Yllä olevat kommentit on napattu Facebook-keskustelusta, jossa pohdittiin sitä, mikä kaikki kuuluu ihmisen yleissivistykseen. En suinkaan yllättynyt, että kieliopin merkityksen noustessa esiin alkoi myös vastaväitteitä kertyä jonoksi asti. Ei yllättävää, mutta surullista. Vastaväitteissä nousivat toistuvasti esiin kolme klassikkoa:

  1. Ei jaksa
  2. Mutta kun lukihäiriöt!!1
  3. Mitä väliä??

Itse olen tästä aiheesta keskusteltaessa melko puolueellisessa asemassa, sillä kouluttaudun sekä kielenhuollon ammattilaiseksi että kansankynttiläksi suomen kielen ja kirjallisuuden oppiaineista. Aion kuitenkin seuraavaksi sanoa asian, joka empiiristen havaintojeni perusteella todennäköisesti närkästyttää joitakin teistä: jos omalla äidinkielellään kommunikointi yleisten oikeinkirjoitussääntöjen mukaisesti vaatii erityistä jaksamista, on silloin jossain jotain vialla.

Useat lapset oppivat lukemaan ja ehkä kirjoittamaankin jo ennen kouluikää, ja jokainen hallitsee kyseiset taidot viimeistään alakoulun toiseen luokkaan mennessä. Äidinkielellisiä taitoja ryhdytään harjoittamaan jo esikoulussa kirjallisesti, ja äidinkielen opetus seuraa jokaista läpi peruskoulun ja usein vielä jatko-opintoihinkin. Vaikka luku- ja kirjoitustaidon kehityksestä pidetäänkin melko hanakasti huolta, näyttää nykyhetki silti melko lannistavalta. Kansainvälisen PIAAC-tutkimuksen mukaan 11 prosentilla Suomen 16-65-vuotiaista on suuria puutteita lukutaidossa, ja yläkoululaisten taitotasoja mittaavan kansainvälisen Pisa-tutkimuksen mukaan peruskoulun päättää joka vuosi noin 6000 nuorta, joilla ei ole riittävää lukutaitoa. 11 % tarkoittaa yli kuuttasataatuhatta suomalaista, joiden äidinkielen osaaminen on heikko.

Tarkennettakoon tässä kohtaa, että normaalilla kieliopin hallitsemisen tasolla tarkoitan muun muassa tavallisimpien yhdyssanasääntöjen tuntemista, väli- ja lopetusmerkkien osaamista sekä isojen alkukirjainten paikkojen tuntemista. Tämä tarkennus on usein tarpeen, sillä tästä aiheesta keskustellessa närkästyneimmät yksilöt vetävät esiin ”lol miks pitäis jossain netissä kaikki tietää täydellisesti??” -kortin. Kieliopillisesti täydellistä tekstiä eivät monesti tuota edes kielen ammattilaiset, joten sellaista ei voida vaatia keneltäkään. Edellä listaamiani kieliopin piirteitä tungetaan lasten kaaliin kuitenkin jo ensimmäisestä luokasta lähtien, joten mielestäni kuuluisi olla melko oletusarvoista, että aikuinen kielenkäyttäjä pystyy niitä soveltamaan ilman erityisempää vaivannäköä. Lukihäiriöiset toki erikseen, mutta koko 11 prosenttia huonosti kirjoittavista ei koostu lukihäiriöisistä.

Valitettavasti heikko kielellinen ilmaisu ei ilmene pelkästään tutkimustilastoissa vaan välittyy myös yleisiin asenteisiin. Ihmismielellä tuntuu olevan taipumusta vähätellä sellaisten asioiden merkitystä, joita ei kykene saavuttamaan. Kun kieliopin hallitseminen on itselle vieras asia, on helpompaa sivuuttaa se merkityksettömänä pikkuseikkana. En muista tavanneeni yhtäkään kielellisen itseilmaisun kiitettävästi hallitsevaa ihmistä, joka olisi ollut sitä mieltä, että oman äidinkielensä konventioiden tunteminen on turhaa. Sen sijaan sanomista tuntuu riittävän heillä, jotka eivät tiedä, mikä on linja-auton oikea kirjoitusasu.

