Viime viikolla olin parin päivän matkalla Helsingissä eräässä kielentutkimuksen seminaarissa. Olen matkustellut Suomen sisällä paljonkin, mutta tällä kertaa matkustin ensimmäistä kertaa aivan yksin. Reissu oli varsin mukava, mutta huomioni kiinnittyi muutamiin pakollisiin pahoihin, joihin matkaillessa tulee toisinaan törmänneeksi.

1. Lentokentän turvatarkastus
Olen edellisen puolen vuoden aikana matkustanut lentokoneella kolmesti, ja olen joka ikinen kerta jumittunut turvatarkastukseen erinäisistä syistä. Vaikka vaarallisin kuljettamani asia on joka reissulla ollut sadan millilitran pullo käsidesiä, niin näytän varmaan jo silkasta kauhusta niin syylliseltä, että virkailijat päättävät kohdella minua ikään kuin rektumissani hautuisi puolentoista kilon paketti kokaiinia. Viime kerralla virkailija halusi välttämättä ottaa läppäristäni huumetestit ja korviani kuumotti ihan siitä syystä, että läppärini taso on niin saastainen, että sille olisi melkein syytä ennemmin tehdä polio- ja sukupuolitautitestit. Turvatarkastuksesta selvittyäni keräsin arvokkuuteni rippeitä ja vannoin jollekin korkeammalle voimalle kautta äitini viiksihaituvien, etten enää koskaan käytä tietokonettani ruokailualustana.

2. Eksyminen vieraassa kaupungissa
Olen varustettu sen sortin suuntavaistolla, että toisinaan saatan jopa eksyä lähi-Prismassa jonnekin maito- ja leipähyllyjen välimaastoon ja huutaa siellä apua selälläni maaten. Google maps on siis pelastanut paljon, mutta yrittäessäni löytää tietä Helsingin keskustan alueen kirpputoreille, luovutti virtuaalinen karttakin suhteeni. Lisäksi kännykästä loppui puolessa matkassa akku, joten sen jälkeen oli pärjättävä vanhan ajan tyyliin, eli harhailtava päättömästi kaduilla toivoen, että matkan varrelle sattuu etsimiäni kirpputoreja. Kuljeksin ympäriinsä lopulta niin kauan, että melkein jo luulin kävelleeni vahingossa jotakuinkin Vantaalle saakka, kunnes hoksasin kiertäneeni yhtä ja samaa kauppakeskusta koko ajan. Onneksi en kerennyt pyytää ohikulkijalta apua, vaikka näytin jo varmasti muutenkin ihan turistilta jäädessäni kuvaamaan Kolmen sepän patsasta vallan tohkeissani.

3. Kielimuuri
Ulkomaille mennessä on ymmärrettävää, mikäli kielitaito tulee vastaan eri kieliä puhuvien osapuolien välillä, mutta Helsinkiinkin mennessä tuli olo, että olisi tarpeellista kantaa mukana helsinki-juntti-helsinki-sanakirjaa. Kaupunkiin saapuessani halusin vaihtaa setelini kolikoiksi, mutta yksikään neljästä kassaneidistä ei ymmärtänyt, mitä tarkoitan kysymyksellä ”voiko tässä särettää rahhaa?” Kolmannen kassan kohdalla rupesin jo miettimään, että ymmärtävätköhän myyjät suomea laisinkaan, kunnes tulin ajatelleeksi, että ehkä ”särettää” ei olekaan yleistajuinen termi setelin vaihtamiselle kolikoiksi. Olen sittemmin epäillyt, että onkohan se sana alkuunkaan vai olenko keksinyt sen itse sosiaalisessa hermostuneisuudessani kassatädille änkyttäen.

