Elämme sellaista maailmanaikaa, että kasvissyönti ja siitä käytävät keskustelut ovat jatkuvasti tapetilla. Ilmastonmuutoskeskustelu on jatkunut jo vuosikymmeniä, mutta nyt on siirryttävä konkreettisempiin toimiin. Maapallon lämpötilan nousu on rajoitettava 1,5 asteeseen, jotta tulevillakin sukupolvilla olisi koti, jota yrittää olla pilaamatta.

Tällä hetkellä yksi suurimpia globaaleja saastuttajia on lihan ja maitotuotteiden tuottaminen. Helsingin Sanomien mukaan lihan ja maidon tuottaminen aiheuttaa 60 % maatalouden kasvihuonepäästöistä. Koko ihmiskunnan ruokkimiseen riittäisi 75 % nykyistä vähemmän viljely- ja laidunpinta-alaa, joten sen lisäksi, että lihatalous vie luonnon resursseja, tuotetaan lihaa aivan liikaa kenenkään tarpeisiin. Kaikesta tuotetusta lihasta 20 % menee hukkaan ja jää käyttämättä. Tässä tapauksessa 20 % tarkoittaa 75 miljoonaa lehmää. Kaikesta päätellen tehotuotanto on, sen lisäksi että valtavan kokoinen järjestelmä, myös lopulta melko tehotonta. Samaan aikaan kun köyhimmissä osissa maailmaa kuollaan nälkään, toisaalla kuollaan yltäkylläisyydestä johtuviin elintasosairauksiin, ja siltikin ruoan tuotanto on aivan liioiteltua ruokittavien suiden määrään nähden. Jo Limingantullin Prisman leikkelehyllyn pituuskin saa ajattelemaan, ettei kaikelle sille lihalle löydy millään syöjää.

Jonkintasoiseen muutokseen on kuitenkin jo ryhdytty. Elokuussa uutisoitiin puolustusvoimien uudistuvasta ruokailulinjauksesta, jonka seurauksena armeijassa syödään kahdella aterialla viikossa kasvisruokaa. Perusteena muutokselle ovat sekä ympäristösyyt että terveys. Maailman terveysjärjestön (WHO) mukaan punainen liha asettuu samaan haitallisuuskategoriaan muun muassa tupakan ja asbestin kanssa, eli näyttöä punaisen lihan ylenmääräisen mussuttamisen ja suolistosyöpien välillä on runsaasti. Ikuinen papatus kolesterolista, keskivartalolihavuudesta ja rasvamaksasta kuulostaa kuitenkin lähinnä rasittavalta ininältä kansallisissa korvissamme, sillä suomalainen syö keskimäärin kolminkertaisen määrän lihaa yleiseen terveyssuositukseen nähden, eikä tilanne ole vielä tilastollisesti mitattaen lähtenyt laskuun.

Ja en tiedä olenko tulkintani kanssa väärässä, mutta lihansyönnin vähentämiseen aiheena suhtaudutaan edelleen maassamme kovin karsaasti. Lihansyönnin vähentäminen terminä mahtuu vielä juuri ja juuri keskivertojampan sietokykyyn, mutta jos aletaan puhua kasvissyönnistä – tai auta armias, vegaanisuudesta – muuttuu koko globaali keskustelu aiheesta vihervassareiden ideologiseksi aivopesuksi. Puolustusministerikin taisi karjaista pekoninsyönnin lomasta, että linssikeitto ja parsakaali ovat sitten neitejä varten eikä Karjalaakaan hävitty minkään kasvisliemen voimin.

Jotta väitteeni kansan puistattuneesta suhtautumisesta kasvissyöntiin saisi vähän pontta, siteeraan alla muutamaa kommentoijaa Puskaradio Oulu -Facebook ryhmästä. Joku tahtoi tietää, mistä tässä kaupungissa saa vegetaarisia joulukalentereita, ja kommentit ketjussa olivat seuraavat:

”Syö sinä ne pahvit ja joku toinen perheenjäsen syö tavalliset suklaat XD”

”Niitä vege vaihtoehtoja tulee postin mukana.. pohjolansanoma kalenteri.. aina ko avaat luukun niin syöt jonku porkkanan tai paprikan tai muuta itua XD”

”Onko se vegeä jos vain katsoo kuvat ja nielaisee ilmaa? :D”

Edeltävät esimerkit ovat sentään vielä hassunhauskaa vitsailua, mutta toisinaan kasvissyöntikeskustelut yltyvät suorastaan raivoon saakka. Mikä tahansa muutosehdotus kansalliseen lihankulutukseen aiheuttaa suorastaan isänmaallisen kriisin, jossa 90 % kirjoituskykyisistä kansalaisista karjuu virtuaalisesti, että ilman lihaa täällä kuollaan nälkään ja puutostauteihin ja eihän nyt kotimaisesta lihasta ilmasto tai elimistö mene miksikään ja viherhippeilyn seurauksena Jani Toivolasta tulee välittömästi presidentti ja sitten onkin jo koko Suomi rappion tiellä, 70 vuotta vanha sotakin hävitään uudestaan. Ja jos ei suututa niin ainakin naurattaa, sillä tunnetustihan vegaanit ovat turhantärkeitä sädekehänkiillottelijoita, joiden ainoa syy lihansyönnin karttamiseen on paremmuudentunne. Sietääkin naureskella maailmanpelastajille, joille ei tavallinen joulukalenteri maitosuklaanappeineen kelpaa.

