanhoja rakennuksia täynnä, vuorten ympäröimä ja näyttää erilaiset puolensa päivällä ja yöllä. Suurin keskusaukio on nimeltään Piazza Unita d’Italia.

Okei! Jos haluat nauttia italialaisen kotileipomon tuotteita edullisesti Triesten keskustassa, niin astele Penso nimiseen herkkupuotiin Via Armando Diaz kadulla. Aivan uskomattoman hyvän näköisiä kakkuja, pullia, piirakoita ja torttuja lasivitriini täynnä ja paljon paljon muutakin; suklaata, viiniä ja karkkia. Perjantai-iltapäivällä Penson tuoksu veti mut nenästä sisälle liikkeeseen ja oli ihan pakko maistella omenapiirakkaa. Otin sen mukaan ja söin sen kävellessä vanhan kaupungin katuja. AH! Mikä makuelämys. Tänään aamiaisen jälkeen maistelin suklaaleivosta, joka vei kielen mennessä. Aaaaapuuuva! Sanois Apuva mies tässä vaiheessa.  Jos joskus menet sinne, niin kysy Antonelloa. Paikan omistaja on ainoa, joka osaa puhua englantia leipomossa ja on leipurinhatun omaava palveluhenkinen mukava mies. Omenapiirakka 1,50 €.

Ilta- ja yöelämä on todella vilkasta Triestessä viikonloppuisin. Ravintolakadut ja ravintolat ovat täynnä italialaiseen tyyliin iloisia ja kovasti juttelevia ihmisiä. Täynnä tarkoittaa tuhansia ja tuhansia ihmisiä. Vaikea määritellä, mutta paljon oli porukkaa liikenteessä baanalla. Ruokaravintolassa tunsin, että mua huijattiin, mutta ei oikeasti huijattu. Minusta vain tuntui siltä, koska täällä kaikki maksaa enemmän kuin Ljubljanassa. Otin annoksen ravintolasta, joka tehtiin ravintolan sisällä avoimessa keittiössä. Annoksessa oli lihaa moneen lähtöön ja lisäksi perinteistä kaalta, joka on tullut Triesteen Itävalta- Unkari aikakaudelta ja olut ruokajuomaksi. Tuli joulu mieleen, koska kypsensivät kinkkua myös. 18 €. Kiitos! Sanoi tarjoilija tuodessaan laskun. What! Sain erittelyn eli annos maksoi 9 € ilman kaalta. Kaali maksoi erikseen 3€. Olut 4,5 € ja pöytämaksu, joka on jonkinasteinen selitys tipille, jota täällä ei tarvitse maksaa, mutta se oli 1,50 €, joten yhteensä se tekee mainitsemani summan. Otti päähän. Yhdellä torilla oli ravintolatapahtuma, jossa olisin saanut erittäin hyvännäköisen hampurilaisen neljällä ja puolella eurolla. Joskus hombrea viedään muuallakin kuin Meksikossa.

dav

Lauantai päivällä kävin Castello Di San Giusto linnassa, joka sijaitsee kukkulan päällä keskustassa. Mielettömät maisemat. Varsinkin kun maksat 2 egee ja pääset linnan muurin päälle tsekkaamaan näkymiä. Ennen kipuamista näet roomalaisen teatterin rauniot. Linnaan kannattaa mennä hissillä ja tulla alas kävellen ihaillen maisemia. Törmäsin juuri ennen linnan hissiä kolmeen nuoreen ihmiseen, jotka roudasivat soittokamppeita. Autoin heitä kantamaan kamppeita ja otettiin ”bändikuva” linnan pihalla. Italialaisessa ryhmässä oli kaksi tyttöä ja yksi poika. Toinen tytöistä oli pojan tyttöystävä ja toinen oli tyttöystävän kaveri eli ainoa soittaja oli poika. He olivat matkalla yksityisiin bileisiin. Heitettiin jäähyväiset jonkin kerrostalon alatasanteella. Poika jätti yhteystietonsa, koska halusi keikalle Ljubljanaan. Oon vissiin sen verran managerin näköinen häiskä, että hän uskoi edistävänsä uraansa kauttani. Metelkovassa eli Ljubljanan alakulttuurin kehdossa varmaankin näemme . Oli miellyttävää olla roudarina Italiassa.