Ennen kuin 11 % Suomen kansalaisista repii pelihousunsa, haluan myös lisätä, etten suinkaan tamppaa maan rakoon kaikkia kielioppia hallitsemattomia kielenkäyttäjiä, vaan ainoastaan heidät, jotka surutta välittävät eteenpäin vahingollisia asenteita. Nuoret perivät paljon mielipiteitä ja asenteita vanhemmiltaan, joten jos kasvattajat ovat avoimesti sitä mieltä, ettei lukeminen kiinnosta ja kielioppi on turha pikkuseikka, ottavat nuoret todennäköisesti asenteista onkeensa.

Oikeinkirjoitusta väheksytään usein jopa yleisellä tasolla, kun markkinoinnissa viis veisataan kieliopista, ja leipähyllylläkin vastaan sattuu silmiä kirvelevä yhdyssanavirhe. Toisinaan tuntuu jopa siltä, että hyvää kielellistä antia pidetään jonkinlaisena tiukkapipoisuuden merkkinä. En oikein tiennyt kuinka reagoida, kun aikaa sitten eräs keskustelija oli pilkkaavinaan kirjoitustyyliäni sanomalla, että ”mikä professori oikein luulet olevasi??” Mielestäni kun täysin normaali kirjoitetun kielen sääntöjen hallitseminen ei vaadi saati oikeuta professuuria. Harmillista.

Kielioppikeskustelu on kaiken kaikkiaan todella polarisoitunutta: joko kieliopista nillittäjät ovat takakireitä perfektionisteja tai kieliopista piittaamattomat ovat jälkeenjääneitä jääräpäitä. Tuntuu melko absurdilta, että kaikille yhteinen kieli saattaa sen käyttäjät tukkanuottasille toisiaan vastaan.

Mitä kieliopin roolia väheksyville asenteille sitten voidaan tehdä? Ensimmäisenä tulisi muuttaa syyttävä nuotti hyväksyväksi; itsekin olen toki tässä jo muutaman kappaleen verran jurputtanut suu vaahdossa kieliopin merkityksestä, mutta heikosti kirjoittavien lyttäämisen sijaan heitä tulisi kannustaa. Useat menevät puolustuskannalle kielioppivirheistä puhuttaessa jo varmasti siksi, koska osaamattomuus tuntuu nololta. On helpompaa väheksyä kielen hallitsemisen merkitystä kuin hyväksyä oma puutteellisuutensa.

Asenteenvaihdos olisi tarpeen kaikin puolin: kaikkien tulisi suhtautua kielelliseen osaamiseen asiaan kuuluvalla vakavuudella, mutta kuitenkin armollisesti. Kaikkea ei tarvitse osata heti, ja oppimista tapahtuu vielä kouluiän jälkeenkin. Jotain on jossain vialla mikäli normaali kielellinen ilmaisu on vaikeaa, mutta vika ei tarkoita tyhmyyttä tai sitä, etteikö sitä voisi korjata. Eikä aina vika ole oppijassa itsessään: ennen peruskoulu-uudistusta opetuksen laatu on ollut todella vaihtelevaa, ja sitä se voi olla satunnaisesti vielä nykyäänkin. Oppiminen on vuorovaikutteinen tilanne, eikä henkilön heikoista taidoista äidinkielessä voida tehdä suoraa päätelmää siitä, että oppijan ymmärryksessä sylttää.

Todellinen syy kielellisten taitojen heikkenemiseen piilee lukemisen vähyydessä, mutta siihenkin ovat asenteet suorassa vaikutuksessa. Useaakaan kielenkäyttäjää ei lukeminen välttämättä kiinnosta, mutta kiinnostusta ei pääse alun alkaenkaan syntymään, jos lukemiseen asennoidutaan vähätellen. Sillä on suurikin merkitys, käyttääkö 15 minuuttia ennen nukkumaanmenoa kännykän valossa istumiseen vai edes muutaman kirjan sivun lukemiseen.

Tässä kohtaa tulisi korostaa myös avun pyytämisen tärkeyttä. Kielenhuollon ammattilaiset ovat olemassa, jotta heidän ammattitaitoaan voidaan käyttää avuksi ongelmatilanteissa. Avun pyytäminen on jääräpäiselle kansalle toisinaan jopa ylitsepääsemättömän vaikeaa, joten sitä tulisi syystäkin harjoitella. Ei osoita heikkoutta tai tyhmyyttä kysyä, mutta uppiniskainen oman toimintansa puolustelu on useimmiten kanssaeläjille rasittavaa.

