Tänään Suomen kansaa on järkyttänyt tieto uudenvuoden tinojen poistumisesta markkinoilta. Tinan poistamista kuluttajien saatavilta perustellaan tinan sisältämillä suurilla lyijypitoisuuksilla, joista on haittaa sekä ihmisten terveydelle että ympäristölle. Maaliskuun 2018 jälkeen Suomessa on kiellettyä tuoda markkinoille mitään kemikaaleja, joissa lyijypitoisuuden raja-arvot ylittyvät.

Ihmismieli on kieltämättä kummallinen elin. Muutoksiin sopeutuminen tuntuu toisinaan olevan melko hankalaa, mikä on äärimmäisen huono ominaisuus vikkelästi muuttuvassa maailmassa. Maailma on kehittynyt nopeammin kuin evoluutio on ehtinyt korjata Homo Sapiensin reaktiokykyä ympäristön muutoksiin. Kommenttikentissä vesi kielellä keskustelua seurattuani olen jälleen havainnut, kuinka kriisin uhatessa järkiperusteet katoavat ja tunteet astuvat kuvioon. Seuraavat argumentit on poimittu tinauutisesta käydyistä nettikeskusteluista:

1. ”Voi kettu mitä jaskaa, tää on ollu mun uudenvuoden perinne viimeiset 20 vuotta!!! Ihan esteristä!!!!”

2. ”Nonii, mitä sitten kielletään? Kielletäänkö kaikki muukin hauskuus? Saako täällä kohta enää edes nauraa?”

3. ”Esim tupakointi on niin iso ongelma et en ymmärrä mitä järkee kieltää tina kun ei siinä yhdessä tinassa ees oo niin paljoo lyijyä… huoh -.-”

Aihe on siis aiheuttanut melkoista kuohuntaa, sillä kansa haluaa kynsin ja hampain pitää perinteistään kiinni. Itse arvotan kuitenkin elämässäni ympäristöasiat korkealle, ja tulin uutisesta ainoastaan iloiseksi. Siksi tahtoisinkin tarjota tinanvalamisen kiihkeille puolestapuhujille perusteita, minkä vuoksi muutosta kannattaa katsoa sääntö-Suomen parjaamista pidemmälle.

1. Ihminen on väistämättä oman elämänsä pääroolissa, mikä saattaa luoda illuusion siitä, että oma napa on tärkein. 7 miljardin muun ihmisen kanssa samaa pallukkaa asuttaessamme ei kuitenkaan ole juuri varaa käyttäytyä pelkästään itseä hyödyttävin perustein: ilman minkäänlaista huolta kulutuksesta tai ympäristön tilasta maapallomme olisi vajonnut käyttökelvottomuuteen jo aikoja sitten. Mikäli rajoitteita ei luotaisi ympäristön ja ihmisten terveyttä ajatellen, ei luultavasti kukaan olisi täällä nurkumassa perinteiden riistämisestä poloisilta kansalaisilta.

2. Katastrofiajattelu on helppo reaktio epämiellyttävään tilanteeseen. Sen vuoksi ”kielletäänkö seuraavaksi kaikki???” on melko yleinen kommentti sellaisen artikkelin alla, joka käsittelee yhteiskunnassa tapahtuvia rajoituksia. Tiedoksianto: vaikka ympäristölle ja terveydelle haitallisia aineita kielletään, se ei johda kaiken kieltämiseen. Se ei johda välttämättä mihinkään muuhun, kuin elinympäristömme parantumiseen sen verran, ettei jälkikasvuamme ole täällä vastassa myrkyillä kyllästetty, hienoisesti savuava roskapallero. Kieltämiselläkin on tarkoitusperänsä, ja usein se on jokin muu, kuin tarkoituksellinen mielipahan tuottaminen ihmisille.

3. On melko lyhytnäköinen perustelu, ettei pienelle ongelmalle tulisi tehdä mitään, koska on olemassa paljon suurempiakin. Veikkaisin kuitenkin, että kakku on helpompi syödä lusikallinen kerrallaan kuin yrittämällä tunkea koko kermaunelma kokonasena leipälävestä ja kärsiä siinä samalla neljä repeämää ja venähdys. Pienikin korjausliike ympäristöasioissa on parempi kuin pelkkä surkuttelu, kuinka kansakunta kuolee tupakkaan ja fossiiliset polttoaineet tuhoavat maailman. Muutos voi tuntua pieneltä omalla kohdalla, mutta kun (arviolta heitettynä) pari miljoonaa suomalaista lakkaa hengittelemästä lyijyhöyryjä ja heittämästä rypyläisiä könttejä sekajätteisiin, onkin vaikutus yhtäkkiä melko suuri.

Mutta toisaalta kyllähän nyt Päivi Räsänenkin tahtoo kieltää kaiken puhdasta ilkeyttään, ja sääntö-Suomen käsite on laadittu vain kansalaisia riepomaan. Joko kiellettäisiin kieltäminenkin?

JAA