Taannoin tapahtunutta: lisäsin anonyymille keskustelupalstalle kommenttien jatkoksi kuvan omista jaloistani esitelläkseni varpaankynsieni lakkausta. Toinen anonyymi käyttäjä havaitsi kuvasta tuuheasti rehottavat jalkakarvani ja kommentoi, että ”minkä tason feministiksi luokittelisit itsesi?”

Myös taannoin tapahtunutta: videobloggaaja Mansikkka eli Maiju Voutilainen lisäsi Instagram-tililleen kuvan, jossa hänen kainalossaan on karvaa. Kuvaan tuli useita satoja kommentteja etenkin esiteini-ikäisiltä lapsilta, joissa yökitään naisen karvoitukselle.

Minusta tuntuu jokseenkin absurdilta, että vielä vuonna 2018 jonkin sukupuolen luonnollinen karvapeite voi aiheuttaa useissa kanssaeläjissä pelottavan tuohtuneita ajatuksia. Mikäli nainen ei kulttuurin odotusten mukaisesti ajele turkkiaan pois vaan antaa karvojen kasvaa siellä missä ne kasvavat, on hän vähintäänkin epäilyttävä tuhannennen aallon feminatsi, joka vapaa-ajallaan käy Rekkalesbouden verkkokurssilla ja laittaa kapuloita miesten rattaisiin.

Yhteiskunnallisella ja kulttuurillisella tasolla on edelleen paheksuttavaa, mikäli naisen kehossa on karvaa kaulasta alaspäin: huolestuttavaa on, että jo yllä mainitun esimerkin kaltaiset lapset osaavat ilmaista, kuinka karvoitus on ällöttävää ja sopimatonta. Mutta kuka heille oikeastaan vastaavanlaisia asenteita opettaa, elleivät aikuiset ihmiset?

Toisaalta puistattuneille reaktioille on biologinen selitys. Naiset ovat yleensä luonnostaan miehiä vähäkarvaisempia, koska testosteroni lisää karvankasvua, ja estrogeeni taas vähentää sitä. Luonnollisesti siis mitä vähäkarvaisempi nainen, sen hedelmällisempi potentiaalinen äiti miehen jälkikasvulle. Biologiaa huijataan päivittäin muun muassa meikkiteollisuuden ja opeteltujen toimintanormien avulla, ja karvanpoisto menee sujuvasti samaan lokeroon.

Olemme kuitenkin sen verran edistynyt kädellisten haara, että biologian määrittelemiä säännönmukaisuuksia vastaan on mahdollista hangoitella. Mikä määrittää enää nykypäivänä, että naisen tulee olla karvaton? Mikä määrittää sitäkään, että miehen vastaavasti tulee olle karvainen? Miksi karvaton mies on neitimäinen homo ja karvainen nainen päästään pimahtanut lesbo?

Naisen karvaisuuden taustalta haetaan usein jonkinlaista ideologiaa; elävä todiste siitä on ylimpänä, kun anonyymi kanssakeskustelija ryhtyi pohdiskelemaan karvakinttujeni taustalla kytevää agendaa. Tosiasiassa syy itselläni (ja varmasti usealla muullakin) karvojen rehotukseen on mukavuudenhalu tai laiskuus. En näe syytä käyttää viikoittain ylimääräistä suihkuvarttia siihen, että ruokkoan vaaleita säärihaiveniani pois, jotta jalkani voivat onnellisesti olla sileät kaikkien talven vaatimien vaatekerrosten alla. Kesällä haituvat saattavat kiiltää auringonvalossa, mutta sitäkin tapahtumaa täytyy tarkastella melko tiiviiltä lähietäisyydeltä, jotta sen pystyy havaitsemaan.

Kainalokarvojani sen sijaan ajelen, mutta syytä siihen olen ryhtynyt viime aikoina kyseenalaistamaan. Poikkeuksetta sänki alkaa viimeistään kolmantena päivänä raapia kainaloitani vereslihalle, ja sitä tiheämpi sheivausväli vereslihoittaa kainalokuoppiani yhtä lailla. Jos antaisin karvojen kasvaa luonnolliseen tilaansa, edellä mainitut ongelmat poistuisivat päiväjärjestyksestä. Sosiaalista ja kulttuurillista painetta vastaan on kuitenkin raskasta taistella: yhtäkkiä kainaloni eivät olisikaan enää pelkät kainalot, vaan jonkinlainen kannanotto tai vastalause. Joutuisin jatkuvasti selittelemään ratkaisuni syitä ja oikaisemaan ihmettelijöiden taustaoletuksia toimintani motiiveista.

Ja mitä sitten, vaikka motiivi olisikin tasa-arvon ajaminen? Tiedän paljon sellaisia naisia, jotka kulkevat ihmisten ilmoilla rohkeasti karvat tuulessa hulmuten, koska se ei ole pelkästään miesten oikeus. Tällaisiakin uranuurtajia tarvitaan, jotta kulttuurillisissa asenteissa voisi tapahtua muutos. Aika monta asiaa voisi edelleen olla pielessä, mikäli Rosa Parks olisi aikanaan nostanut kankkunsa bussin penkiltä valkoista miestä varten.

Kuten kuvasta näkyy, karvatekstuuria on koivissani lopulta melko vähän, eli paljon meteliä tyhjästä. Aion joka tapauksessa jatkossakin viilettää menemään villahoususillani. Toivon, että muutkin halukkaat pystyvät niin tekemään motiiveista tai karvan määrästä riippumatta.

JAA

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.