Viime viikolta lähtien Suomen kansaa on järkyttänyt uutinen Herra Heinämäen lato-orkesteri -nimisen lastenohjelman poistamisesta tv-esityksestä. Syy sarjan siirtämiseen pois televisiosta on Suomen Saamelaisnuoret ry:n puheenjohtajan Petra Laitin huomio siitä, kuinka sarjassa esiintyvä intiaanihahmo ei enää stereotypisyydessään edusta tätä päivää. Suomalaiset ovat havaitsemani mukaan melko herkästi vääryyksiin reagoivaa sakkia, kuten alla olevista kommenttikenttäkaappauksista saattaa pystyä päättelemään:

Mielessäni herää kommenttikenttiä kahlattuani väkisinkin muutama kysymys. Mitä ilmeisimmin lastenohjelman hyllyttäminen on itsessään pientä, sillä se on nostanut mukanaan pintaan paljon suurempia ongelmia. Toki suositun lastenohjelman siirtäminen katsottavaksi tv:n sijasta nettiin saattaa kiukuttaa, mutta keskustelunaihetta on käytetty myös melko häikäilemättömästi rasismin välineenä. Mielestäni on melko surkuhupaisaa, että useat sadat keskustelijat kiljuvat yhteen ääneen, ettei Herra Heinämäen intiaanihahmossa ole mitään rasistista, mutta samaan hengenvetoon muistavat myös karjaista, että saamelaisten syytä kaikki tyynni.

Tässä kohtaa on ehkä tärkeää avata kulttuurisen omimisen käsitettä. Kulttuurisella omimisella tarkoitetaan toisen kulttuurin elementtien lainaamista omaan kulttuuriin ilman tietoisuutta elementtien merkityksistä tai niiden tuottamista taakoista alkuperäiselle kulttuurille. Useimmiten termin käyttö nousee esille silloin, kun valtaväestö käyttää vähemmistöryhmien kulttuurillisia tunnuksia tiedostamatta niiden merkitystä tai hyötyäkseen niistä rahallisesti.

Eräitä kaikkien tuntemia esimerkkitapauksia ovat muun muassa intiaanipukujen ja saamelaisten gáktien käyttäminen huvittelutarkoituksiin. Useat ihmiset ovat varmasti joskus pukeutuneet naamiaisiin intiaaniksi hupitarkoituksessa samaan aikaan, kun kaikkien tuntema intiaanipäähine edustaa Amerikan alkuperäiskansoille yhä hupenevaa kulttuuria, jota länsimaiset ihmiset ovat väkivalloin riistäneet vuosisatojen ajan. Miss Suomi saattaa pukeutua kauneuskilpailuja varten pilailupuodin lapinpukuun samaan aikaan, kun suomalaiset ovat yhtä kaikki vuosikymmenten ajan niin sanotusti pissineet saamelaisia silmään niin yhteiskunnallisesti kuin taloudellisestikin. Jonkin kulttuurin symboli kantaa kulttuurin edustajalle useita henkilökohtaisia, historiallisia ja yhteisöllisiä merkityksiä, kun taas valtaväestön edustaja usein näkee symbolissa ainoastaan hauskan esineen.

Valtaväestön edustajalle edellä mainittu saattaa olla hankalaa ymmärtää. Edustan itsekin sitä kaikista supisuomalaisinta valtaväestöä, joten toisaalta minun ei siis pitäisi tietää lainkaan, mistä puhun. Empatiakyvyllä pötkii kuitenkin pitkälle, joten saatan hyvin ymmärtää, miksi murahtelevan intiaanipäällikön sisällyttäminen suomalaiseen lastensarjaan voi joistakin tuntua kovin elähtäneeltä. En myöskään koe valtaväestön edustajana oikeudekseni määrittää, mitkä tekemäni asiat vähemmistön edustaja saa kokea loukkaavina ja mitkä ei.

Missä sitten tarkalleen ottaen mättää? Mielestäni etenkin siinä, että julkista keskustelua käydessään ihmiset kokevat tarpeelliseksi ottaa keskustelun aloittajan etnisen alkuperän esille ja käyttää sitä negatiiviseen sävyyn. Ylle keräämäni kommentit ovat vielä melko kesyjä, sillä rumemmalla kielellä kirjoitetut kommentit saavat usein virtuaalista saippuaa suuhunsa jo ennen julkaisua.

