Tällä viikolla hirvityin kovasti Ilta-Sanomien julkaisemasta uutisesta, jossa paneudutaan nuorison heikentyneeseen luku- ja kirjoitustaitoon. Vuonna 2014 Kansallisen koulutuksen arviointikeskus eli Karvi teetti äidinkielen ja kirjallisuuden oppimistulosten arvioinnin 5144:llä peruskoulun yhdeksäsluokkalaisella oppilaalla. Yhdessä tutkimuksen tehtävistä nuoren tuli kirjoittaa ohjeiden mukainen työhakemus, jollaisen tekoa muutenkin harjoitellaan yhdeksännen luokan äidinkielen tunneilla.

Valmistun vajaan kolmen vuoden kuluttua äidinkielen ja kirjallisuuden opettajaksi, joten tutkimuksen tulokset kaikessa pöyristyttävyydessään pitivät minua hereillä viime yönä paljon tehokkaammin kuin yksikään täysikuu ikinä. Tutkimuksen mukaan tytöistä sentään puolet osaavat kirjoittaa erinomaisen työhakemuksen, kun taas pojista ainoastaan vajaa viidennes kykenee samaan. Lisäksi pojista viidesosa kirjoittaa suorastaan ala-arvoisen hakemuksen siinä missä sama luku tytöillä on noin neljä sadasta.

Toisaalta tuloksissa ei ole mitään uutta: loppuvuoden 2016 Pisa-tulokset puhuvat samaa kieltä. Tulosten mukaan Suomi on oppimistuloksissa edelleen kärkikastia, mutta tulokset ovat selvästi laskeneet vuoden 2006 jälkeen, ja lisäksi sukupuolten välille on oppimistuloksissa noussut suoranainen kuilu. Tulosten perusteella tytöt menestyvät tiedettä tai tekniikkaa käsittelevissä testeissä keskimäärin erinomaisesti, vaikka he ovat kaikista testatuista maista kaikista vähiten kiinnostuneita tekemään mitään edellä mainitun kaltaista ammatikseen. Sen sijaan pojat ovat tyttöjä neljä kertaa kiinnostuneempia suuntautumaan teknilliselle tai tieteelliselle alalle, vaikka heidän osaamisensa on keskimäärin puolen vuoden opiskelun verran tyttöjä jäljessä.

Maiden välisessä vertailussa suomalaiset tytöt sijoittuvat listalla sijalle kaksi, pojat sijalle kymmenen. Missään muussa vertailussa mukana olleessa maassa sukupuolten välinen ero ei ole yhtä valtava.

Mikä sitten selittää sukupuolten välisiä eroja oppimistuloksissa? Minkä vuoksi tytöt menestyvät aineissa, jotka eivät edes kiinnosta, samaan aikaan, kun pojat eivät menesty edes siinä, mikä kiinnostaa? Aiheen syistä ja seurauksista ei ole vielä ehditty saada tieteellisesti mustaa valkoiselle, joten ilmassa on ainoastaan spekulaatiota siitä, miksi erot oppimistuloksissa ovat yhtäkkiä hurahtaneet suorastaan huomattaviksi.

Kyseessä on mielestäni itseään ruokkiva kehä, joka saa alkunsa kotikasvatuksesta. Siinä missä tyttöjen koulumenestys on lähes itsestäänselvänä pidettävä asia, niin yhtä lailla ”pojat ovat poikia” -mentaliteetti säilyttää edelleen paikkaansa kodeissa ja kasvatuksessa. Kun poika ei osoitakaan oma-aloitteista kiinnostusta lukemista tai luonnontieteitä kohtaan, ei sellaisia virikkeitä hänelle myöskään tarjota. Ja koska poikalapsi ei saa kannustusta lukemiseen tai opiskeluun ylipäätään, ei kiinnostusta pääse syntymäänkään.