4. Valmisleivät
Reissussa on kätevää napsia kaupasta mukaansa valmiiksi täytettyjä ja pakattuja leipiä, vaikka useimmiten niiden koostumus tuntuukin suussa puolikostealta pesusieneltä, jonka päällä on höystönä sanomalehteä. Lisäksi valmisleivät ovat usein sitä luokkaa, että voin sijasta leivät on kostutettu mojovalla lusikallisella lisäaineita. Valmisleipäpakkausta avatessa leipä melkeinpä kuiskailee, että jos se olisi unohdettu Karjalassa keittiönpöydälle vuonna 1944 evakkoon lähdön aikana, niin se köllöttäisi siellä edelleen mitä parhaassa voinnissa. Jouduin reissuni aikana syömään niin monta valmisleipää, että mahalaukustani alkoi jo loppumatkasta kiivetä avunhuutoja.

5. Junan vessa
Sanonta ”toimii kuin junan vessa” pitää kyllä toisaalta paikkansa, sillä junan huussin rööri imaisee vaivatta kaiken viisivuotiasta pienemmän. Kuitenkin junan vessaan astuminen antaa lähestulkoon autenttisen kokemuksen vietnamilaisesta slummista: ilmassa leijuu kummallinen eläintarhan haju, jossain on aina näkyvillä ulostetta ja vesihana juuri ja juuri kakoo ulos sen verran nestettä, että tietää kastelleensa kätensä. Minusta on hämmästyttävää, kuinka usein julkisista vessoista löytyy ihmisen jätöksiä muualtakin kuin pöntöstä siihen nähden, että Suomessa pönttö on muutakin kuin reikä lattiassa ja istuin on vieläpä sen kokoinen, että kohteeseen on haastavaa olla osumatta mikäli papanoitsija istuu siinä missä pitääkin. Ne kansakunnan puolesta uhrautujat, jotka saavat tienestinsä junan vessojen kuuraamisesta, ansaitsisivat mielestäni päästä linnanjuhlien vastaanotolle. Kunnioitukseni menee myös hotellisiivoojille: itse kevyesti kakostelin jo siitä, kun löysin hotellihuoneeni lakanoista kiharaisen karvan.

6 KOMMENTTIA

  1. Turvatarkastuksessa ei tehdä huumetestejä, vaan siellä etsitään lennolla kiellettyjä esineitä ja vaarallisia aineita. Läppärillesi tehty testi on ollut räjähdysainejäämätesti, eikä sitä tehdä naaman perusteella, vaan järjestelmä arpoo satunnaisesti tarkastukseen valitut matkustajat ja matkatavarat.

    • Kuka hullu noihin junan pönttöihin istuu? Kannattaa naistenkin hoitaa asiansa seisaallaan, mikäli on yhtään itsesuojeluvaistoa! Ja kirjoittajalta kysyisinkin: mahdoitko tehdä valituksen VR:lle vessojen huonosta kunnosta? Se nähkään on niin, että ihmiset saavat usein sellaisen palvelun kuin ansaitsevat. Ja suomalaiset eivät tunnetusti valita – korkeintaa puivat nyrkkiä taskussa. Joten palvelutasosta voidaan jatkossakin tinkiä, kuten VR tekee näiden junien huollon osalta. Onpa käynyt niinkin, että lähtöasemalta lähtiessä on jo vessa ollut ”hulveillaan”, mikä siis tarkoittaa sitä, ettei sitä ole huollettu.

      • Oikeassapa olet. Yleensä täytän kyllä kansalaisvelvollisuuteni antamalla palautetta aina, kun sitä kysytään ja useasti muulloinkin, mutta nyt junassa ei näkynyt henkilökuntaa mailla halmeilla ja itselläkin oli keskityttävä hyödyntämään matka tenttikirjallisuuteen perehtymiseen. Toisaalta VR:n toiminnasta on nuristu jo maailman sivu, eikä mikään juuri koskaan parane – talvi edelleen yllättää rakkaan Valtion Rautatiemme joka ikinen vuosi, vaikka tietääkseni talvi on ollut olemassa jo jokusen tovin ennen modernin junaliikenteen keksimistä.

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.