Oletko kateellinen yrittäjälle?

43

Törmään usein tilanteisiin, jossa yrittäjiä kadehditaan syystä tai toisesta. Ajattelinkin nyt kertoa neljä tärkeintä asiaa mitä yrittäjyydessä kannattaa kadehtia. Näiden joukossa eivät ole tulot, osingot tai tuet.

1)      Yrittäjä on vapaa tekemään töitä silloin kun huvittaa. Yleensä heitä kyllä huvittaa ja paljon. Heidän ahkeruuttaan voikin kadehtia.  20 % muita pidemmät työpäivät ja lomaa reilut kolme viikkoa vuodessa. Kukaan muu ei Suomessa tunnu pärjäävän vähän vähemmällä lomalla. Erityisesti julkisella sektorilla on tähän asti tarvittu parhaimmillaan lähes 8 viikkoa lomaa vuodessa.

2)      Yrittäjät ovat lähteneet yrittäjiksi ennen kaikkea siksi, että se tuo vapauden ja itsenäisyyden tunteen elämään. Tätä vapauden tunnetta voi kadehtia.  Suomessa on noin 300.000 yritystä.  Suurin osa yrittäjistä on hiljaisia arjen puurtajia, jotka ymmärtävät intohimon ja tavoitteellisuuden merkityksen. Verkostoituminen ja paikallinen sopiminen sopivat hyvin tälle yrittäjäkunnalle. Meillä muilla tuntuu elämää rytmittävän sopimisen vaikeus, pakkolait, työttömyys ja ylipäätään pakko tehdä töitä.

3)      Yliopistossa tehtyjen selvitysten mukaan yrittäjät ovat keskimääräistä onnellisempia kuin me muut. Tätä onnea voi kadehtia. Tavallisen työntekijän on vaikea ymmärtää mistä onnen tunne tulee. Joutuuhan yrittäjä ottamaan paljon enemmän riskiä hakiessaan kasvua ja toimeentuloa. Yrittäjä joutuu myös kantamaan enemmän vastuuta, varsinkin kun työllistää. Onnellisuus ei näytä myös olevan yrittäjän tuloista kiinni. Kahdella kolmanneksella tulot jäävät alle palkansaajan keskitason.

4)      Yrittäjän ahneutta kannattaa kadehtia. Yrittäjät ovat nimittäin ahneita kasvattamaan omaa yritystään. Tekemään kauppaa ja työllistämään muita. Tämä ahneus koituu koko suomalaisen yhteiskunnan hyväksi. Ilman yrittäjän ahneutta ei meillä olisi töitä. Yrittäjän ahneus on ihmeellinen luonteenpiirre, se ei koidu suoraan ja ensisijaisesti yrittäjä hyödyksi. Nimittäin verottaja on pitänyt huolen, että yrittäjää verotetaan hieman kireämmin kuin palkansaajia. Yrittäjän ahneutta rajoittavat myös lukemattomat byrokraattiset lait ja määräykset. Valitettavasti kaikki nämä yritysten kilpailukykyä ja luovuutta rajoittavat asiat pitävät Suomen kilpailukyvyn polttoaineen eli yrittäjän ahneuden aisoissa.

Nyt on meneillään Suomen talouden kilpailukyvyn korjaustalkoot. Julkista taloutta pitää tehostaa ja yksityiselle sektorille tarvitaan uusia työpaikkoja. Tässä kohtaa työpaikan pitäisi löytyä entistä useammin pk-yrityksistä. Ikuisen kadehtimisen sijaan meidän kannattaisi tosissamme miettiä miten pitää yrittäjät entistä vapaampana, onnellisempana, ahkerampana ja ahneena.

Kiitollisuus on hyvä vastalääke kateuteen.

Tämä kolumni on julkaistu printti Kalevassa 3.10.2015

JAA

43 KOMMENTTIA

  1. Tälle melko tuoreelle (vähän yli vuosi) pienyrittäjälle kolahti joka kohta 😀 Viikon seitsemäs työpäivä pulkassa näin sunnuntaina iltaseitsemän jälkeen. Tunteja en edes laske. Raskasta on, mutta ikinä en ole ollut näin onnellinen enkä tuntenut hallitsevani elämääni näin hyvin. Tsemppiä kanssayrittäjille, me kyllä pärjätään (y)

  2. Kalenterissa ei ole niin paljon päiviä että osaisi olla kateellinen yrittäjälle. He ottavat henkilökohtaista riskiä ja jos joku onnistuu hän on voittonsa ansainnut. Koulutuksessa pitäisi antaa eväitä helpottamaan yrityksen perustamista ja päättäjien pitäisi huolehtia että epäonnistuneen yrityksen jälkeen on turvaverkko taloudellisesti kuten työntekijälläkin jos hänet irtisanotaan.