Mielestäni kuitenkaan yhdelläkään suomalaisella ei ole varaa perustella poikkipuolisia argumenttejaan vedoten jonkun saamelaisuuteen niin kauan, kun elämme sortajan asemassa. Vielä alle 50 vuotta sitten saamelaislapset lähetettiin suomalaisiin kouluihin kymmenien ellei satojen kilometrien päähän kotiseuduiltaan, ja saamen puhuminen kitkettiin heistä niin tehokkaasti, että osa on unohtanut äidinkielensä kokonaan. Itsenäistymisen jälkeen Suomessa levisi rotuoppi, jonka mukaan saamelaiset olivat suomalaisia alempirotuista sakkia. Itsenäistymisestä on vierähtänyt reippaat sata vuotta, mutta asenteet ovat säilyneet nationalistishenkisessä osassa suomalaisuutta melko tehokkaasti.

Lastenohjelma on edelleen katsottavissa internetin kautta, mutta saamelaisnainen keräilee virtuaalisia ulosteita niskastaan. Pienestä ja tärkeästä kärpäsestä kasvoi raivoava härkänen, kuten useasti ennenkin; harva internet-keskustelija kun tuntuu hoksaavan, että rasvapalon saa sammumaan muullakin kuin painepesurilla.

JAA

4 KOMMENTTIA

  1. Minusta ongelma on siinä, että saamelaisilla näyttää olevan oikeus sensuroida ihan mitä tahansa ”kulttuurillisen omimisen” perusteella. Tätä oikeutta he käyttävät aivan naurettavissa tapauksissa – hehän eivät edes ”omista” intiaanipäähineen kulttuuria.
    En ymmärrä miksi tämän mainitseminen on rasismia, sillä oikeus on nimenomaan saamelaisella, ei kellään muulla. En voi kieltää tai edes paheksua ”palajasjalakasen oululaisen” kulttuurin omimista – minuthan naurettaisiin pihalle. Rantaruottalaiset? Ehei, ei heilläkään ole. Mutta jos/kun saamelainen tekee vastaavaa, minun pitää vain ja ainoastaan hyväksyä ja pyytää anteeksi, olipa heidän väitteensä oikein tai väärin. Eihän heillä ole mitään hajua eikä edes kiinnostusta kuinka hyvin tiedän ”merkitykset ja taakat”.

    • Ei tietenkään kukaan muu omista intiaanipäähineen kulttuuria kuin itse Amerikan alkuperäisasukkaat, mutta mielestäni on puhdasta maalaisjärkeä ja muiden ihmisten kunnioittamista lakata stereotypisoimasta heitä julkisesti. Saamelaiset kun tuntevat sorron historian hyvin, on heillä varmasti myös keskimäärin tarkempi silmä kulttuuriselle omimiselle kuin valtaväestön edustajalla. Väittäisin myös, ettei ”oululaista kulttuuria” voi varsinaisesti omia, koska kyse ei ole sorretusta ja hyväksikäytetystä vähemmistökansasta.

      • Oli oulusaki vähemmistö: ensin suomalaiset, sitten venäläiset ja jo1960-luvulta oulun ruottinkieliset. Ennen nuo ruottinkieliset hallittivat oulujoenpäätä. Ei niin kaukaa tuo ”oululaista kulttuuria”. Oulun ruottinkielisten kultuuri on yhä vahvaa ja vähemmistö. Jos he sanoisivat: Ouluun pitää saada ruotsinkielinen kaleva. Kukaan ei siitä meteliä nostaisi

  2. Aamupalalla on toisinaan hyvin provosoiva toisinaan leikkimielistä piruilua. Nyt tuli kiitettävä. Todellakin totta, toisinaan voidaan ottaa vähemmistöistä vetoapua huumoriin. Silloin pitää muistaa sääntö 1: pääväestön edustaja joutuu tavalla tai toisella ”nolatuksi”. Mitä tulee intiaanihahmoon, näin viiskymppisenä yli liioiteltua näyttelemistä lapsille tarkoitettua hölmöilyä on kiva katsoa. Ymmärrän ajat muuttuvat. Itse omistan jokusen lasten lorujen painoksen 20- ja 30 luvuilta. Joissa on hauskoja nee—- aiheisia lasten loruja, jotka silloin olivat yleinen tapa puhua afrikkalaisista. Toisinaan luen niitä lapsenlapselle… ja hän tykkää lorun rytmistä . En aina ymmärrä nuorten fanaattisuutta kohdistuen ”maailmanparantamiseen”, ”ei turkiksille” ja ”omaan perintöön”. On hyvä että Saamelaiset nuoret ovat kansallisen tunteen ytimessä. Ongelma on se että he eivät kunnioita edes omia vanhan kaartin tekijöitä. Kunnioitus pitää olla ennen kun tehdään noinkin radikaaleja esityksiä. Onko kuitenkin niin, että ohjelmaa vain esitetään uusintana, joten Yleltä helppo veto

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.