Miksi sitten kasvissyönnin lisääminen pelottaa niin vietävästi? Omasta mielestäni kun on melko selvää, että edellä kuvailemani kaltainen muutosvastarinta kumpuaa ennen kaikkea pelosta. Ja mitä pelkoon tulee, se kumpuaa tietämättömyydestä.

On tällä hetkellä pitelemätön fakta, että maapallomme ei tule kestämään nykyisen kaltaista kulutusta. Lihansyönnin ohella myös lentoliikenne, fossiilisten polttoaineiden kuluttaminen sekä kestämättömän vaatebisneksen tukeminen ovat valtavia luonnonvarasyöppöjä. On kuitenkin helppo lähteä liikkeelle pienistä asioista. On kokonaisuudessaan yksinkertaisempaa syödä viikossa pari makkaraa vähemmän kuin keksiä tältä istumalta ympäristöystävällinen vaihtoehto kerosiinille. Jostain syystä useat kuitenkin tuntuvat kuvittelevan, että lihansyönnin vähentämisellä tarkoitetaan sitä, että kaikki ruoka korvautuu tästä lähtien kukkakaalilla sen eri muodoissa. Katastrofiajattelu näkyy tässäkin: pienten muutosten pelätään johtavan lumipalloefektin lailla järkyttävään kaaokseen. Jos alettaisiin keskustella valtion puuttumisesta kansalaistensa lihansyöntiin, nostaisi kansa vastareaktiona lihankulutuksen viisinkertaisiin mittoihin ja alkaisi juoda pekoninrasvaa ruokajuomana. Siltä koko keskustelu tuntuu välillä kuulostavan.

Minulla on muutenkin vaikeuksia ymmärtää, mikä lihassa on niin pyhää, että sitä puolustetaan henkeen ja vereen asti. Sen tuottaminen saastuttaa, sen syöminen nykyisissä määrin on epäterveellistä, ja lisäksi proteiinia on mahdollista saada muualtakin kuin lihasta. Toki kotimaisen maatalouden tukeminen on kannattavampaa kuin tuontilihan syöminen, mutta edellä luettelemani faktat koskevat lihaa kuin lihaa. On myös fakta, että jos tahdomme säilyttää planeettamme elinkelpoisena, on kasvisvaihtoehtojen tultava suomalaistenkin ruokavalioissa suurempaan rooliin. Tässäkin on helppo piiloutua ”mitä minun syömiseni maapalloon vaikuttavat” -kortin taakse. Tosin siinä kohtaa kun viisi miljoonaa suomalaista tuijottaa omaa napaansa ja syyttelee Kiinaa ilmaston pilaantumisesta, ei muutos tule tapahtumaan koskaan. Suomi on eurooppalaisen tutkimuksen mukaan, ja globaalistikin, hiilijalanjäljeltään kuluttajien kärkipäätä.

Päällimmäisenä lihafanaatikoilla tuntuu kuitenkin olevan pelko ideologisesta vääristymisestä ja vapaan tahdon rajoittamisesta. Keskustelupalstoilla ja pubien nurkkapöydissä ilmastonmuutos on ilmeisesti vihervassareiden ja feministien keksimä jallitus, jossa tolkun ihmiseltä viedään viimeisetkin riemut elämästä. Pelko ei kulminoidu vielä varsinaisesti vielä tähänkään, vaan siihen, että ihminen on laiska ja itsekäs. Mikä tahansa mikä uhkaa rutiineja, mukavuutta ja totuttua elämää on useimmiten ihmisen mielestä turhaa. Lihansyönnin vähentäminen tarkoittaisi uusia kauppa- ja kokkausrutiineja, vähän enemmän vaivannäköä ateriasuunnittelussa, uusiin makuihin totuttelua ja ennen kaikkea totutusta ruoasta luopumista. Kyllä ajatus sellaisista muutoksista huokailuttaa itseänikin.

Mielestäni elämässä on kuitenkin pohjimmiltaan kyse kehittymisestä, ymmärryksen kasvattamisesta ja muuttumisesta, joten muutos tässäkin asiassa on toivottavaa. Olemme kuluttaneet planeettaamme teollistumisen alusta lähtien niin itsekkäästi, että nyt viimeistään tulee katsoa hattu kourassa peiliin.

Mitä sitten voimme tehdä? Ainakin lakata vastustamasta muutoksia, joiden tarkoitus on antaa edellytykset elämälle jatkossakin. Nyhtökauran maistelu voi tuntua raavaassa suomalaisessa suoranaiselta häviöltä, mutta ainakin takaat itsellesi ja koko planeetalle pidemmän eliniän – jonka voi käyttää vaikka sitten kasvisruoasta marmattamiseen.

JAA

1 KOMMENTTI

  1. Olen itsekin kohdannut tämänkaltaista ”vastarintaa”. Uskon sen johtuvat ihmisten halusta sekä luontaisesta vaistosta pelätä kaikkea uuttaa. Ihmisille muutos tuntuu vaikealta. Totumme aikojen saatossa tietynkaltaiseen toimintaan ja siitä on myöhemmin vaikeaa päästä eroon. Monesti muutos tapahtuu vasta pakon edessä ja toivon näin käyvän myös kasvissyönnissä. Monet tuntemani ihmiset eivät uskalla eivätkä halua siirtyä kasvisruokaan. Se pelottaa heitä aivan liikaa. Monesti tuttuni liioittelevat. He kertovat, etteivät halua syödä pelkkää salaattia tai makkaran tilalta soijanakkia. Muutos on kuitenkin väistämätön ja se tulee koskemaan kaikkia.

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.