  3. Vapauden kaiho sai yrittämään. Tulotavoite oli aluksi päästä samaan kuin palkkatyössä, josta hyppäsin pois. Omaan piikkiin tekeminen innosti niin paljon, että tulin ansainneeksi pitkässä juoksussa paljon paremmin, kuin toisen palveluksessa. Jos raha, komea auto tai muut ulkoiset tunnusmerkit ovat yrittämisen motiivina, suosittelen unohtamaan koko jutun. Aineellista tulee kaupan päällisiksi, jos into ja nöyryys työntekoon ovat kohdallaan. Verottaja on edelleen hyvä ystäväni vielä eläkkeellä ollessanikin. Se kuppaa säästöjeni tuotosta enemmän kuin lakisääteisestä eläkkeestäni. Onnellisuudestani en kuitenkaan veroa maksa.

  4. Itse olen törmännyt siihen että moni yrittäjä kadehtii työttömiä. ”Kun niillä on niin kivaa olla jouten ja rahaa tulee vaikka vastikkeetta”. Niin, työttömäthän ovat omasta tahdostaan työttömiä. Ja yrityksethän eivät saa tukia valtiotla eikä minkään yrityksen toiminta perustu nimenomaan valtiolta nyhdettäviin rahoihin. Moni yrittäjä hihkaisee ehkä innosta ennen kuin huomaa sarkasmin.

  5. Kertoisko arvon kirjoittaja, mihin 4. kohdan väite yrittäjän raskaammasta verotuksesta perustuu? Tai väite, etteikö yrityksen kasvu olisi ensisijaisesti yrittäjän hyödyksi? Yrityksiä on monenlaisia ja moni pienyrittäjä tekee töitä kellon ympäri. Silti yrittäjällä on omat konstinsa saada etuja firmasta, vaikka palkkaa maksettaisiinkin ”vähän”. Otetaan myös kaikki mahdollinen irti esim. verottomina korvauksina tai matkustetaan firman piikkiin.

    Yrittäjät ovat tärkeitä työllistäjiä, mutta jutusta paistaa läpi ylimielisyys. Itse tiedän monia yrittäjiä jotka nostavat oman ahkeruutensa jalustalle ja kadehtivat niitä, jotka saaavat tulonsa ”helpommin”. Joidenkin yrittäjien asenne työntekijöihinsä on myös vallan vinksahtanut, alentuva ja vähättelevä. Yrittäjänkin olisi hyvä muistaa että kolikolla on kaksi puolta. Yrittäjä mahdollistaa duunarille työnteon ja tienaamisen, duunari mahdollistaa yrittäjän firman kasvun ja menestyksen työpanoksellaan.

    Minä en kadehdi pienyrittäjiä, he puurtavat niska limassa, oman onnensa eteen tosin. Monet yrittäjistä ovat muuten sitä sorttia ettei heistä toinen yrittäjä saa erityisen ahkeraa työntekijää, ei heistä irtoa sama puhti ja into toisen hyvinvoinnin eteen. Ymmärrettävää, mutta hyvä yrittäjä ei odota työntekijän painavan intopiukeana yrittäjän rikastumisen vuoksi.

    Työntekijöitä ja yrittäjiä on moneen junaan ja asemallekin vielä riittää sakkia.

    T. Yrittäjän tytär, yrittäjän vaimo, yrittäjän äiti.

  6. Kirjoituksessa jää ihmetyttämään noiden neljän kohdan valinta ja että mitä niillä halutaan viestiä. Ensiksi on outoa, ettei siinä nosteta keskeiseksi yrittäjän riskinottovalmiutta, heittäytyä oman liikeideana toteuttamiseen. Sellaista heittäytymistä moni taviskin varmaan kadehtii.

