Sitähän uskoisi tai vähintäänkin toivoisi, että 2020-luvulle tultaessa kaikenlainen ennakkoluuloisuus ihmiskunnan keskuudessa olisi jo karisemaan päin. Historian mitalle on mahtunut koko joukko vihaa, syrjintää, arvostelua ja rajoittamista. Jossain kohtaa ihmisten monimuotoisuuden tiedostamisen on käännyttävä edukseen, mutta toistaiseksi taidetaan vielä olla epäluulon ja pelonsekaisen arvostelun puolella.

Edeltävä ajatus poiki erään artikkelin lukemisesta. Porilainen Aleksandra Säävälä on lähes kauttaaltaan tatuointien peitossa, ja sen lisäksi, että hän on menestyvä yrittäjä ja äiti, hän on varsin empaattisen ja älykkään oloinen tyyppi. Ulkonäön rinnalla jäljempänä luetellut ominaisuudet eivät silti tunnu painavan mitään, sillä kommenttiosio on täynnä yökkimistä ja kauhistelua. Artikkelissa Säävälä kertoo, kuinka vieras ihminen kadulla on joskus käskenyt hänen kaltaistaan sossupummia menemään töihin. Yhtä lailla tuntematon henkilö on haukkunut hänet rumaksi Säävälän lasten kuullen.

En tiedä, onko hento toiveeni ihmisten yhdenvertaisuudesta hukkaan heitettyä toivoa. Tatuoinneissakin on kuitenkin kyse vuosituhansia vanhasta ihon merkitsemisen perinteestä. Suunnilleen sata vuotta sitten tatuoiminen niin ikään poistui muodista länsimaisessa yhteiskunnassa, jolloin kuvia nähtiin lähinnä rikollisten ja merimiesten ihoilla. Kyseinen olettamus tuntuu välillä elävän melko voimakkaastikin; että tatuoitu ihminen on – jollei suorastaan pilalla, niin – vähintäänkin epäilyttävä.

Eräänkin tutkimuksen mukaan jopa 76 % työnantajista jättäisi palkkaamatta tatuoidun ihmisen, jos tarjolla olisi kaksi kyvyiltään tasavertaista työntekijää, joista toisella on tatuointi. Yllättävästi nihkeimmin asennoituvia ovat ne työnantajat, joilla itsellään on tatuointi. Heidän perustelunsa ovat yhteiskuntamme arvot huomioon ottaen jopa ihan ymmärrettäviä: työnantajilla on omaa kokemusta siitä, kuinka tatuointi saattaa karkottaa asiakkaita ja siten tulla kaupanteon tielle. Edeltävä ei niinkään kerro ahdasmielisistä pomoista vaan kapitalismin voimasta. Ulkonäkö on kaikista arvokkainta valuuttaa heti rahan itsensä jälkeen.

Stereotypia yhteiskunnan hylkäämistä tatuoiduista hulttioista elää vielä yllättävän voimakkaana. Yksi jos toinenkin kohtaamani ihminen on käynyt päässään näkyvän hämmentynyttä keskustelua odotustensa kanssa, kun olen paljastunut sekä korkeakoulutetuksi että ylävartalostani näkyvästi tatuoiduksi. Amerikkalaissyntyinen tuttavani oli pudottaa silmät päästään, kun hän näki ihoni kokonaisuudessaan ensimmäisen kerran. Hän totesi, että Jenkeissä saisi ainoastaan haaveilla opettajan työstä tämän näköisenä. Joko Suomi on maana edistyksellinen tai sitten olen onnekas, mutta tähän saakka minut on palkattu sekä asiakaspalveluun että kasvatustyöhön aivan mukisematta ja tatuoinneistani välittämättä.

Toistaiseksi en ole joutunut kohtaamaan nimenomaan ulkonäöllisistä syistä ammattitaitoani epäileviä oppilaiden vanhempia, mutta siihenkin saa olla varautunut. Niin kauan kuin ihotaide on kommenttikentissä sotkua, hirveyttä ja sairasta, tyydyn olemaan valmiudessa itseni ja itseilmaisuni oikeuksien puolustamiseen. Ammattitaitoni ei riipu ulkoisista seikoista, eikä niillä tässä maailman ajassa tulisi olla tekemistäkään keskenään. Vaikka kieltämättä kuvioitu iho varastaa usein opiskelijoiden huomion niin varkain, ettei kukaan kerkeä periaatteellisesti pullikoida tylsää äikänmaikkaa vastaan.