Ironista sinänsä, että jakelen ohjeita heikosti lukeville ja kirjoittaville tekstin muodossa. Jokainen kielenkäyttäjä voi kuitenkin taitotasosta riippumatta miettiä omia asenteitaan ja niiden syitä – haluan uskoa siihen, että lukemisen ja kirjoittamisen osaaminen kääntyy vielä (asenneilmapiirin muutoksen myötä) kansallisella tasolla nousuun.

JAA

9 KOMMENTTIA

  1. sinun (jos sinuttelu sallitaan) paasaus ja yleinen neuvonta taso oli sitä luokkaa, etten voinut olla reagoimatta vastinetta. itsellä on ollut eräänlaisen ”loogina”, että aloitan uuden lauseen aina pienellä kirjaimella. ja vuosia ole tänne kalevaan kirjoittanut. toki pilkkuja ja pisteitä käytän omasta mielestä aika sujuvasti. minusta oma käytökseni ja kirjoittelu on jouhevaa, kuten oulun seudulle sopiikin. pidän huumoria aina mukana, joita ei monetkaan tullista tulleet ymmärrä. lukemista olen vuosikymmenet harrastanut ja eräätkin tuhannet kirjat kahlannut läpi. onhan jopa maailman kielissä paljon ns. paikkakuntalaisuutta, että eivät voi jouhevasti edes keskenään keskustella. kyllä yleisesti suomessa olevia murteita suomalainen tuntee ja voi niitä arvioida. ehken rauman vanha murre on, joka on itselle vaikeaa. itse olen näitä vanhoja yli-kansakoulu opettajia pyrkinyt välttämään. luultavammin tulet saamaan nuorten taholta kritiikkiä. toki, onhan minulla koneen antama oikeinkirjoitus neuvonta ja se auttaa minua paljonkin selvissä kirotusvirheissä. toki mietin usein, kumpi meistä on oululaisittain kirjoittaissa oikeassa. ps. itse pidän kirjoittelua kevyenä jutteluna toisten kanssa, kuten hyvien ystävien kanssa pitääkin. ja hyvien ystävien pitää hyväksyä toisten virheet?.

  2. Ikävä kyllä sinun kommenttikirjoitustasi on aika hankalaa lukea ja osittain ymmärtääkin, nimimerkki ”jussijuonio”, koska aloitat virkkeet pienellä kirjaimella, teet varsin paljon kielioppivirheitä ja kirjoituksestasi puuttuu välillä sidosteisuus. Kevyt kirjoittelu sopii mielestäni yksityiseen viestien vaihtoon, muttei tällaisille julkisille foorumeille. Emme me sinua tuntemattomat ole mitään hyviä ystäviäsi, kuten näytät kuvittelevan.

  3. Kiitos hyvästä kirjoituksestasi, Jessi Jokelainen!
    Yleissivistys on katoava luonnonvara. Siihenhän myös äidinkielensä oikein kirjoittaminen kuuluu. Selvää on, että kahdella peukalolla tekstiviestiä/SnapChatia kirjoittava ei ole huolissaan, tulevatko merkit oikein, kunhan redundanssin avulla jotenkuten ymmärretään, mitä tahtoo sanoa. Ja sukupolvien välinen kuilu tekee ymmärtämisen edelleen vaikeammaksi, mutta mitä väliä?

  4. Kielen veturi on kieli jota puhutaan ja käytetään. Junan esnimmäisessä vaunussa tulevat kielen tutkijat, jotka yrittävät pysyä mukana kielen muutoksessa. Jarruvaunussa tulevat sitten kielen opettajat, jotka jurputtavat viime vuosituhannen yhdyssanasääntöjä. Tekstiin liittyen tiedän kyllä varsin hyvin, miten linja-auto kirjoitetaan. Se kirjoitetaan Bee, Uu, Äs, Äs Ii.

    • No jaa. Kielen tutkijoilla ja kielen opettajilla on melko pitkälti sama koulutus, ja iso osa tutkijoista on myös opettajia ja päinvastoin. Yhtä kaikki jokainen kielitieteellisen koulutuksen saanut henkilö on kielenhuoltaja ja velvoitettu seuraamaan aktiivisesti kielessä ja sen normeissa tapahtuvia muutoksia. Sikäli kommentillasi ei siis ole kovinkaan paljon totuuspohjaa, mutta kyllähän sille jokunen lukija saattaa hörähtää.

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.