    Tuo ahneus on todella outo valinta. Useimmat ihmiset haluavat menestyä elämässään. Eikö yrittäjä myös halua ensisijaisesti menestyä, mikä hänen tapauksessa merkitsee, että hänen yritys menestyy? Tämä ei vaasi, että hän on välttämättä erityisen ahne. Ahneus merkitsee, että ottaa joka rovon minkä saa irti usein eettisesti epäilyttävällä tavalla. Itse on kyllä tavannut aivan menestyviä yrittäjiä, joita en ole pitänyt erittäin ahneita.

    Niin miksi tuo ahneus? Ilmeisesti kirjoituksen tarkoitus on omalta osaltaan tehdä ahneuden ekonomiaa hyväksytyksi. Enää ei riitä, että on ”menestyvä yrittäjä” on oltava ”ahne yrittäjä”. Ihmettelen, että kuka rehellinen yrittäjä haluaa itsestään käytettävän mieluummin jälkimmäistä ilmausta kuin edellistä.

    Jos olen tulkinnut tasavallan presidentti Sauli Niinistön puheita oikein, hän on Marko Kolehmaiselle muinaisjäännös, joka korostaa niin vanhanaikaisia arvoja kuin kohtuullisuus.

  7. Mihin perustuu väite että yrittäjää verotetaan kireämmin kuin palkansaajaa ?
    Jos katsotaan kokonaisuutta niin nimenomaan kulujen vähennysoikeus houkuttelee yrittäjät vippaskonsteilla kiertämään veroja jolloin todellisuudessa tilanne on päinvastainen. Esimerkiksi yrityksen kirjanpidossa olevia toimiston kodinkoneita löytyy kodin varusteista, henkilökunnan virkistyskäyttöön tarkoitettu lomaosake on vain yrityksen omistajan käytössä taikka yrityksen autolla ajetaan kaikki mahdolliset vapaa-ajan ajot. Esimerkkejä piisaa ja verottajan aika ei riitä näitä setvimään kunhan viivan alta löytyy jonkinlainen tulos jolla yrittäjän katsotaan elättäneen itsensä.

  8. Taas on kateuskortti vedetty esiin ja ahneus nostettu hyveeksi. Yrittäminen ei tietenkään ole hyväntekeväisyyttä, samoin kuin työn tarjoaminen ei ole hyväntekeväisyyttä, jota laupias, kadehdittu ja sorrettu yrittäjä tarjoaa työntekijälle pelkkää hyvyyttään. Työn tarjoaminen lähtee pelkästään itsekkäistä lähtökohdista: mahdollisuudesta kasvattaa yritystä. Naurettavaa esittää, että tästä tulisi olla kiitollinen. Miksei työntekijän ahneet palkkavaatimukset ole hyve?

    Yrittäjän riski on jo monin tavoin siirretty työntekijälle. Suuryrityksissä tämä hoidetaan massairtisanomisilla, ellei kvartaalin tulos kasva tarpeeksi, eikä ole riittävästi jaettavaa ahneille omistajille. Pienyrityksissä yrittäjän riskiä on siirretty työntekijälle 0-sopimuksilla, provisiopalkkauksella ja vuokratyövoimalla, jota kutsutaan paikalle vain tarvittaessa.

    Ymmärrän myös miksi yrittäjät ovat kateellisia julkiselle sektorille lomista. Tämä on huonosti verhottu hyökkäys. Yksityinen sektori toki haluaisi ottaa haltuunsa kaiken yhteiskunnan perustoiminnoista, jotta välttämättömyyksistä saisi verovaroin tuettuna kiskoa riistohintoja laadusta tinkien. Esimerkkejä on olemassa.

    Samaa mieltä olen siitä, että byrokratia työllistää yrittäjää aivan turhaan. Byrokratiasta on tullut itseään ruokkiva peto, jonka perimmäinen tarkoitus on unohtunut kauan aikaa sitten ja jonka ainoa peruste olemassaololleen on pitää byrokraatti leivän syrjässä kiinni. Yrittäjällä pitäisi myös olla oikeus lomaan ja samanlaiseen sosiaaliturvaan kuin työntekijällä silloin, kun asiat eivät menekään suunnitelmien mukaan.

    Kritiikki ei ole kateutta. Kateuskortin käyttö sen sijaan on puolivillainen yritys vaientaa kriitikot.

  9. Monia olen huomannut suomessa kadehdittavan, mutta ne kyllä yrittäjiä. Enemmänhän yrittäjän osaa kauhistellaan. Olen ite harkinnut yrittäjäksi ryhtymistä ja kun asiasta vihjaisee jossain niin vastaukset ovat lähes aina tyrmäävät koska yrittäjällä ei ole ikinä lomaa, riskit on valtavat, ei voi sairastaa, hirveät paineet ja palkkatyössä tienaa kuitenkin varmemmin ja enemmän.