Kesällä kassatyössä ollessani eräs iäkäs herrasmies ryhtyi kyselemään hiukan paheksuen, että mitä aion tehdä sitten, kun kuvat käsivarsissani alkavat kaduttaa. Hänen käsipuolessaan seissyt valkohiuksinen rouva tiuskaisi nopeasti miehelleen, että ole nyt hiljaa, kun ei me näistä asioista mitään ymmärretä. Olen vankasti sitä mieltä, että ihminen saa pitää tai olla pitämättä mistä hyvänsä. Mutta omien käsitystensä rajoittuneisuuden tiedostaminen se vasta jotain onkin. Vilkutin rouvalle erityisen lämpimät hyvästit.

JAA

14 KOMMENTTIA

  1. Tatuointi otetaan itse ja omin varoin, mutta kun laaja-alainen tauointi on poistettava aivan terveydellisistä syistä niin siloin huudetaan yhteiskuntaa apuun ja se apu maksaa maltaita

  2. Se herrasmiehen kysymys jäi kyllä vieläkin vaille vastausta. Oliko kysymys liian tyhmä ansaitakseen tulla vastatuksi? Itselläni perimmäinen syy olla ottamatta tatuointeja on juuri tuo: se voi joskus kaduttaa myöhemmin, ja siinäpä sitten olet leimojesi kanssa. Vanhemmiten ne eivät ainakaan kaunistu.

  3. Tinuri: Aika harva tatuoinnin poistattajista poistaa niitä terveydellisistä syistä. Yleensä tatuointi halutaan pois kosmeettisen syyn vuoksi, ja silloin poisto tapahtuu aivan puhtaasti omasta pussista.

    Thales: Mitä järkevää tarkoitusta on hiustenvärjäyksellä, pukeutumiseen panostamisella tai lopuksi yhtään millään? Itseilmaisu on mielestäni aivan validi syy kehonmuokkaukseen.

    Iruam: Vastasin miehelle, että sitten ei auta kuin elää valintojensa kanssa. Tatuointeihinkin voi suhtautua eletyn elämän jälkinä. Itse en ainakaan kuluta turhan paljon aikaa sen miettimiseen, millainen ihminen tulen mielipiteineni ja ulkonäköineni olemaan vaikkapa 70-vuotiaana. Ihmisellä ei ole koskaan minkäänlaista varmuutta huomisesta, jolloin ainakin omasta mielestäni tuntuu melko turhalta pelata eläkeikäisen itseni pussiin. Vanhana en tule muutenkaan olemaan mikään viehättävä ilmestys eikä hommani ole tässäkään vaiheessa elämää olla mikään muiden silmää miellyttävä koriste, joten samahan se silloin on elää elämänsä aivan haluamallaan tavalla.

  4. Olen varmaan rajoittunut ja tylsä ihminen, mutta tatuointia en ymmärrä. Miksi kauniit naiset peittävät kauniin ihon millään?
    Joku pieni tatska menee, mutta suurten ihoalueiden peittäminen ihmetyttää.
    Mutta aikuinen ihminen tekee itselleen mitä haluaa, eipä siihen tarvita toisten hyväksyntää.

  5. Koko kehon ja varsinkin näkyvien ruumiinosien tatuoiminen epämääräisillä ”tuherruksilla” voi kertoa siitä, että henkilö ei ole tyytyväinen omaan kehoonsa. Ylenmääräiset tatuoinnit, viiltely ja lävistykset kertovat usein henkilön dysmorfisesta ruumiinkuvan häiriöstä. Häiriö voi olla ulkonäköön tai sukupuoliseen identiteettiin liittyvää. Yleistäen henkilön mielen ja kehonkuvan välillä on ristiriita. Henkilö voi myös kokea riittämättömyyden tunnetta ja huonoa itsetuntoa, joka johtuu lapsuuden kokemuksista. Kehon ”vahingoittaminen” teini-iässä ja myöhemminkin voi kertoa myös seksuaalisesta hyväksikäytöstä lapsena. Itämaisessa ideologiassa ihmisen kodin järjestys, samoin kuin ihmisen ulkonen habitus kertovat ihmisen sisäisestä olemuksesta. Omien lasteni ja lastenlapsieni opettajien haluaisin olevan tasapainoisia, järkeviä ja ongelmattomia ihmisiä. Mikäli näin ei ole niin valintakokeissa on virhe.