Tähän liittyy olennaisesti toksisen maskuliinisuuden käsite. Lyhykäisyydessään toksisella maskuliinisuudella tarkoitetaan patriarkaalisen yhteiskunnan ylläpitämiä normeja siitä, millaista maskuliinisuus on ja millaista sen tulee olla. Toksinen maskuliinisuus asettaa ahtaat rajat sille, millaista on olla hyväksyttävällä tavalla mies ja kytkeytyy samalla vahvasti muun muassa naisvihaan ja homofobiaan. Toksiseen feminiinisyyteen ja ahtaisiin naisen rooleihin on kiinnitetty huomiota jo maailman sivu, mutta vasta viime aikoina yhteiskunnallisessa keskustelussa on alkanut kuulumaan hiljaista pohdintaa siitä, kuinka maskuliinisuuskin asettaa poikia ja miehiä välillä ahdistavan ahtaisiin raameihin.

Mitä tekemistä toksisella maskuliinisuudella sitten on oppimistulosten kanssa? Kun poikia kohdellaan jo taaperosta lähtien maskuliinisuuden edellyttämällä tavalla, heidän kiinnostuksenkohteensa muokkautuvat väkisinkin odotusten mukaisiksi – ja vaikkeivat muokkautuisikaan, on haastavaa ryhmäpaineen keskellä toimia odotusten vastaisesti.

Naisasialiitto Unionin hankkeessa on havaittu, että tyttöjä ja poikia kohdellaan usein eri tavoin jo varhaiskasvatuksen tasolla: lastentarhaopettaja kertoo, että tytöiltä odotetaan parempaa keskittymiskykyä ja heitä ohjataan tarkkaavaisuutta vaativiin tehtäviin, kun taas pojilta siedetään levottomuutta osana luontaista käytöstä. Tyttöjä käytetään useammin ”pikkuapulaisina” vahtimaan pienempiä lapsia, kun taas hoitajat suovat toimintatuokioiden aikana ajoittain jopa kaksinkertaisen määrän huomiota pojille, vaikkeivat he käyttäytyisi häiritsevästi. Jos lokerointi on näin voimakasta jo kasvatuksen alkumetreillä, kuinka voidaan muuta odottaakaan, kuin valtavia sukupuolten välisiä eroja oppimistuloksissa? Vanha mutta hyvä sanonta pätee tähänkin: sitä niitetään, mitä kylvetään.

Minusta on toksista maskuliinisuutta pahimmillaan, että poikia pidetään suorastaan tyhminä, mitä koulutukseen ja akateemiseen osaamiseen tulee. Kukaan ei vaivaudu patistamaan poikia läksykirjojen ääreen, koska heillä ei oleteta olevan taitoja tai kiinnostusta itsensä sivistämiseen. Yhteiskuntamme aliarvioi poikien osaamista todella rankasti – laajassa joukossa on varmasti hurja määrä potentiaalisia koulumenestyjiä, mutta menestymiseen ei missään vaiheessa kannusteta tai sellaista ei maskuliinisuuden nimissä pidetä tärkeänä.

Nyt puhuttelen Sinua, jolla on kotona kouluikäinen poikalapsi. Osta hänelle kirja. Ylen uutisen mukaan omalla ajallaan lukevan 17-vuotiaan sanavarasto kattaa 50 000-70 000 sanaa, kun taas lukemista harrastamattoman ikätoverin sanavarastossa on ainoastaan 15 000 sanaa. Sanomattakin selvää, että lukutaidolla on selkeä yhteys myöhempään menestykseen sekä opiskeluissa että työelämässä.

Jokaisen tulisi tiedostaa omat pinttyneet ajatusmallinsa sekä ne haitalliset rakenteet, jotka vaikuttavat siihen, kuinka seuraavaa sukupolvea kasvatamme. Kasvatusvinkkien ottaminen ihmiseltä, jolla ei ole omia lapsia ja jonka huonekasvitkin kuolevat jo matkalla kaupasta kotiin saattaa kuulostaa uhkaavalta, mutta tulevan Marimekko-kaapuihin pukeutuvan äikänmaikan suulla alan olla jo aika hyvä puhumaan. Arvostakaa poikienne akateemista älyä siinä missä tyttöjenkin; minun työtaakkani kielenhuoltajana kevenee ja seuraavat Pisa-tuloksetkin saattavat saada tasa-arvoisemman sävyn.

JAA

1 KOMMENTTI

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.