    No mutta nyt on vissii jotenkin trendikästä hehkuttaa miten kaikki on mulle kateellisia. Ite olen aloittelemassa ansiosidonnaista, aurinko paistaa, taidan lähteä kaupungille katteleen tsikuja ja ettiä niitä töitä vaikka loppuviikosta. Kadehtikaa sitä. 🙂

  10. Niille, jotka ihmettelevät yrittäjien kovempaa verotusta, niin otetaanpa esille YEL-maksu, joka varsinaisesti ei ole vero, mutta lakisääteisesti jokaisen yrittäjän maksettava valtion kassaan. Itse olen 25 vuoden yrittäjyyden aikana maksanut minimaksut, mutta silti maksettavaa on jo kertynyt yli 100.000 €. Sinä päivänä, kun vihdoin pääsen eläkkeelle, niin valtio tulee maksamaan minulle eläkettä yhtä paljon kuin sellaiselle henkilölle, joka ei ole tehnyt elämänsä aikana päivääkään töitä. Näin valuu lakisääteisesti yrittäjien rahat kankkulan kaivoon. Onhan siinä mietittävää, että minkä ihmeen takia pienyrittäjän pitää maksaa lähes neljä kertaa enemmän päästäkseen samaan eläkekertymään kuin palkansaaja. Pienyrittäjien on turha tätäkään vääryttä yrittää lakkoilemalla korjata, kun siitäkin kärsisi vain itse yrittäjä.

    • Itsekin yrittäjänä ollut yli 20v. Ja nyt viimevuotisen konkurssin jälkeen
      olen huomannut YEL maksujen heikot kohdat joita sinunkin kannattaa varoa.
      YEL maksu on yrittäjän henkilökohtainen eläkemaksu jonka yritys maksaa
      ja mikäli yritys menee konkurssiin niin yrittäjä itse on pakotettu maksamaan rästiin jääneet maksut. Minulle tuli maksuhäiriömerkintä ja nyt ulosotto
      perii niitä pienestä sairauspäivä rahastani.
      Eli kun kompastut niin potkitaan vielä päähän että oppii pitämään firman
      pystyssä.. Kannustavaa!!

  11. Kaikistahan ei ole yrittäjiksi, joten ei tuota ”kateutta” normaalisti juurikaan ole. Yleisesti on hyväksyttyä, että riskinottaja voi jopa rikastua. Hallitus toiminnallaan on nyt vaan saanut aikaan sen, että kaikki kyttäävät toistensa etuja. Rahavirrat liikkuvat nyt työntekijöiltä yrittäjien suuntaan. Jos asiaan ottaa työntekijänä kriittistäkin kantaa, niin ei se tarkoita kateutta, kuten kaikki maahanmuuton arvostelukaan ei ole rasismia. Meillä on sanoja muihinkin kuin ääripään ilmiöihin, mutta niitä ei osata tai haluta käyttää puolustettaessa omaa reviiriä.

    • ”Yleisesti on hyväksyttyä, että riskinottaja voi jopa rikastua.”

      No tämä ei kyllä Suomessa pidä paikkaansa! Kaikki pitäisi maksaa palkkoina työntekijöille tai veroina lusmuilijoille.

      Jos tienaat vähän enemmän kuin palkansaaja, se on yleensä hyväksyttyä. Mutta itse huomasin epäilyn kasvavan kun pääsin vaurastumaan, rikastumisesta en puhuisi, ja voi sitä pahansuopuuden määrää. Eikä ollut yksi eikä kaksi selän takana puhujaa. Siksi tämä ”kateuskortti” ei keskustelussa ole aiheeton. Paljon olen ollut pitkiäkin aikoja ulkomailla mutta niin kateellista kansaa en ole tavannut missään kuin suomalainen ”tuulipuvun kahisuttaja” on.

