Kuukausi sitten tuli kuluneeksi tasan kolme vuotta siitä, kun aloitin tämän nimenomaisen blogini kirjoittamisen. Tämä ei suinkaan ollut ensimmäinen blogini saati kirjoitusharrastukseni. Niin kauan kuin olen vain osannut kirjoittaa, olen kirjoitellut kaikenlaista: tarinoita, kuvitettuja satuja, päiväkirjaa. Olen kilpaillut kirjoittamisessa lapsesta saakka, ja sekin on tuonut elooni iloa ja haastetta.

Ensimmäisen blogini aloitin vuonna 2012. Se oli taideblogi: julkaisin sinne kuvia piirroksistani ja maalauksistani sekä kerroin töiden työvaiheista. Kävin taidekoulua 12 vuotta, ja blogi oli silloin mukava tapa dokumentoida aikaansaannoksiani.

Sittemmin taiteilu jäi elämässäni taka-alalle, ja taideblogi kuihtui sen myötä pois. Blogin pitäminen oli kuitenkin ollut antoisa ajanvietetapa, joten perustin toisenlaisen blogin, jonka pääpainona oli kirjoittelu. Julkaisin sinne pohdintaa, päiväkirjamaisia tekstejä, runoja, mielipidekirjoituksia, novelleja ja pakinoitakin. Se blogi tuli tiensä päähän vuonna 2017, kuin siirryin kertomaan ajatuksistani tänne. Täällä olen ollut ajatuksineni kovin virallinen. Mediatalon blogialusta on tuntunut raamina siltä, että tilaa ei ole ollut luovalle kirjoitukselle samaan tapaan kuin aiemmissa blogeissani. En ole kuitenkaan ollut siitä harmissani. Olen saanut täällä harjoittaa sen tyyppistä asiatekstien kirjoittamista, mistä onkin repertuaarissani ollut puute.

Voisi myös sanoa, että kulunut kolmivuotinen on haastanut ja opettanut. On ollut vähintäänkin opettavaista kirjoittaa yleisölle, joka ei aina ole kovin vastaanottavainen tai samaa mieltä kanssani. Toisaalta olenkin sitä mieltä, ettei ihmisen ole hyvä viettää kaikkea aikaansa kuplassa. Tämä blogi onkin ollut itselleni kaikkea muuta paitsi kupla.

Jos jotain olen tästä blogista saanut, niin olen joutunut hiomaan argumentointitaitojani paremmaksi. Mikään viesti ei mene läpi, jos retoriset keinot on valittu huonosti. On ollut pakko opetella laatimaan tekstinsä sellaisiksi, ettei sanojaan joudu selittelemään toisenlaisiksi myöhemmin. Ulostuontiaan on pakko muokata kerta kerralta selkeämmäksi, jottei joudu selittämään asioita uudestaan.

Siihen on syy, miksi nyt muistelen blogiuraani lähestulkoon haikeana. Kalevan verkkosivut uudistuvat, minkä vuoksi blogialustat poistuvat kokonaan käytöstä tiistaina 12.5. Tekstit säilyvät, mutta uusia ei voi enää kirjoittaa. Kolmivuotinen sanailuni päättyy siis tähän.

Mutta älkäähän huolestuko: mihinkäs kissa karvoistaan pääsisi. Vaikka alusta kippaisikin nurin, kirjoittaja ei pääse kirjoittamisesta mihinkään. Siksipä olenkin luonut kokonaan oman alustani, jolla saan kirjoitella rauhassa niin kauan kuin suinkin kiinnostaa. Ehkä on sittenkin jollain tapaa helpottavaa, että oma alusta sallii kirjoittelulleni vapaammat rajat, ja voin julkaista tekstejä laidasta laitaan – siis muistakin aiheista kuin yhteiskunnallisista epäkohdista. Niistäkin varmasti tulen jatkossakin jurnuttamaan, mutta uskokaa tai älkää, paloa minusta löytyy toisenlaisiinkin aiheisiin ja tekstilajeihin.

Kolmen vuoden mitalta on kommentoijia piisannut milloin mihinkin kirjoittamaani aiheeseen. Vilpitön kiitos teille. Teette minusta paremman perustelijan ja sisukkaamman sanailijan. Harvan kanssa olen ollut asioista samaa mieltä, mutta silti olen kerrassaan viihtynyt kommenttiosioiden äärellä vuodet läpeensä. Olen kiitollinen siitä, että kerran toisensa jälkeen olette tehneet teksteistäni viikon luetuimpia ja kommentoiduimpia. Jos saan aikaan keskustelua, olen onnistunut.

Kiitos ja heippa. Jäähyväisiä en heitä, koska en toden totta katoa mihinkään, vaihdan vain maisemaa. Jatkossa minut löytää omilta kotisivuiltani osoitteesta kauriinkasvot.com. Sieltä löydätte entiseen tapaan blogiosion ja vähän kaikkea muutakin. Blogiin kirjoittelen silloin kun inspiraatio suo, mutta Instagramia päivitän joka päivä.

Älkää siis unohtako minua – en minäkään teitä.

JAA

2 KOMMENTTIA

  1. Voi rähmä.Aikansa kutakin,on mottoni,ja se kyllä pätee joka paikkaan.Jessin ”provosoivat” kirjoitukset ovat olleet plokien parasta antia ikävä,että se päättyy.
    Hyvää ja onnellista jatkoa meidän Jessitytölle…

  2. Jessi Jokelainen on persoonallinen, veikeä ja pirteä kirjoittaja. Harmi, jos hänen blogikirjoituksensa Kalevassa päättyvät tähän.