Hattupäinen vanha mies esitteli minulle kaupunkia. Tutustuimme liikennevaloissa, kun halusin ottaa hänestä profiilikuvan. Hän kertoi kylmästä tuulesta nimeltä Bora, joka puhaltaa välillä Triestessä. Lisäksi keskustelimme hieman taiteesta ja Jumalista. Hän ei osannut paljoakaan englantia, joten meni hyviä juttuja ohi, mutta mukava mies. Sen jälkeen irlantilainen mies kertoi tarinan sormuksestaan vanhojen tavaroiden liikkeessä. Keskellä on sydän ja sen ympärillä itäinenosa ja Italia. Sydän on Trieste. Sormus on kuin Triesten vaakuna, sillä erotuksella, että Triesten vaakunassa ei ole sydäntä, vaan eräänlainen harppuuna. Tarinan huipennus on se, että kun sormuksen sydän avautuu ulos päin, niin on se merkki siitä, että olet sinkku. Jos sydän avautuu sinuun päin, niin se on merkki siitä, että sydämesi on varastettu, jollekin toiselle. Tämän kauppiaan sydän oli varastettu. Sormus oli kuulemma irlantilaisen suunnittelema. Tietysti irlantilaisen pitää vetää Irlantikortti esiin. Juttelimme myös kattohuoneistosta, jota hän ei mainosta missään, joka hänellä on vuokralla keskustassa. No jääpä ehkä kokemista seuraavalle visiitille.

Aurinko paistoi ja elämä hymyili, kun Istuin vanhassa kaupungissa Spritzaperol drinkin kanssa terassilla ja keskustelin ihmisten kanssa. Yksi nainen oli turistifirmassa töissä ja oli todella kiinnostunut Suomesta, Oulusta ja Lapista. Italialainen mies oli töissä Wärtsilän tehtaalla. Hän piti työpaikastaan todella paljon. Hän oli työskennellyt siellä jo kymmenen vuotta. Wärtsilän tehtaalle on matkaa about puolituntia Triesten keskustasta. Leppoisan terassireissun jälkeen yritin päästä merelle lautalla, mutta nyt ei ole varsinainen turistikausi, joten lautat eivät kulje. Valinnaisesti lenkkeilin rantamaisemia ja tienreunoja pitkin iltapäivällä. Tein noin kymmenen kilometrin lenkin googlemapsin mukaan. Paljon oli porukkaa, ilma oli hyvä ja kävin kastelemassa viileässä merivedessä jalkani juoksulenkkini kääntöpaikalla.

dav

Yöllä hengailin keskusaukiolla ja ympäriinsä kaupungilla. Pari nuorta sälliä soitti keskusaukiolla todella epävireisesti musiikkia. Se muistutti jollain tapaa Oasista ja Hendriksin Jimiä, mutta ei oikein lähteny eikä istunut mun makuun. Äijät soittivat monta tuntia kuitenkin asenteella. Ainoa matkamuisto jonka täältä hankin liittyy tähän. Ostin pienen taulun kauppiaalta. Kuvassa on Jimi Hendrix.

Kyllä mä voisin uudelleen tänne tulla, vaikka ainoastaan bussiaseman nuori neiti osaa englantia. Ei sen väliä, koska tulisin ja menisin merelle. Illalla kävelisimme rakkaani kanssa himmeästi valaistuille romanttiselle laiturille. Katsoisimme ja keskittyisimme toisiimme. Näkisimme merelle ja vuoristoon, jonka rinteiltä kajastavat katulamppujen valot. Ne symbolisoivat onnen pisaroita keskellä elämää. Rakkaani tarjoaisi juuri sillä hetkellä pisarat minulle. Olisimme useiden muiden pariskuntien tavalla nauttimassa rakkauden Triesteä.

Nyt istun linja-autossa, joka matkaa kohti Ljubljanaa. Tutustuin amerikkalaiseen pariskuntaan. He jättivät Washingtonin taakseen, irtisanoutuivat töistään ja lensivät Venetsiaan. He aikovat lentää takaisin Yhdysvaltoihin elokuussa, mutta sitä ennen kiertävät ympäri Eurooppaa. He janoavat uusia kulttuureja ja haluavat avata näkemyksiään maailmasta. Heidän mielestä amerikkalaiset ovat liian sulkeutuneita omaan kulttuuriinsa. Mitä amerikkalaiset eivät tajua tai on outoa. Sitä he eivät hyväksy tai halua oppia.

dav

Vessahätä yllätti ennen kuin hyppäsin bussiin. En maksanut vessamaksua, vaan kävin luonnossa.

Buena Sornata!

AXXU

dav
dav
mde
mde
dav
dav
bty
bty
Roomalainen teatteri.
Roomalainen teatteri.

 

 

JAA

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.