  12. Merkillisintä tässä nykymenossa on se, että syylliseksi yrittäjien huonoon tilanteeseen nähdään maamme vähävaraisimmat ja tavalliset palkanansaitsijat, joiden tilipussista otetaan yrittäjille 3000 miljoonaa euroa lisää. Helsingin Sanomien laskelmien mukaan aiempien n. 4,7 miljardin lisäksi nykyinen hallitus pakkolunastaa noin 3 miljardia ja sosiaalimaksujen poistolla saadaan lisätukea ainakin 0,8 miljardia euroa lisää. Tuollaisella vuosittaisella 8,5 miljardin jättimäisellä tukisumalla luulisi jo työllisyydenkin paranevan, mutta valitettavasti työttömyys on jatkuvasti vain kasvanut. Valtavilla tulonsiirroilla yrittäjille ei ole saavutettu toivottua tulosta. Kannattaisikohan Suomen yrittäjien keskittyä lopultakin tosissaan tuotekehitykseen, markkinointiin ja johtamisen kehittämiseen.

    • Mielenkiintoisaksi asian tekee se että verotus ottaa kaikilta ja paljon siinä ei tulonsiirrot auta jos ostovoima on nollissa. Tuotekehittelyä kannatan mutta yrittäjien ja myyjien syyllistäminen ei auta! Syy huonoon kannattavuuteen löytyy valtion ohjauksesta ja tiukassa talouskurissa joka koskee vain meitä kaikkia kuluttajia (myös yrittäjä on kuluttaja ja joku on sanonut jopa ihmiseksi). Ostovoiman lisäys ja valtion hallinnon saneeraus olisi boosti markkinoille, mutta mitäs sitä neuvomaan

  13. Itse ollut yrittäjä viitisentoista vuotta. Kateutta on ollut, mutta olen ajatellut,että kateus pitää ansaita,eli kääntänyt sen itselle voitoksi. Sitten kun on mennyt huonommin, kaikki kysyy millä sä nyt pärjäät….jos sanot,että vanhoilla töillä tässä hyvin pärjäilee….se on myrkkyä lähes kaikille. Olen ikuisesti yrittäjä,onnellinen sellainen !

  14. Väite siitä, että yrittäjä on vapaa tekemään töitä silloin kuin huvittaa, on täyttä puppua. Kun on yrityksen perustanut, sitä pitää hoitaa koko ajan. On pidettävä kiinni tehdyistä sopimuksista, työt on tehtävä ajallaan eikä silloin kuin sattuu huvittamaan. Työ on vähintäänkin pakkotahtista, ei auta sanoa asiakkaalle että ei nyt huvittanut tehdä näitä hommia, katsotaan sitten myöhemmin. En keksi yhtään alaa, jossa yrittäjä voi panna lapun luukulle ja lähteä tekemään sitä mitä huvittaa. Näin tekemällä huomaa pian olevansa entinen yrittäjä.

  15. En ole mitenkään kateellinen kenellekään. Itse olen työtön, 56, Jyväskylän leipäjonojen vakioseisoskelija.
    Omassa pärjäämisessä on tekemistä, kun ei kunnolla pärjää.
    Monella on rahaa ja omaisuutta enemmän, en kadehdi, vaadin vaan, että veroja maksetaan ja näin hyödytetään yhteistä venettä, kenellä maksuvaraa on.
    Veneen on oltava yhteinen, koulutusmahdollisuuksia on oltava vähävaraisellakin, samoin terveydenhoitoa on saatava, vaikka ei ole rahojakaan, terveys on kaikille tärkeintä.

  16. Mitä sinä tiedät yrittämisestä. Vaikka suvussasi on yrittämistä ei se tee sinusta asiantuntijaa.
    Kysyn miksi et kirjoita niiden yrittäjien puolesta joilta on kadonnut jopa 30 % liikevaihdosta kun kaupunki on lopettanut autojen pysähtymisen /pysäköinnin katujen varsillta. Hallitukatuun on tehty polkupyöräkaistat ja viety parkkipaikatkin yritysten edestä. Et , et mitään ole tehnyt.
    Aikaisempi kirjoituksesi oli koiraverosta, miksiköhän niin sinullahan on koira.
    Herää typerällä syyllistämisellä et saa mitään hyvää aikaan

  17. Arvostan yrittäjyyttä, kyllä. Muttä miksi piti tässäkin jutussa vetää muka tasavertaisuuden nimissä lomien tasaaminen kunnallisten kanssa? Ne kahdeksan ”ylimääräistä” vuosilomapäivää ovat suora kompensointi palkankorotusten sijaan. Eli jos rautalangasta väännän: joku muu sai palkankorotukset rahassa; kunnalliset vapaa-ajassa. Lomien tasaaminen on siis suora palkanalennus.