  6. Ihminen on ennakkoluuloinen aina uuteen. On sitten kyseessä ”ihotaiteen” näkeminen, toisen vaatetus tai vaikkapa ”ruma” pärstä. Tämä ennakkoluuloisuus poistuu vain kun itse on saanut tarpeeksi palautetta omasta karikatyyristä. Silloin vasta osaa suhtautua toiseen niin kuin ihmisen pitäisi suhtautua toiseen ihmiseen.
    Mitä ”ihotaiteeseen” tulee niin se on kokenut suuren inflaation tällä itsekeskeisyyden aikakaudella kun joka toisella on jotain iholla. En itse pidä tatuoinneista nykyisin, koska niiden viehätys on kadonnut kun tarpeeksi näkee. Lisäksi on sonnirenkaita ja ties mitä. En pidä niistäkään. Mutten tuomitse tai yleensäkään paheksu. Onneksi on ihmisiä jotka ovat sitä mitä ovat. Toiselle yllämainitut merkitsevät jotain. Osalla niitä on koska muillakin on. Tuleeko kohta arpitatuoinnit muotiin. Minulla niitä on, tosin ei tarkoituksella tehtyjä (voi niitäkin ”ihotaiteeksi” kutsua koska ovat ihmeellisen näköisiä).
    annettaan ihmisten olla semmoisia kun ovat. Solvataan vasta sitten kun omat hartiat ovat painuneet polviin. Tosin silloin ei ole tarvista solvauksiin kun ymmärtää mihin se voi johtaa.

  7. Tero Tuhluri: Voinet huokaista helpotuksesta, sillä yliopistoissamme pidetään erityistä huolta siitä, että kasvatusalalla on töissä asiansa osaavia ja pedagogisesti johdonmukaisia ihmisiä. Haastattelun ja kirjallisen kokeen lisäksi pedagogisissa opinnoissa testataan opettajaopiskelijan paineensietokykyä, organisointitaitoja, vuorovaikutusta ja opitun soveltamista käytäntöön. Todennäköisesti lapsesi ja lapsenlapsesi ovat siis hyvissä ja osaavissa käsissä.

    Millä tavoin tatuoinnit eroavat muusta ulkonäön muokkaamisesta? Pitäisitkö hiuksiaan värjäävää opettajaa epätasapainoisena ja sopimattomana työhönsä? Siitäpä pohdittavaa viikonloppuun.

  8. Pakko myöntää, että hiustenvärjäys ja pukeutumiseen panostaminenkin ovat minun mielestäni turhaa hommaa. Itse ilmaisen itseäni sanoin, ilmein, elein ja teoin. Hyvin on riittänyt. Tarkoitukseni ei ole moittia ketään; en vain todellakaan ymmärrä, miksi ulkonäköä pitäisi muokata.

  9. En voi tietenkään puhua kaikkien laittautujien puolesta, mutta avaan nyt omaa perspektiiviäni. Itse saan kehonmuokkauksesta ja laittautumisesta voimaa. Visuaalisuus on vahvin lajini, joten nautin suuresti väreistä, muodoista, kuvioista ja niiden harmoniasta. Tunnen olevani eniten itseni, kun saan ehostaa itseäni haluamallani tavalla. Olen työssäni päivittäin esillä ja esiintymässä, joten pukeutumiseen ja muuhun panostaminen antaa tyystin toisenlaista itsevarmuutta kuin täysin laittautumattomana toimiminen.

  10. Tehköön itsekukin parhaaksi näkemällään tavalla, mutta omalle iholleni en tarvitse tatuointeja. Pidän niitä itseni kohdalla aivan turhina.

  11. Minä en näe mitään kaunista (naisilla) enkä komeaa (miehillä) noissa tatuoinneissa.
    Sääliksi käy varsinkin nuoria naisia, kun ovat ottaneet noita piirroksia kaulaansa tai ylärintaansa tai sitten käsivarsiin.
    Väittäisin, että kysymyksessä on heikon itsetunnon hedelmä. Eikä päinvastoin,niinkuin jotkut väittävät.

  12. Jessi Jokelainen, ”Olen vankasti sitä mieltä, että ihminen saa pitää tai olla pitämättä mistä hyvänsä. Mutta omien käsitystensä rajoittuneisuuden tiedostaminen se vasta jotain onkin.”

    Tiedostan rajoittuneisuuteni. En silti malta omana rajoittuneena mielipiteenäni olla kertomatta, että ”ihotaide” (tatuoinnit, lävistykset ym.) ja ”vartalotaide” (rintojen, takamuksen, huulien ym. muotoilu täyteaineilla tai lihasten kasvattaminen hormoneilla ym.) ei mielestäni lisää kenenkään ihmisarvoa. Tuollainen ”taide” aiheuttaa ymmärrettävästi ihmettelyä siitä, miksi jotkut ihmiset ovat halunneet muuttaa ulkonäköään (pysyvällä tavalla).

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.