    Olisitteko itse valmis tekemään tämän kaiken yrittäjyyden päälle kahdeksan päivää palkatta?

  18. Eräs pienyrttäjä totesi taannoin, että asenne yrittäjyyttä kohtaan on kyllä hippusen parantunut, jos vertaa ilmapiiriä vaikkapa 70-lukuun.
    Silloin pienyrittäjä oli kuuleman mukaan verenimijä.

    Mutta tuohon sinun listaasi en kylläkään voi kaikilta osin yhtyä näin pienyrittäjäpuolison yrityksessä työllistyneenä ja siitä perspektiivistä elämää katselleena

    Ensinnäkin en ole oikeastaan koskaan ollut vapaa tekemään töitä silloin kun minua itseäni sattuu huvittamaan. Työ on määrännyt elämäni tahdin ja töitä on ollut ”pakko” tehdä silloin kun sen aika on. Jos näin en olisi toiminut, ei työpaikalle olisi tarvinnut enää seuraavana päivänä mennä. Toiseksi, koska työni on sesonkiluonteista, ovat kaikki elämäni kesät kuluneet töitä tehden. Tältä osin tunnen pientä pistoa, sillä lapsetkin ovat joutuneet / saaneet tehdä hommia kesälomillaan ja muina vapaa-aikoina. Huvipuistot ja muut kesälomakohteet ovat pakostakin jääneet vähälle, lomakausi kun on ajoittunut marraskuulle.

    Toiseksi, yrittäjyys tuli elämääni puolison myötä. En todellakaan olisi koskaan ryhtynyt yrittäjäksi omin päin eikä yrittäjyys ollut ikinä käynyt pienessä mielessänikään. Myös puolisoni vähän kuin ajautui jatkamaan tätä vahmempiensa vuonna 1962 perustamaa yritystä.

    Elämääni olen silti jokseenkin tyytyväinen, vaikka tulevaisuus pakkaa pelottamaan. Pienyrittäjien sosiaaliturva sairauden sattuessa tai elämän muuten murjoessa on surkea ja se lisää pelkoa. Myös pienyrityksessä työskentelevän puolison ja lasten asema on heikko, jos kaikki ei menekään kuten Strömsössä. Samoin eläkemaksu on täysin kohtuutoon. Pienyrittäjät kun ovat siitä omituista sakkia, että heidät on ainoina velvoitettu kustantamaan eläkkeensä täysin itse.

    Olenko ahne ? Ainakin haluan tehdä työni niin hyvin kuin pystyn. Onko se sitten ahneutta? Toimeentulon olemme saaneet, vaikka välillä on ollut huonojakin vuosia. Yrityksemme on supistanut toimintaansa osin kaupan keskittymisen seurauksena ja osin sen takia, että teemme työn pääsääntöisesti omin voimin ja vain kiireiseen aikaan palkkaamme ulkopuolista työvoimaa. Työn teettämisestä on tehty ihan liian riskialtista pienen liikevaihdon yrityksille.

  19. Itselläni työkokemus hoito ja hoiva-alalta kohta 30 vuoden ajan. Sitä olen aina ihmetellyt että miksi epäsosiaaliset, sääntöihin ja määräyksiin sitoutumattomat, työyhteisössä päsmäröivät (loma-ajat, työvuorot valitsevat) , kollegoja kohtaan joustamattomat ja potilaskontaktissa huonoimmat vuorovaikutustaidot omaavat aikansa hämmennettyään työyhteisössä alkavat yrittäjiksi.
    Ehkä he kaipaavat sitä vapauden tunnetta että saa tehdä miten itse haluaa, eikä tarvitse kuunnella ja ottaa huomioon muita (työkaverit, potilaat). No, usean tällaisen yrittäjän palvelutalossa jälki on sitten sen mukaista…

  20. Ihmettelen kommenteista kumpuavaa vihamielisyyttä joko yrittäjiä tai työttömiä kohtaan. Ihan kuin nämä kaksi henkilöryhmää olisivat kuin yö ja päivä. Kumpikin osapuoli osoittelee sormella toista ja haukkuu kattilaa mustaksi.

    Yrittäjä voi päättää itse työaikansa, kuten moni työtön voi päättää milloin töitä hakee tai esimerkiksi opiskelee. Yrittäjä saattaa tuntea työssään vapautta, kun ei ole työnantajan paineet niskassa. Samoin voi tuntea työtön, joka saattaa lähteä keskellä päivää istumaan puistoon. Yrittäjä voi olla onnellisempi kuin stressaava palkansaaja, ja samoin voi olla työtön. Mutta myös hyvässä työyhteisössä toimiva palkkatyöläinen voi kokea onnellisuutta ja vapautta.

    Ahneus.. Tätä en kyllä allekirjoittaisi, sillä en henk.koht. tunne yhtään ahnetta yrittäjää, mutta tottakai joku voi olla ahne. Samoin voi olla palkansaaja tai työtön. Kuka tahansa, joka on joskus joutunut laskemaan senttejä lompakon pohjalta on ehkä kokenut ahneuden tunnetta. Ehkä enemminkin yrittäjä haluaa olla menestyvä, oli se menestys mitä tahansa. Toiselle se voi olla rahallista menestystä, toiselle elämän laadun parantamista tai henkilökohtaista kehittymistä. Nämä samat halut voivat olla palkansaajalla tai työttömälläkin.

    Ei ole kahta eri kuppikuntaa. Yrittäjä ja työtön ovat molemmat ihmisiä. Molemmat haluavat olla onnellisia, kokea vapautta ja tehdä mielekästä työtä. Merkitsi se työ tai mielekkyys kullekin mitä tahansa.

  21. En tiedä kuka palkansaaja on kateellinen yrittäjälle. Sellaiselle itsenäiselle ammatinharjoittajalle, josta tässä ilmeisesti yrittäjänä puhutaan. Moni yrittäjä on näköjään kateellinen palkansaajan eduille. Töihin vaan sitten niin saa palkkaa ja paljon etuja! Vai etkö saa töitä tai pärjää työelämässä? Moni yrittäjä haluaa vain yrittämisen plussat mutta kun puhutaan riskeistä niin ne voisi ulkoistaa vaikka palkansaajalle.

  22. Itse en ymmärrä sitä että yrittäjät aina muistaa mainita että tekevät töitä yli 8h päivässä ja jotkut vielä enemmän. Tekisi moni palkansaajakin, jos voisi työllään vaikuttaaomiin tuloihinsa. Nyt monessakaan yrityksessä ei voi noin vain jäädä tekemään ylimääräistä.
    Yrittäjät aina valittaa miten palkka on huono,jne… Palkka on juuri niin suuri kuin mitä yrittäjä itselleen maksaa. Unohdetaan että moni yrittäjä voi hyödyntää yritystään esim. matkojen, autoilun, tietokoneiden, jne.. kuluissa. Älypuhelin hommataan tietysti firmalle ja laitetaan poistoihin. Matka sukulaisille sumplitaan työmatkaksi, jotta voidaan laskuttaa km-kulut.jne…Yrittäjällä on monta etua verrattuna palkansaajaan.

    • Onpa sopiva nimi hlöllä joka ”ei ymmärrä” jokainenhan toimii …
      Mutta eipä tuo noin ole ,ennenkuin avaa koko runollisuutensa,kannattaisi tutustua yrittäjän arkeen.Yrittäjä ei yleensä ole huijari vaikka kauppa se on joka kannattaa😄mutta mikä tekee sinut katkeraksi-eihän kukaan ole kieltänyt myös sinua yrittämästä,ellei sitten ole jotain venkoilua takana, joka estäisi sen.
      Yrittäjä ei useinkaan voi jäädä tekemään ylimääräistä vaan täytyy.Paljolti silloinkin kun olet mahdollisesti TV:n tai muun ääressä,yrittäjä pakertaa paperitöitä-ilman palkkaaåå

      Mieti hiukan ennenkuin avaudut-mukavaa syksyä kuitenkin t yrittäjä yrittäjien puolesta

    • Ihan vapaasti voi lähteä kokeilemaan, jos luulet että homma on noin antoisaa. Itse painoin ensimmäiset vuodet 12h päiviä parin viikon vuosilomilla. Kun itsensä vetää täysin piippuun, niin alkaa arvostamaan eri asioita. Nykyään teen enää 15-30h viikossa ja pidän sen lisäksi vähintään 3kk lomaa (matkustelen todella paljon). Ei kyllä pysty yhtään lomareissua laittamaan virman piikkiin, vaikka kuinka tekisi mieli.

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.